Herodotos on sanonut Egyptiä »Niilin lahjaksi». Samalla syyllä voidaan
Babyloniaa sanoa sisarusjokien Eufratin ja Tigriksen lahjaksi. Niillä
on molemmilla lähteensä Armenian vuorimaassa, ja keväällä, kun lumen
sulaminen on siellä käynnissä, ne paisuvat yli äyräittensä, tulvivat
yli alankomaan ja peittävät sen lihavalla savikerrostumalla. Estääkseen
toiselta puolen maan rämettymistä ja toiselta puolen hankkiakseen
vainioille kastelua on täällä kuten Egyptissä välttämätöntä koota
ja ohjata tulvavettä kanavilla. Ilman hyvinjärjestettyä kastelua
osa maasta muuttuu pian kuivaksi erämaaksi, jossa kasvaa ainoastaan
orjantappuroita ja ohdakkeita, ja osasta tulee epäterveellistä suota.
Sellaisen kuvan sisarusjokien maa tarjoaa meidän päivinämme. Kukaan,
ken näkee tämän kolkon aution maan, ei voi aavistaa, että täällä kerran
viljavat vainiot ovat lainehtineet ja että täällä on kerran ollut
ylpeitä maailmankaupunkeja, joissa on sykkinyt rikas sivistyselämä.
Kuoleman ja suuren hiljaisuuden maa on meidän päiviemme Mesopotamia.
Raskaana Herran kostava käsi on levännyt vuosituhansien ajat onnettoman
maan yllä. Profeetta Jesajan sanat: »Kuinka olet pudonnut taivaasta,
sinä kirkas kointähti! Kuinka olet maahan kaatunut, sinä kansojen
kukistaja!» soivat kuin kuolemanvalitus kautta Babylonin hajonneiden
muurien, jotka aivan kuin julistavat sitä kirousta, jonka profeetat
Assuria ja Niiniveä vastaan sinkosivat.
»Suuri hävitys ja rajaton tuho nykyajan Babyloniassa on», sanoo eräs
sen parhaimpia tuntijoita, »niin valtava, että vaikka minä neljätoista
vuotta olen käyttänyt tämän maan tutkimiseen, se kumminkin joka kerta,
kun sen jälleen näen, vaikuttaa mieleeni järkyttävästi.»
* * * * *
»_Kanavien kaivaminen_» tuli kaksoisvirtain maan loistoaikana
Babylonian kuninkaitten päätehtäväksi. Kanavia pidettiin niin
merkityksellisinä, että ne useinkin saivat nimensä asianomaisesta
kuninkaasta tai ne voivat saada sellaisia juhlallisia nimiä kuin
»Vanhurskauden kanava». Hyvä maan isä Hamnurapi rakensi kanavan, jolle
hän antoi nimen »Hammurapi on kansan siunaus».
Kuinka laaja kanavaverkko on ollut, voi nähdä vielä tänäkin päivänä.
Tuskin päivänmatkan voi suorittaa tässä vanhassa sivistysmaassa
sivuuttamatta 30—40 vanhaa kanavan uomaa.
Maanviljelijä, joka ei pitänyt kanaviansa kunnossa ja aiheutti siten
kadon tai hävittäviä tulvia, sai korvata naapureilleen näiden kärsimät
viljan häviöt. Näin sanotaan Hammurapin kuuluisassa lakikokoelmassa:
»Jos joku laiskuudesta laiminlyö patonsa kunnossapidon, niin että
se pääsee särkymään ja vesi virtaa ja vahingoittaa vainioita, niin
syyllisen on korvattava se vilja, minkä hän on tuhonnut. Jos hän ei
kykene korvaamaan, niin myytäköön hänet itsensä ja hänen omaisuutensa
rahasta; ja ne, joiden laiho on turmeltunut, saavat jakaa hinnan.»
Viljelyskelpoinen osa Babyloniaa oli pinta-alaltaan suunnilleen yhtä
suuri kuin Egyptin keidas. Viljava »musta maa» veti aina voimakkaasti
puoleensa ympärillä asuvia erämaa- ja vuoristokansoja. Täällä oli
senvuoksi menneinä aikoina melkein keskeymätöntä taistelua toiselta
puolen pohjoisessa ja idässä aina Kaukasukseen ja Kaspian mereen
saakka asuvien vuoristokansojen ja toiselta puolen Arabian erämaiden
ja arojen seemiläisten kansojen välillä. Ja taistelu koski välillä
olevaa Mesopotamian viljavaa sivistysmaata eli »virtojen välistä
maata», mitä kreikkalainen nimi merkitsee. Sen alkuperäinen asujamisto,
leveäkalloiset, tanakat, mongoleja muistuttavat _sumerit_, kukisti
seemiläinen kansa, joka kotimaastansa, Arabian erämaista tunkeutui
Babyloniaan. Mutta sumerien korkeampaan sivistykseen voittajat
kernaasti taipuivat. Ensiksikin he omaksuivat alkuväestön kirjoituksen,
jonka sumerit luultavasti itse olivat keksineet, ja myöskin
maanviljelyksen, uskonnon ja tieteen alalla sumerien saavuttaman
kehityksen seemiläiset käyttivät hyväkseen kehittääkseen sitä edelleen
enemmän tai vähemmän itsenäisellä tavalla. Kiintoisa kysymys, kuinka
paljon seemiläiset ovat lainanneet sumereilta, ja kuinka paljon
alkuperäistä on seemiläisessä kulttuurissa, on sitten puolen vuosisadan
ajan ollut oppineiden kesken kiivaan kiistan alaisena.
Niinkuin Babylonian, samoin Assyriankin, siitä pohjoiseen Tigriksen
rannalla sijaitsevan vuorimaan, kansoittivat seemiläiset, joihin
kuitenkin sekaantui paljon muita kansoja, varsinkin armenialaisia ja
heettiläisiä.
Sittemmin vielä pari kertaa tunkeutui uusia seemiläisiä kansoja
niinhyvin Babyloniaan ja Assyriaan kuin Syyriaan ja Palestiinaankin.
Viimeinen seemiläisten maahanmuutto tapahtui seitsemännellä
vuosisadalla j.Kr. Se oli suuri arabialainen kansainvaellus.
Tähän osastoon kuuluvaa kirjallisuutta: