_Leena_ tulee kopista, astuu keskinäyttämölle. Kohinaa ja levottomuutta
oven suussa rahvaan joukossa.
_Seidenberg_ (osaksi paperista lukien). Kruunun vaivainen Leena
Pirjetantytär, joka on oikeuden eteen asetettu, syytettynä vikapääksi
eriseuraisuuteen ja noituuteen, kuulkoot vielä kerran mitä todistajain
kautta on ilmikäynyt. — Kylän vaimot ovat yhtäpitävästi kertoneet,
että viime Kiirastorstai-iltana hämärissä on syytetyn ikkuna-aukosta
nähty siniliekkinen soihtu, samankalttainen kummallinen virvaliekki,
jollaisilla oppineet Jumalan miehet kertovat noitain Kyöpelinvuorella
ylistävän pimeyden ruhtinasta ja pilkkaavan Kristuksen piinaa. Lisäksi:
kaksi vuotta sitten pääsiäisaikaan on kylässä nähty, kuinka syytetty
pimeän tullen on kulkenut poikansa Ismaelin kanssa Kirovuorta kohti,
jossa rumain henkien tiedetään asuntoansa pitävän. Silloin olivat
ympäri kylää harakat kamalasti nauraneet ja varikset maata laahaten
lentäneet. Mutta musta koira oli kulkenut heidän edellänsä, ja syytetyn
kasvot olivat olleet kuin petolinnun eli vampyyrin, josta kirjoissa
luetaan. Tällä mainitulla helvetinkoiralla oli syytetty poikineen
ratsastanut Hornaan viettämään saatanan sapattia, jossa seljittäin
rinkiä tanssitaan, ristiä poljetaan ja alttarin sakramentti häväistään.
Tämän todistaa se, että kenkään ei nähnyt syytetyn palaavan, mutta
kuitenkin hän ja hänen poikansa olivat kotona aamun valjetessa. Ja
samaa todistaa sekin, että syytetty on itse sielunpaimenen, tämän
pitäjän kirkkoherran edessä, unohtaen hengellisen alamaisuutensa ja
luottaen auttajansa pahanhengen voimaan, häväissyt imettäisin sanoin
Herran Pyhää ehtoollista, öylättiä ja kalkkia, näin tehden itsensä
syypääksi samaan rienaukseen kuin noitain sapatissakin tapahtuvan
tietään. Niinmuodoin: syytetty on Hornan hengelle vihkinyt myös
poikansa Ismaelin, jonka hän samoin, saatanan tahtoa totellen,
on jo synnyttämisen hetkellä noitunut vaivaiseksi, mutta jota ei
voida mistään syyttää nuoruutensa tähden. Ja vielä: Pojan kokonaan
langettaakseen pois oikeasta uskosta on syytetty häntä vienyt öisin
lähteitten reunalle pakanuutta ja noituutta harjoittamaan, ja on
lähteitten luona odoteltu rumien henkien tulemista. Onpa pojalta
löydetty noitakivi, eriskummainen, vaaleanharmaa, jonka syytetty on
hankkinut hänelle merkiksi helvetin kuninkaan suosiosta. — Siis vielä
kerran: Käsken sinua, Leena Pirjetantytär, vastaamaan, tunnustatko
itsesi syypääksi näihin tekoihin, ja vannotan sinua kaikessa totuutta
peittelemättä puhumaan. Vastaa.
_Leena_ Niin totta kuin toivon autuasta kuolemaa, olen viaton kaikkeen
siihen, mitä minusta on väärin todistettu.
_Seidenberg_ Väitätkö siis kirkkoherra Kålkin väärin todistaneen, mitä
on kuullut omin korvin?
_Leena_ Kirkkoherra on väärin ymmärtänyt minun sanani. Olen sanonut
sylkeväni siihen kalkkiin ja öylättiin, jolla vihitään nuoret tytöt
huoruuteen, sillä se ehtoollinen ei ole Jumalasta, vaan juuri sitä
pahanhengen palvelusta.
_I teini_ (loilottaa lähellä ovea). Paapelin pappi ja Patseepa! (Hetken
melua.)
_Seidenberg_ Täällä älköön häirittäkö julkisen oikeuden istuntoa!
Jahtivouti pitäköön siellä parempaa huolta järjestyksestä. (Istuutuu,
Leenalle.) Siis: kiellätkö yhä sen kaiken, mistä naapurisi sinua
syyttävät?
_Leena_ (katkerasti). Kiellän. Meidän kurjuutemme syyttää heitä, siksi
he pelkäävät meitä ja kohtelevat vihalla. Niin, siitä on syntynyt tämä
parjaus katala.
_Seidenberg_ Tämä on kovakorvaisuutta ja paatumusta! Se on raskauttava
sinun tuomiotasi, jonka langettamiseksi vain käräjämiesten on vielä
ajatuksensa julkilausuttava.
_Laukkus_ (nousee). On kyllä nähty meidänkin pitäjässä, että saatanan
valta on suuri, mutta se on tähän asti riehunut juuri niissä
virkaherroissa, jotka kiskovat veroja väärällä punnuksella ja mitalla,
ja jotka viettelevät tyttäriämme synnin tekoon. Nyt tahdotaan riivata
tätä yhteistäkin kansaa, riivata isoilla ja pienillä piruilla. Mutta
tämä ei käy kontoon. Minä ja muutkin tässä istuvat käräjämiehet
seisomme sen kaltaista menoa vastaan. (Myöntymyksen sorinaa
käräjämiesten joukosta.) Ja ilman tätä: minun on ihmeteltävä, miksi ei
tuoda kuultavaksi syytetyn poikaa, jonka on väitetty joutuneen myöskin
noituuden uhriksi.
_Seidenberg_ Käräjämies Laukkuksen pitäisi tietämän vanha lain ja
kansan käsitys, että veri on vettä sakeampaa, ja ettei siis pojan puhe
syytetyn puolestakaan voi vaikuttaa oikeuden päätökseen.
_Laukkus_ Tämä tietään kyllä, mutta se ei estä poikaa kuulemasta,
jollei kenkään täällä pelkää viattoman pojan puhetta. Vaadimme syytetyn
poikaa heti kuultavaksi.
(_Seidenberg_ nyökkää Öhrnille, joka lähtee vasemmalle. Seuraa
jännittävä odotus, jonka kuluessa Seidenberg ja Kålk keskustelevat
hiljaa keskenään, samoin käräjämiehet.)
(Leena siirtyy taemmalle ja katsoo odottavana oveen.)