Hertta. Eetu. Peipponen.
HERTTA (tulee). Mitä nyt? Mitä on tapahtunut? Riitaa ja toraa?
PEIPPONEN. Joka koskee teitä, neitiseni.
HERTTA. Silloin en halua kuulla syitä siihen. Yhtäaikaa ei voi olla
syyllisenä sekä tuomarina. Sitäpaitsi (Peipposelle) tarvitaan teitä
toisaalla, herra.
PEIPPONEN. Minua? Missä?
HERTTA. Vieraat naiset haluavat puhutella teitä, kuultuansa teidän
olevan talossa. Olette kyllin kohtelias täyttääksenne heidän
toivomuksensa. Siis, kiiruhtakaa. Minä pidätän herra serkkuani sen
aikaa täällä.
PEIPPONEN. Hyvä! Täytän heidän pyyntönsä,
mutta vain teidän tähtenne, neiti. (Menee taustalta.)
HERTTA (Eetulle). Mitä tämä on, serkku? Tuskin olette tullut taloomme,
kun jo rakennatte riidan vanhan ystävänne kanssa.
EETU. Hänkö ystäväni? Ei enää ikinä!
HERTTA. Miksi ei?
EETU. Koska hän — koska hän — tahtoo naida teidät.
HERTTA. Olisiko se teistä sitten niin mieletön teko?
EETU. Päinvastoin. Mutta hän kääntyy siinä minuun.
HERTTA. Mitä kummaa siinä on? Olettehan te minun serkkuni ja järkimies.
— Helsingissä te esiinnyitte rauhallisena ja miehevänä. Täällä te
olette kuin muuttunut, hajamielinen ja kiihtynyt. Se tekee minut ja
muut kovin rauhattomaksi.
EETU. Ketkä muut?
HERTTA (veitikkamaisena). No, koko sukumme esimerkiksi. Ahaa, te alatte
jo hieman selviytyä äskeisestä sekapäisyydestänne.
EETU. Alan ja en ala, koska sekavuuteni syy on teissä, serkku.
HERTTA. Minussa? Miten?
EETU. En ole koskaan rakastanut muita kuin teitä. Hulluuteen saakka.
Enkä voi elää nyt ilman teitä. Kas, siinä syy. Mitä nyt sanotte?
HERTTA (hymyillen, ujosti). Sanon, että koetatte olla kuolematta,
serkku.
EETU (riemuissansa). Käsitänkö oikein! Rakastettu, siis teille
rakas?! Oi, olen onnellinen — ei, olen onnettomin mies, mitä
taivaan kannen alla olemassa on! Anteeksi! Olkaa laupias. Minä
ansaitsen rangaistukseni.
HERTTA. Taivaan tähden, taas te joudutte suunniltanne.
EETU. Ja syystä! Jospa tietäisitte!
HERTTA. Mitä en tiedä vielä, vaan tahdon tulla tietämään.
EETU. Te ette antaisi sitä anteeksi milloinkaan.
HERTTA. Haluan kuulla kumminkin.
EETU. Olkoon niin! (Näkee tulevan Peipposen.) Ei, Peipposen kuullen se
on mahdotonta.