Tauteja Babyloniassa, kuten muinaisessa Idässä yleensä, käsiteltiin
alkujaan aina loitsuilla. Koko babylonialaista sivistystä voi nimittää
loitsukulttuuriksi. Loitsut ja taiat olivat babylonialaisilla
keskeisimpänä osana miltei kaikissa tieteissä. Kokonainen sarja
loitsutauluja alkaa sanoilla: »Jos ihminen sairastaa yskää», toinen:
»Jos ihminen sairastaa suonenvetoa jalassaan, niin ettei hän voi
kävellä» j.n.e.
Vasta kun ei onnistuttu loitsuilla karkoittamaan pahaa henkeä, joka
oli asettunut sairaan ruumiiseen, turvauduttiin lääkkeisiin tai
leikkaustoimenpiteisiin.
Kun nykyjään yhä enemmän on huomattu, miten suunnaton merkitys uskolla
on sellaisten tautien parantamisessa, jotka aiheutuvat sielullisista
tai hermohäiriöistä, niin ymmärtää paremmin taikuuden sielullisten
vaikutusten tarkoituksen ja merkityksen, josta tosiaan voi käyttää
nykyaikaista nimitystä suggestio.
Anatomiset tiedot eivät Kaksoisvirtainmaassa olleet läheskään sillä
kannalla kuin Niilinmaassa, johtuen siitä, että babylonialaiset eivät
uskonnollisista syistä milloinkaan uskaltaneet ryhtyä ruumiinavauksiin.
On useita babylonialaisia lääketieteellisiä teoksia, joissa luetellaan
erilaisia taudinoireita, mutta se tapahtuu sangen pintapuolisella
tavalla käymättä käsiksi itse taudin aiheuttajaan.
Tyypillinen esimerkki muinaisten babylonialaisten taudinmäärittelystä
ja käsittelystä on seuraava, eräästä senaikaisesta »lääkärikirjasta»
otettu teksti: »Jos mies on nauttinut jotakin juovuttavaa juomaa ja
hänen päänsä on sekava, hänen puheensa tolkutonta, hän on menettänyt
järkensä ja hänen silmänsä tuijottavat», niin on otettava yksitoista
nimeltä mainittua yrttiä, survottava ne yhteen ja »annettava hänen
juoda sitä väkijuomaan sekoitetussa öljyssä aamulla ennen auringon
nousua ja ennenkuin kukaan on häntä suudellut. Silloin hän on paraneva.»
Todistuksena siitä, että esimerkiksi keuhkotautia esiintyi
jo muinaisessa Babyloniassa on eräs lääketieteellinen
nuolenpääkirjoitustaulu, joka erikoisesti viittaa tyttöjen alttiuteen
tälle kavalalle taudille kehitysiän ensimmäisinä vuosina. Siitä
sanotaan: »Kun tytöt alkavat tulla täysin kehittyneiksi, ja kasvava
kuu rupeaa vaikuttamaan heidän vereensä, eivätkä he saa kuukautisiaan
säännöllisesti, niin valaskalan tähdistö aiheuttaa hivuttavan,
kuolettavan yskän; ja vaara on sitä suurempi, mitä kauempana aurinko on
keskitaivaalta.» Viimeisistä sanoista ilmenee, että auringon parantava
vaikutus tuberkuloottisiin tauteihin oli jo silloin huomattu.
Babyloniassa kuten Egyptissäkin lääkemääräykset ovat usein erittäin
yksityiskohtaisia lääkeaineiden kokoonpanoon ja käyttötapaan
nähden. Enimmät lääkkeet saatiin kasvikunnasta, mutta siinäkin sai
taikausko sijansa. Orjantappuran juuret esim. kelpasivat erään
taudin parannuskeinoksi vain sillä edellytyksellä, että ei saanut
näkyä auringonvaloa, kun sitä nyhdettiin maasta. Erästä toista
tautia vastaan sama kasvi auttoi vain siinä tapauksessa, että se oli
kasvanut haudalla. — Myöskin ihmis- ja eläinkunnasta saatuja aineita
— usein laadultaan erittäin vastenmielisiä — käytettiin Eufratin ja
Tigris-virran varrella kuten Niilin rannoillakin, ja kivikuntakin sai
luovuttaa oman osansa.
Kirjallisuutta:
Friedrich Küchler, Beiträge zur Kenntnis der assyrisch-babylonischen
Medizin.
Felix von Oefele, Keilschriftmedizin in Parallelen (»Der alte Orient»
1904).