_Taneli Öhrn_ (vasemmalta, oikealla käsivarrellaan värikkäitä
juhlavaatteita ja vasemmassa kädessä morsiuskruunu). Ja lisäksi
herrain kruunulla kruunattava. Se tosin on katinkultaa. Mutta jalot
Böömin kivet sen vanteessa kiiltää — — teidän autuaasti nukkuneen
isävainajanne lahjoittamat. Nähkääs — — esikoisoikeus syntiin-miten
sanoisin — jus primae noctis — oli siihen aikaan kuninkaan voudilla,
vaan ei papilla, joka saarnasi Valpurin-messuja vastaan — —
_Elias Kålk_ Kiirehdi. Mene tyttö vaatettamaan. (Kävellen
kärsimättömänä oikealle.)
_Taneli Öhrn_ Katsokaas — jos sallitte jatkoa sanan — kirkkaitten
kivien luku: se on kaksi kertaa kolmetoista. Niin monta Valpurinheilaa
— nähkääs — hän armonajassa ennätti halata ja kunkin kunniaksi liitti
kiven. Mikä harmonia! (Vavahtaa, tulee kasvoiltaan kamalan näköiseksi,
käheästi.) Ja tuo yhdeksäs kivi. Se on silmä saatanan päästä! Kun se
kiinni juotettiin, minä läksin muille maille. Tulin parturiksi, tulin
välskäriksi, sitä ennen parittajaksi ja sen jälkeen — — parittajaksi.
_Elias Kålk_ Vaikene! Tee tehtäväsi.
_Taneli Öhrn_ (Agnekselle). Katsos, morsian, Hollannin kangasta
kauhtana hieno, Intian silkkiä punainen vuori. Ja entäs:
kärpännahkapäärmeet — — (Katsoo Kålkiin ja lisää kiirehtien.)
Käydäänpäs tänne.
_Agnes_ (torjuen). En tahdo niitä! He sanovat: saan tanssia kaikkien
kanssa ja kaikki he koskevat minuun.
_Elias Kålk_ Kenkään ei ole koskeva sinuun. Et askelta tanssi. Vain
kunniapaikalla istut. Nyt on muuttuva juhlan vietto. Mene, älä pelkää.
(Itsekseen.) Kuin sadussa kuningatar olet sinä minulle tuleva.