Maanviljelystä vanhat egyptiläiset harjoittivat pääasiassa samalla
lavalla kuin fellahit meidän aikanamme. Kun Niilin vesi oli laskenut
pelloilta, muokattiin maata kuokalla taikka alkeellisella auralla,
jota härät vetivät. Pääasiallisesti viljeltiin ohraa, vehnää ja
durraa, jolla nykyisin on egyptiläisten taloudessa paljon suurempi
merkitys kuin silloin. Kun talonpoika oli kylvänyt viljansa, hän
päästi lampaansa tai sikansa temmeltämään pellolle ja sitten sai hän
vain odottaa satoa. Kun se oli korjattu, saivat siat taasen suorittaa
palvelusta, mutta nyt puinnissa. Myöskin aaseja ja nautakarjaa
käytettiin polkemaan jyviä irti. Ruoskien ajettiin niitä yksitoikkoisen
laulun säestyksin yli leikatun viljan.
Vihanneksia, kuten sipulia, kurkkuja ja meloneja, viljeltiin myös
runsaasti, ja samoin liinaa, kuten hyvin voi ymmärtää ajatellessaan
niitä suunnattomia liinasidemääriä, joita tarvittiin muumioihin. Sekä
miesten että naisten nähtiinkin alati työskentelevän kangaspuiden
ääressä.
* * * * *
Metsästys näyttää Niilinmaassa aikaisin muuttuneen pääasiallisesti
yläluokan huviksi. Keveässä, papyruksen varsista kokoonkyhätyssä
veneessä egyptiläinen ylimys liikuskeli ympäriinsä Niilin kaislikoissa
ja pyydysteli lintuja jonkinlaisella puisella bumerangilla. Useita
sellaisia heittoaseita on säilynyt. Apunansa metsästäjällä oli välistä
kesyjä kissoja, jotka noutivat saaliin. Usein hänellä oli kesy
houkuttelulintu istumassa veneen keulassa. Linnustus oli urheilua,
jossa hänen vaimonsa ja lapsensa mielellään olivat mukana. He kokosivat
saaliin ja huvittelivat välillä poimimalla lootuskukkia.
Suuressa mitassa harjoitettiin linnunpyydystystä sitävastoin verkoilla,
jotka viritettiin kaislikkoon ja vedettiin sitten kokoon molemmista
päistä. Varsinkin villihanhenpaistia, egyptiläisten mieliruokaa,
hankittiin tällä tavoin. Mitä ei heti syöty, suolattiin, tai elätettiin
hanhia ja ruokittiin niitä, niin että niistä tuli vielä maukkaampia
kuin villissä tilassa. Jo tuohon aikaan oli keksitty julma menettely
väkisten ravita niitä erityisellä taikinalla, jota sullottiin
eläinparkojen suuhun, kunnes ne eivät enää jaksaneet liikkua. Useat
hautakohokuvat kuvaavat kohtauksia tällaisesta keittotaidollisesta
eläinrääkkäyksestä. Myöskin kurkia lihotettiin samalla tavalla.
Paitsi vesilintuja, vilisi Niilissä tuohon aikaan krokodiileja ja
virtahepoja, joita samoin pyydystettiin veneestä harppuunoilla.
Vuorilla ja erämaisia oli kaikkialla vuorikauriita, gaselleja,
antilooppeja ja muuta riistaa, mikä nykyisin on siirtynyt Sudaniin.
Eläimiä ei metsästetty ainoastaan nuolella ja jousella, vaan
niitä pyydystettiin myöskin suopungilla ja elätettiin sitten
teurastettaviksi. Sellaistakin suurriistaa kuin kirahveja ja
jalopeuroja oli muinaisessa Egyptissä. Ramses II:lla oli kesy
jalopeura, joka oli mukana taistelussa ja iltaisin makasi herransa
teltan edustalla.
* * * * *
Kala oli tärkeä ravintoaine, varsinkin köyhemmälle väelle. Kalaa
pidettiin kumminkin jossakin määrin saastaisena eläimenä. Papit eivät
saaneet syödä sitä, ja aithiopialaiset olivat niin jyrkkiä kalan
saastaisuuden suhteen, että delttamaan kuninkaat ja ylimykset eivät
saaneet astua heidän kuninkaansa palatsiin, koska olivat kalansyöjiä.