Vaikka tällä kirjeellä oli pituutta tarpeeksi, tuntui se Cécilestä
liian lyhyeltä. Hän luki sen kerta toisensa perästä pitkin päivää,
kunnes osasi sen ulkoa. Siten hän morsiuspukunsa kukkia kirjatessaan
saattoi mielessään kerrata lemmittynsä sanoja. Ja kun hänen
sydämessään kaikuvat sanat eivät enää hänelle riittäneet, otti hän
uudestaan kirjeen käsiinsä kosketellakseen sen paperia ja nähdäkseen
Henrikin käden piirtämän kirjoituksen.
Päivien kuluessa työ edistyi edistymistään. Kukkaskiehkura, jonka
piirustuksen mukaan tuli reunustaa hameen helmaa ja edestä nousta
etukaistaa pitkin vyötäisille hajotakseen sitten liivissä kaulaa ja
hihoja kiertäviksi oksiksi, oli jo puoleksi valmis, ja koska Henrikin
vielä täytyi jäädä matkalle kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi, ei
tarvinnut pelätä, ettei puku joutuisi valmiiksi.
Päivät seurasivat toisiaan. Cécile tiesi, että vasta kuuden viikon
kuluttua uusi laiva lähtisi Guadeloupesta Eurooppaan ja ettei hän
voinut sitä ennen saada kirjettä. Hän odotti kärsivällisesti sen ajan
ja kaksi viikkoa ylikin. Vihdoinkin hän samalla onnenvavahduksella,
samalla ilohuudolla kuin ennenkin sulki käteensä uuden Henrikin
kirjoittaman kirjeen:
"Palaan, Cécile kulta, palaan! Laiva, joka tuo tämän kirjeen,
saapuu sinne viikkoa ennen kuin itse saavun. Mutta kenties tulen
kirjeeni kanssa yhtä aikaa tai ennemminkin, sillä Anna-Bell on mainio
purjehtija.
"Käsitätkö sitä onnea, Cécile! Palaan! Palaan rikkaana! Oma
tavaravarastoni on tuottanut minulle sata prosenttia voittoa.
Maksettuani heti velkani herra Duvalille minulla on vielä 50,000
frangia jäljellä, ja setäni on toimittanut minulle tavaravaraston,
joka on ainakin 300,000:n arvoinen. Ja lisäksi hän antaa minulle
häälahjaksi 100,000 frangia.
"Cécile kulta, voitko kuvitella mielessäsi iloni suuruutta?
Lakkaamatta puhun kapteenille lähdöstämme ja kysyn, onko maaliskuun 8
päivä todellakin määrätty lähtöpäiväksi. Ja vastaukseksi saan, että
lähdemme maaliskuun 8 päivänä, elleivät vastatuulet estä.
"En ole sitäpaitsi yksin iloitsemassa ja toivomassa. Samuel parka,
tiedäthän, luotsi, josta kirjoitin sinulle, hänkin oli liian köyhä
perustaakseen oman kodin. Häneltä puuttui muutamia satoja niinkuin
meiltä muutamia tuhansia. Mutta asia oli helposti autettavissa.
Kolmellatuhannella oli hänen onnensa turvattu, ajatteles, niin
vähällä! Annoin ne hänelle sinun nimessäsi. Kun hän palaa, aikoo hän
naida Jennynsä.
"En tiedä oikein, uskallanko lähettää sinulle tämän kirjeen. Jos
ajattelen, että olisin sinun sijassasi ja että saatuani tällaisen
kirjeen minun pitäisi yhdessä kohti odottaa voimatta rientää sinua
vastaan, niin tiedän, että minun olisi miltei mahdoton sietää
odotusta ja että mieluummin olisin ilman tietoja tulostasi. Enkä
sittenkään voi olla ilmoittamatta sinulle, että palaan, Cécile,
palaan! Odota minua!
"En enää heitä hyvästiä. Viikon kuluttua lähden täältä, rientääkseni
sinun luoksesi. Näkemiin asti siis, Cécile, näkemiin! Ennenkuin
arvaatkaan, olen luonasi. Kun saat kirjeeni, olen jo tulossa.