KEHRÄÄJÄ.

Rukki hyrrää, ruskottaa

Liisan poskuainen,

Kuontalosta kuitunen

Juoksee pellavainen.

Poljin käy, vaan polkijan

Aatos poissa kiertää —

Sulloo suot ja tallaa maat,

Astuu ahon viertä.

Kylm' on kyllä talvi nyt,

Hanki halmeet peittää,

Vaan kun kevät joutuu, maa

Pois taas peiton heittää.

Taasen lehto lehvästyy,

Taas on kukkas-aika,

Paimen huijaa, huilut soi,

Raitis metsä raikaa.

Lammin laine läikkyilee,

Sorsat rantaan soutaa —

Pertun pirtti valmistuu,

Vaimon hän nyt noutaa.

Silloin riemuin vietetään

Häät ja läksiäiset —

Suvi rientää, talv' on taas —

Kenties ristiäiset.

Hyrrää rukki, poljin käy!

Loimet, langat laita!

Kohta vainen tarvitaan

Pappilaan jo paita.

Liisan posket pohtaa. Kas

Loppuu kuontolainen!

Ei nyt aikaa arveluun —

Pannaan tutti toinen.

Runoja(#73743) · 第 21 / 130 题