Eetu. Peipponen.
PEIPPONEN. No, veliseni, joko olet puhunut puolestani?
EETU. En!
PEIPPONEN. Et? Minkätähden et?
EETU. Minä rakastan itse neiti Kerkkosta.
PEIPPONEN. Itse? (Itsekseen.) Olin sittenkin aamulla oikeassa.
(Ääneen.) Ja kun aina olet nopea päätöksissäsi, aijot sinä naida
hänet?
EETU. Se on hartain haluni.
PEIPPONEN (itsekseen). Juuri kun minun piti kosia. Sen siitä
kiireestä saa! (Ääneen.) Olet siis saanut hänet omaksesi?
EETU. Suokoon luoja, että niin olisi laita!
PEIPPONEN. Heitä pois taas tuo viisastelusi! Sano suoraan kosivasi ja
minä peräydyn. Ellet sinä kosi, kosin minä. Se lienee oikeus ja kohtuus?
EETU. On kyllä.
PEIPPONEN. Siis sinä —?
EETU. Ei nyt, myöhemmin!
PEIPPONEN. No, mutta onhan se niin yksinkertaista. Pidätkö hänestä vai
etkö?
EETU. En tiedä...
PEIPPONEN. Siis et!
EETU. En tiedä sitäkään. Ethän sinäkään ole niin pikaisesti päättänyt.
PEIPPONEN. Mutta sinä olet.
EETU. Nyt seuraan esimerkkiäsi ja mietin asiaa.
PEIPPONEN. Juonittelua! Katalaa juonittelua vanhalta ystävältä!
EETU. Kuten tahdot. Haluankin suuttua johonkin, samantekevä kehen.
PEIPPONEN. Niin en tarkoittanut.
EETU. Kaksintaistelu! Valitse vain aseet.
PEIPPONEN. Pyydän, se vaatii vakavaa harkitsemista. Etenkin sinun
kanssasi. Sinulla on tuo — tuo tähtesi —
EETU (tulisena). Se ei sinuun kuulu!