_I teini_ (tulee vasemmalta, toisessa kädessä katajainen viina-ankkuri,
jonka laskee penkille kädestään, ja toisessa äskeinen tuoppi,
nokkelasti.) Tulipas kerran taas näpsän verran. Bibemus in nomine
Jesu! (Juo; kääntyen Leenan puoleen.) Tässähän tätä olisi muillekin
vaivaisille. (Lähestyy Leenaa.)
_Ismael_ (hätäisenä). Älä juo, äiti! (Teinille.) Olet varastanut, mies.
_I teini_ Minä viinoja varastan ja viinalla kurkkua karastan! Tänä yönä
noita-akatkin saatanan sapattia ryyppää. Älä viinaa karta, maitoparta
— — (Tunkien lähelle Ismaelia.) Juo! Tai vievät sun noita-akat
Valpurin-yönä, vievät luudanvarrella Kyöpeliin. Ja sielläkös pojan
viinaan syljetään, sammakon päistä öylätti koreasti leivotaan ja sitten
sakramentti nurinpäin pojalle juotetaan. Jaa, kuulepas, poika! Ihan
munsööri pelsepuupin tapaan ne siellä suuta suikkaavat pakaraan ja
napaan. Ja sitten vasta — kuulepas, tiitiäisen poika — sitten vasta
nahkasi helvetin peräseinään naulitaan. Ja tävyksistä — — pienen pojan
pikkaraisista tävyksistä siellä noitasalvat keitetään, joilla Luciferus
kavionsa rasvaa ja voitaa ja muutkin sorkkansa paikkaa ja hoitaa, kuten
»Malleus Maleficarum» oikein opettaa ja sanoo — — juo, ipatilli, juo
Marjanpojan maksun päälle. (Tyrkyttää tuoppia Ismaelille.)
_Leena_ Herkeä jo siitä räkättämästä.
_I teini_ Ho-hoo — — siinä se taitaakin olla tämän kylän noita-akka
paras — —
_Ismael_ (on siepannut keppinsä penkiltä, tällä kaikin voimin uhaten).
Ihminen, älä kiusaa meitä! Etkö tiedä! Se sana on katkerampi kuolemaa —
— Mene pois täältä!
_I teini_ (ikkunoihin päin hoilaten). Hazazel! (Jättää tuopin pöydälle,
mutta vie mukanaan viina-ankkurin. Lähtee.)
_Äänet ulkoa_ (teinin avatessa ovea). Hazazel! (Ulkoa hetken
meluamista.)
_Ismael_ (on jäänyt seisomaan tuohtuneessa mielentilassa ja nyt teinin
mentyä istuutuu penkille, rukousta hokien). Ole kiitetty Jumala — — ole
kiitetty Jumala, kunnioittu kuulu Jesus, pyhitetty Pyhä Henki — — (Jää
katsomaan rauhoittuneempana. Vaitiolo.)
_Leena_ Missä on Agnes? (Ismaelin katse kirkastuu.) Hän vielä sinulle
tänä iltana ilon hetket laittaa.
_Ismael_ (nousee, riemastuneena). Agnes! Agnes on varmaan jo lähteelle
juossut. (Kuuluu kaukaa raikuva torventoitotus, ensin yhden, sitten
yhdessä useamman torven. Ismael jännittyy joka jäseneltään.) Kuule,
kuule! Voudin kartanosta ne soittavat Valpurin-torvet. Nyt on
Vappu-morsian löytty. Ja nuoret herrat ja junkkarit sen sanoman
kaikille toitottavat. (Jälleen kuuluvat raikuvat torvet.) Se on
soitto kuin urkujen helinä — — nyt nuoret neitseet ja rouvat kauniit
rastisiljit ja silkkiharsot harteille heittää ja Valpurin-kulkue alkaa.
— Onpas tässä lentimin lentänyt aika. Kukaties on Agnes jo vuotellut
kauan. Meidän lähteen se tyttö on koristellut varmaan, on sinisin
vuokoin ja valkoisinkin, ja itse vierellä istuu. Sieltä me yhdessä
katselemme kokkoa kaukaa ja ympäri maailma seisoo kuin Herran kaupunki
tyynine virtoinensa.
_Leena_ (hymyillen). Mutta kiiruusti matkaan, poika. Keppi on penkillä.
_Ismael_ (tehden lähtöä). Nyt ei keppiä tarpeen. Helmassansa Agnes
jalkaani lämmittää, lähteestä terveyttä juon, ja silloin en ole
nilkasta rampa. (Salaperäisesti.) Siinä lähteessä taika on varma — —
_Leena_ Taitaapa olla. Ilostapa ihmiselle voimia kertyy.
_Ismael_ Se on pyhä lähde. Kun siitä sanaa sanomatta ja riemulla juo,
niin ihmeitä tekee. Agneksen kädestä juon. Hyvästi, äiti. (Lähtee ovea
kohti.)