_Agnes_ (oikealta, rientäessään Kålkia kohti). Ne sulkivat tien, en
päässyt sisään! (Polvistuen, kuin hakien Kålkin maahan tuijottavaa
katsetta.) Mitä ovat he sinulle tehneet?
_Elias Kålk_ He tekivät saatanan minusta ja pakenivat pois — —
_Agnes_ Mutta minä ole luonasi alati.
_Elias Kålk_ (painaa Agneksen pään ohimoitansa vastaan). Tunnusta näitä
ohimoita! Ne lyövät häpeästä. — — Minun aivoni valuvat pois! Ja päässä
on helvetin tyhjyys — —.
_Agnes_ (suudellen Kålkin kasvoja). Minä suutelen — — suutelen, kunnes
sun otsasi kirkastuu — —
_Elias Kålk_ (painaa Agneksen rintaansa vasten). Lähemmäksi — — tule
lähemmäksi! (Vaitiolo.) Ja ihanan itsesi voima mun vuodata rintani
lävitse. Sen tunnen taas: Olet ihme ja terveys minulle — — (Nousee
voimakkaana.) Olet sallittu mulle. Ja juuri siksi olen voittava
kuitenkin.