Kun historian valo ensimmäistä kertaa valaisee Babylonian ja Assyrian
historiaa, s.o. kun vanhimmat tunnetut kirjalliset tietolähteet
alkavat, näiden maiden sivistys on jo saavuttanut niin korkean
kehityksen, että ajatusta huimaa sen yrittäessä tunkeutua läpi
esihistoriallisen ajan pimeyden. Jo vanhimmat tunnetut tämän
sivistyksen tuotteet todistavat, samoinkuin vanhimmat egyptiläiset ja
kiinalaiset kulttuuriesineet, korkeata taidokkuutta, joka edellyttää
pitkää aikaisempaa kehitysjaksoa. Vanhimmat muistomerkkeihin
kaiverretut tekstit puhuvat samoin pitkästä kulttuurikehityksestä. Ne
on nimittäin kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella, ja se kuvakirjoitus,
josta tämä kirjoituslaji on syntynyt, on tuohon aikaan jo jäänyt pois
käytännöstä.
Babylonia oli vanhin ja rikkain niistä valtioista, jotka syntyivät
kaksoisvirtain kerrostamalle maalle. Alkujaan oli kyllä Babylonia
kuten Egyptikin ryhmä pikkuvaltioita, joista kunkin muodosti kaupunki
ympäristöineen.
Babylonian historia alkoi vanhan itämaisen käsityksen mukaan maailman
luomisesta. Tästä ajasta laskettuna hallitsi, vanhan perintätiedon
mukaan, 10 alkukuningasta, joiden yhteenlaskettu hallitusaika oli 432
000 vuotta. Tämän ajanjakson jälkeen tuli vedenpaisumus. Ne kuninkaat,
jotka sitten hallitsivat, eivät edeltäjiinsä verraten päässeet kuin
pikkulapsiksi — sekin, jonka hallituskausi oli pisin, hallitsi vain
1 200 vuotta. Huono kakkonen oli hallitsija, joka temmattiin pois jo
900-vuotisen hallituksen perästä. Muuan taas aivan ennen aikaansa
ajoi taivaaseen kotkalla oltuaan kuninkaana ainoastaan 655 vuotta, ja
eräs vajosi äkkiä manalaan vain 100 vuoden ajan kokeiltuaan kansan
hallitsemisen taitoa.
Yhtä uskottava on kertomus, kuinka erään alkukuninkaan kimppuun
siinä vähän jälkeen vedenpaisumuksen kävi vieras kansa, jota johti
»seitsemän veljestä, pelkkiä kuninkaita». Murhaten ja hävittäen
vihollisten sotalaumat hyökkäsivät Babyloniaan. Kauhistuttavia ovat
nämä soturit nähdä. »Muutamilla on raatolinnun ruumis, toisilla korpin
pää. He kuuluvat kansaan, joka juo vain pilaantunutta vettä, mutta ei
maistakaan raitista. 360 000 on näiden soturien lukumäärä.»
360 000 miestä Babylonian kuningas lähettää heitä vastaan, mutta
ainoakaan ei palaa elävänä takaisin. Silloin hän päättää itse lähteä
sotaan, ja jumalain avulla hänen onnistuu hirmuisilla loitsuilla lyödä
vihollinen.
Varmastikin näissä satukuvitelmissa on historiallinen pohja, kenties
babylonialaisen kaupunkiruhtinaan epätoivoinen taistelu ahdistavia
barbaareja vastaan, jossa taistelussa hän lopuksi voitti, tai kenties
niissä kuvaannollisesti esitetään ruton hävityksiä. Seitsemän
kuningasta, jotka vuorilta syöksyvät Babyloniaan, ovat siinä
tapauksessa rutonhaltioita ja henget, jotka juovat vain mädäntynyttä
vettä, ovat kuolemanhenkiä. Vasta kun Babylonian kuningas nöyrtyy
jumalain edessä ja virittää katumuspsalmin, tulee apu, ja ruton
hävitykset taukoavat.
Samankaltaisesta esihistoriallisesta tapahtumasta,
muinaisbabylonialaisen kaupungin kolmivuotisesta piirityksestä kertoo
eräs toinen eepos, joka maalailevin sanoin kuvailee, kuinka epätoivo
valtaa asukkaat. Paimen ei välitä laumastansa ja laivuri upottaa
laivansa.
»Kuin tuskainen karja mylvii kansa,
kuin pelästyneet kyyhkyset vaikeroitsevat tytöt.
Kaupungin suojelusjumalat muuttuvat kärpäsiksi,
jotka surisevat ympäriinsä torilla,
ja hiiriksi ne muuttuvat.»
Myöhäisempien ja varmasti paljon uskottavampien tietojen mukaan
Babylonian n.s. historiallinen aika ja sen ensimmäinen kuningasdynastia
olisi alkanut noin 3 900 vuotta e.Kr.[119] Mutta tässäkin on
paljon tarumaista. Tämän ajan historialliset tiedot kertovat
sodasta ja naapurikansojen kanssa tehdyistä kauppasopimuksista,
vuorikansojen hävittävistä hyökkäyksistä, kaupunkien tuhoamisesta ja
muukalaisherruudesta, babylonialaisten pikku kuningasten välisistä
taisteluista ja kuningasperheen keskisistä veljessodista, kuningasten
ja mahtavan papiston välisestä kilpailusta sekä yrityksistä turvata
kruunun valtaa peruuttamalla papiston tuloja, kanavoimisista,
puutarharakennelmista, linnoitustöistä ja muista suurista
rakennusyrityksistä.
Eufrat-Tigrismaat eivät olleet niin eristettyjä kuin Niilinmaa.
Senvuoksi niiden historia ei ole niin yhtenäistä kuin Egyptin.
Sisarusjokien välillä ja ympärillä elämä sykki paljon levottomammin
kuin Niilin rannoilla.