Kas kuinka rinteet kunnasten
Ne siintää etähällä,
Ja laaksot verho lehtojen
Vaatettaa vehreällä!
Ja niityt kuinka kukoistaa
Ja viljapellot aaltoaa!
Soi luonto kaikkialla:
Oi, tää on Hämeen maa!
Kas vetten seljät suutelee
Hopeisna taivaan rantaa!
Ja läikkyellen loistelee
Ja saaren kuvan kantaa!
Kuohussaan kosket ryöppyää,
Ne louhistossa rynnistää,
Ja Ahti siellä soittaa:
Oi, Hämeen maa on tää!
Kas taivahalla aurinko
Kuin hymyy tuttavasti!
Ja kankahilla hongisto
Se huokuu rakkahasti!
Ja katvehessa lehdikon
Luo lähde silmän taivohon;
Sen luona kukat kuiskaa:
Oi, Hämeen maa tää on!
Oi, kuule kuinka paimenten
Soi torvet laitumilla!
Etäällä kaiku kiireillen
Vastailee kunnahilla.
Niin ruusut lännen ruskojen,
Kuin hohto aamun koittaren
Ilmoittaa ihastuttain:
Tää maa on Hämehen!
Oi, Suomen sydän, Hämeen maa!
Miss' on sun vertaisesi?
Mik' on niin armast', ihanaa,
Kuin sinä lapsillesi?
Miss' ääni vapauden on
Ain' valpas, puhdas, tahraton? —
Se kaikuu sydämmissä
Hämehen nuorison.