_Geila_ (tulee vasemmalta portista, lähestyy Laukkasta). En voinut
jäädä sinne. Mitä on tapahtunut? (Keskustelevat.)
_Ismael_ Ja minä tahdon Agneksen päästää! (Menee Agneksen luo, päästää
tämän siteistä ja johtaa esiin.)
_Taneli Öhrn_ (puoliksi itsekseen, puoliksi Leenalle). Tämä on kurjan
elämäni ensimmäinen kevät.
_Leena_ Ja katkeruuden kouran hän kirvoitti pois minun sydämeni
ympäriltä. (Ismaelille, tämän tullessa; käsiään ojentaen.) Poikani,
sinä vuodatit lievityksen palsamin minun sydämeeni jälleen.
_Ismael_ (iloisesti). Se syntyi, äiti, uudestaan ja sen mukana koko
meidän elämämme. Koko maailma muuttuu sydämien kautta!
_Elias Kålk_ (puoliksi itsekseen, mutta paikoitellen Ismaelille ja
kaikille tarkoittaen). Veljeni, sinun henkesi on minun henkeäni
korkeampi. Nyt ymmärrän: en tehnyt siinä väärin, että tahdoin puhdistaa
tämän seurakunnan, en siinä, että Jumalalta riemua rukoilin. Siinä
synnin tein, että loukkasin viattomuutta, loukkasin sinua. — Nyt
tiedän, miten on minun syntini tuomittava. Sen itse teen! Lähden
papiksi Karjalan erämaihin. Siellä minut puhdistakoon yksinäisyys ja
korpi — — ja kärsimys — — siitä, että sinä, Agnes, olet — — luotani
poissa.
_Agnes_ (kauhistuneena ). En tahdo jäädä tänne! Täällä on vastassa
häpeä — —
_Elias Kålk_ Odota pääsinpäivää. Kun on täytetty omassatunnossani laki:
kärsimyksestä kärsimys, kun olen rakkautemme kirkastanut, silloin sinut
Herra antaa ilman murhetta minulle. Sinut haen ja sinne kauaksi vien — —
_Agnes_ Nyt minut vie! Ennemmin kadotus kuin sinusta ero.
_Elias Kålk_ Ero ja yksinäisen ikävä on tarpeen meille molemmille.
_Geila_ (tulee Agneksen luo). Agnes, suostu siihen. Ei kenkään ole
sinua täällä sormella osoittava. Minä tahdon sinua suojella. — Minunkin
sieluni rukoili kerran väärin: se kuivui ja kuoli. Mutta nyt, nyt herää
se jälleen! Usko minua, tahdon hyvää. Tule minun luokseni, pappilaan.
Ja nyt, tule kerallani kirkkoon. (Vetää lievästi vastustelevan Agneksen
vasemmalle porttia kohti.)
_Elias Kålk_ (Agnekselle, joka taistelee yhä tuskan ja nöyrtymyksen
välillä). Niin, lähde, Agnes. Pääsinpäivä on tuleva.
_Laukkus_ (viitaten vasemmalle tapuliin päin). Jumalanpalvelus alkaa!
_Elias Kålk_ Hyvästi, Agnes, ja kaikille rauha. (Viittaa Agnekselle
viipyvin katsein hyvästiksi ja poistuu oikealle.)
_Geila_ Lähtekäämme, Agnes. (Johtaa Agnesta porttia kohti.)
_Ismael_ (etualalla, yksin). Ole kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu
Jesus, pyhitetty Pyhä Henki. (Väliverhon hitaasti sulkeutuessa kaikki
kääntyvät porttia kohti, ja kuuluu pari kirkonkellon kumahdusta.)
Väliverho.