Hän maata laski olkipehkuihinsa,
Helteisen päivän työstä tultuaan,
Ja kohta hänen silmä-luomihinsa
Soi unottaret uni-lahjojaan.
Ja orjan sielu irti kahleistaan
Taas vapautta pääsi nauttimaan.
Hän unelmissa kotomaassaan kulkee,
Ja näkee Gylbin rakkaat rantuet.
Hän armastansa sylihinsä sulkee,
Sen lempi-kuiskut kuulee suloiset
Ja nauttii alla palmun tuuhean
Nyt ihanuutta illan raikkahan.
Ja innostuksissaan häntä kansa
Nyt tervehtivi ruhtinaanansa,
Hän onnellisna kuulee kunniansa
Kun kaikuu nuorten, vanhain huulilta —
Vaan näin kun entisyyttään uneksi,
Voi kurjaa; — ruoska orjan herätti!