Kaks istuu kaunotarta
Nyt luona lähtehen,
Ja toisen silm' on kirkas,
Vaan toisen sumeinen.
»Hän uskoton mun petti,
Voi armas siskosein!
Jo murhe murtaa mielein,
Pakahtuu sydämmein —»
Kaks taasen kaunotarta
On luona lähtehen,
Taas _toisen_ silm' on kirkas,
Vaan _toisen_ sumeinen.
»Ei uskoton hän ollut,
Oi armas siskosein!
Kun riemusta nyt vaan ei
Pakahtuis sydämmein —»
Ja kirkkaat silmät riemu
Nyt saapi päilymään,
Vaan sumeiset ne tuskin
Voi estää kyyneltään.