_Elias Kålk_ (tulee oikealta, lyhyesti). Agnes, mitä täällä teet?
— Rahvaan naama on synkeätä kyräilyä täynnä. Mene oitis pappilaan
takaisin.
_Agnes_ (pyytävästi). Tahtoisin olla lähempänä — — tähän naapuriin
menisin, lukkarinlesken mökkiin.
_Elias Kålk_ (levottoman kiireisesti). Niin — — sinne voit mennä. Mutta
kiiruusti — — vouti on jo tulossa, käräjät alkavat. (Saattaa viimeisiä
sanoja sanoessaan Agnesta ovelle.)
(Agnes poistuu oikealle.)
_Elias Kålk_ (Ismaelille). Miksi seisot, poika, täällä?
_Ismael_ (katsoen yhä katsomoon). Seison odottamassa Jumalan tuomiota.
_Elias Kålk_ (raivostuen, jalkaa polkien). Älä raivostuta minua!
(Osoittaa vasemmalle ovea.) Mene tuonne ja tule kun käsketään.
(Ismael poistuu vasemmalle.)
(Riivattu jyskäyttää samassa koppinsa ovea pari kertaa raivokkaasti.)
(Elias Kålk astuu vasemmalle etualalle, jää tuijottamaan, pöytään päin
seisoen selin.)