_Taneli Öhrn_ ja _Ismael_ äitiänsä taluttaen tulevat laulun aikana
oikealta. Pysähtyvät.
_Taneli Öhrn_ (laulun loputtua). Mikä on tämä meteli? (Miesten ryhmä
tulee lähemmäksi ja hajoaa siten, että tulee näkyviin sidottu Agnes ja
kivelle lyyhistyneenä Kålk.)
_I teini_ (Ismaelille). Tuomitse antikristus ja noita! (Myöntymyksen
sorinaa teinien ja käräjämiesten joukosta.) Katso, siellä se makaa,
joka piinasi sinua, ja haaskana roikkuu se kavala nainen — —
_Agnes_ (kuin kaukaa pyytäen). Ismael!
_Ismael_ (vavahtaa, siirtyy vasemmalle etualalle). Jumalani, mitä
tahtovat he minulta. (Voimakas auringonvalo alkaa ja lisääntyy
vasemmalla tulvien. Miesten joukko vetäytyy taemmaksi, joten Kålk ja
Agnes peittyvät näkyvistä.)
_Taneli Öhrn_ (haltioituen). Tuli toinen ihme. Ensi kerran, nyt ensi
kerran on muuttunut maailma tämä. Heikko on mahtavampi mahtavaa — — ja
viaton tuomitsee! (Toisiin kääntyen.) Hän yksin voi tuomita oikein, hän
tuomitkoon.
_Laukkus_ (portin luota). Ismael, sido tai päästä, olet vastuusta vapaa
sen olen yksin ottava harteilleni.
_Ismael_ (läheten äitiään). Äiti, mitä on minun tehtävä nyt?
_Leena_ (katkerasti). Ruoskikoot heitä, kyllä ovat muillekin tuskia
tuoneet — —
_Ismael_ (etääntyy erilleen). Ei, ei! Mikä olen minä tuomitsemaan.
On kirkkoon kiire, menemme Pyhälle ehtoolliselle — —. (Ottaa äitiään
kädestä ja aikoo portille, mutta pysähtyy ja jää katsomaan kohti
kirkasta auringon juovaa.)
_Laukkus_ (tulee portista Ismaelin luo). Ismael, kuule mitä puhun
sinulle vielä. Kun tulit, kamppailin itseni kanssa, sillä en tietänyt
mitä oli tehtävä. He löivät papin maahan, mutta kielsin surmaamasta,
en kestänyt sitä. Tosin pappi ja nainen ovat häväisseet tämän
seurakunnan, ja senkaltaisesta rienauksesta, mitä Kolkin poika on
täällä harjoittanut, ovat seurakunnat pappinsa tapattaneetkin. Ja minun
oikeuteni laki sanoo, että he ovat vikapäät rangaistukseen. Mutta mikä
tässä on meidän kaikkien sielulle hyväksi, sitä olen itseltäni kysellyt
turhaan. Minun vanha sydämeni on käynyt heikoksi, enkä löydä oikeata
vaakaa. Mutta sinä, Ismael-poika, sinä olet lähellä Jumalaa. Niinpä
sinä, sinä punnitse ja mittaa, sinä nouda meille oikea neuvo.
_Ismael_ (kuin pyhää näkyä katsoen). Näen auringosta sen — — näen sen,
että yksi vain on tuomio oleva. (Oikealle miesten puoleen kääntyen.)
Hakekaa lähteestä vettä ja virvoittakaa lyötyä miestä.
(II teini rientää oikealle ja palaa nopeasti lakillaan vettä tuoden.)
_Ismael_ (kirkkoväärtille). Vain yksi on tuomio. Minut, joka olen
koko elämäni kärsimysten paareilla maannut, minut nosti keskeltä
hätää ihmeellinen armo ja poisti kaiken hädän. Minulla ei voi olla
muuta kuin yksi tuomio ja totuus. (Kaikille.) Tahdotteko sen täyttää?
(Myöntymyksen sorinaa.) Minä olen saanut peljätä ikäni kaiken, mutta
taivaallinen voima nosti minut eilen rauhaan ja pelottomuuteen. Armon
kautta on minulla tämä rauha. — Muistakaa: Minä olen ollut piinattu
ihmiselämän rumuuden tähden: eilen ensi kerran oli ikuinen kauneus
läsnä. Se yksin on sielujen pelastus. — Ja katsokaa! Olen taluttamassa
äitiäni Herran armopöytään, jonka ääressä hänen sydämensä katkeruus on
kyyneleinä vuotava pois. Kuinka olisi minulla muuta kuin yksi tuomio ja
totuus? Se on se sama, joka kirkasti hetkeksi riivatunkin sielun: se
on armo ja rauha. (KäräjämiehiIle ja teineille.) Siirtykää pois! Minä
tahdon nostaa, kenet olette lyöneet maahan. (Käräjämiehet ja teinit
siirtyvät syrjään, teinit taka-alalle, josta he yksitellen kokonaan
katoavat.)
_Ismael_ (Kålkille). Tule, veljeni, sinuun ei kenkään koske.
(_Elias Kålk_ tulee syvästi mietteissään oikealle etualalle, josta Öhrn
ja Leena siirtyvät keskemmälle ja vähitellen vasemmalle.)