[1] Kellgrenin runoelma.
[2] Bengt Lidnerin runoelma "Kreivinna Spastaran kuolema".
[3] Kustaa III:n murhenäytelmä.
[4] Senjälkeen kun tämä kirjoitettiin (1863), on sama kuuluisa
historioitsija, joka on koonnut Kaarle XII:n syntiluettelon, laatinut
sellaisen myöskin Kustaa III:n jälkimaailmalle. Historian lahjomaton
realismi on siinä sen ihanteellisen ihastuksen oikaisijana. Mutta nuo
näkymättömät, elävät voimat, jotka kohottavat kansoja ja muodostelevat
aikakausia, pakenevat realistista käsitystä eivätkä salli itseään
määrättävän velkojen ja saamisien mitalla. Historiassa ei ole
ainoastaan ruumis, jona on tositapahtumat, vaan myöskin sielu, joka on
vaikuttimen ja vaikutuksen yhteys. Paljon suurta ovat _virheet_
synnyttäneet, eikä ihanteellinen käsitys tyydy siihen keksintöön, että
pilvi, joka kätkee auringon, onkin vain sumua. Muist. 1879.
[5] Helsingistä Suursaareen on linnuntietä noin 12 penikulmaa. Viaporin
pommitus vuonna 1855 kuului selvästi 30 penikulman päähän, jos
kuunneltiin korva kalliota vasten.
[6] Hänestäpä saattaisi tulla jotakin.
[7] Eläimet juoksevat, vasikat tanssivat.
[8] Kas tuossa, prinssini, teidän pieni sanansaattajanne.
[9] Täytyy olla lempo ruumiissa, jos mieli jättää kaikki nämä
mukavuudet ja hautautua Savon erämaihin.
[10] Venäläisillä oli enimmäkseen vihreä, suomalaisilla harmaa ja
ruotsalaisilla sininen puku.
[11] Mitä? Tuhmuuksia!
[12] Nuori mies, te rupeatte hävyttömäksi!
[13] Suuri Jumala, ettehän toki tahtone tehdä minua onnettomaksi!
[14] Te olette erehtynyt, herraseni.
[15] Vielä yksi! Jumalani!
[16] Heitä jo kinasteleminen.
[17] Niin nimitettiin pohjoisessa Suomessa 1741:n vuoden sotaa. Kaarle
XII:n sotaa, joka muutti Suomen erämaaksi, sanotaan etupäässä _isoksi
vihaksi_.
[18] Kansantaruja.
[19] Sotamiesten kesken yleinen huhu.
[20] Kuningas on aina voittamaton häntä jumaloivan armeijan johtajana.
[21] Ken laillan' nurjui Jumalalle,
Voi nurjua myös kuninkaalle.
[22] Spiegelberg: peilivuori.
[23] Muist. 1830-luvulla oli jo Suomessa menetetty kaikki toivo
valtiopäiväin saamisesta, joissa ritaristo ja aatelisto voisi
perustuslaissa vielä säilytetyn etuoikeuden mukaan esiintyä
valtiosäätynä.
[24] Ringa merkitsee: halpa, vähäinen.