Noh miehet, miehet veikkoset!
Näin näitä häitä juo'aan:
Lopussa viel' ei entiset
Ja toista aina tuo'aan.
Vaan ei täällä kauvan eletä,
Et päälle tämän päivän,
Jos ei vaan poikia laiteta,
Kihloja kylään viemään.
Pianpa tästä paikasta
Ukot uralle joutuu,
Kohmelon saavat palkasta,
Kuinkas se käypi laatuun.
Vaan laita pojille naiminen
Niin pian, kuin he täyttää
Viis vuotta päälle kymmenen,
Jos kohta pieniksi näyttää.
Et sitte puutu pitoja,
Jos muutoin onni seuraa;
Voi tyhmät pojat jotk' ei nai,
Pii'atkin teille nauraa.
Miks' ette liiku liukkaammin
Näin aika asioissa,
Ja puhu piioille sievemmin
Kuin huokii teille tuossa?
Vai eikö olle tullunna
Teille oikiata käskyy,
Ettekö ole kuullunna
Sitä vanhaa sananlaskuu:
Se kaikkiansa katuupi,
Ken nuorta naimistansa;
Sitäpä kaikki kiittääpi,
Ja se on tosi kanssa.
Kun lassa lapsen tekeepi,
Ja onni pojan antaa,
Niin silmillänsä näkeepi,
Että se neuvo auttaa.
Toisia tehdään paraillans',
Toiset jo työtä vääntää;
Kun terve lienee vanhin laps',
Jos poika on, niin kyntää.
Sanoisin vielä sanoja,
Jotka toisiansa vastaa,
Ja eivät olisi vanhoja,
Jos noita kuulla lystää.
Vaan ellei ensin ehdolle
Nyt panna paloviinaa,
Niin minä sanon miehille
Olkoonpa se sinään.
Tämäpä ompi kulkulle,
Kun rattaillen ihra;
Nyt laulu lankee nuotille,
Eik' yhtään kaipaa kirjaa.
Kas nyt mä tahdon tanssia,
Jos suinkin konnat kestää,
Nyt on mulla mieli marsia,
Jos ei vaan vanhuus estä.
Kun ennen viulut vinkasi,
Huonotkin silloin yr'tti;
Kun pelimannit pelasi,
Vanhatkin vähän hyppi.
Vanhat pitävät varansa,
Etteivät ensin huoli,
Vaan kunpa saavat päähänsä,
Virkuksi syttyy mieli.
Ei malta enään istua,
Vaan jalan kah'en kanssa
Kokevat kohta astua,
Eikä kaipaa lakkiansa.
Mieli myös nuorten tekeepi,
Kun viulun äänen kuulee,
Ja naurusuulla näkeepi,
Että vanhat tanssiin tulee.
He pian koko joukolla
Lähtevät lattialle,
Tekevät tansin taidolla,
Jos minkä pelin jälkeen.
Pojat ne polskan hyppelee,
Vaan vanhat sinne tänne
Nurkasta nurkkaan kiitelee,
Yhteenpä tuokin käynee.
Pojat ne ensin pyytävät
Sulhasta suosiolla,
Väkiste viimein vetävät,
Jos ei se tahdo tulla.
Morsianpiiat puhuvat:
"Eiköhän me jo mennä!"
Vaan yritykset viipyvät
Likellen illan päivää.
Sitte ne temput tekevät,
Kun kokit maidon keittää,
Ja tansin koukut kokevat,
pois nutut päältään heittää.
Isäntä itse ilossaan
Istuu putelin viereen,
Kurkisteleepi kuppiaan,
Mielessä mikä lienee.
Hän taiten kantaa, kallistaa
Kullenkin kupin viinaa,
Käskee myös ottaa palasta
Sen jonka mieli pitää.
Viina se sitte välehen
Nostaapi ilon vallan,
Ja laulu yltyy äänehen,
Va ralla ralli ralla.
Vaan joka paikat pahentaa
Ja räyhyää ja ryskää,
Sen miehet väestä vähentää,
Ja pojat poies viskaa.
Jokainen tuon nyt ymmärtää,
Mihin se sitte pannaan,
En tuota huoli nimittää,
Ja lasten kuulta laulaa.
Ken ei taas tahdo tanssia,
Kun kuulee kurauksen,
Hän saapi jouten kollottaa
Sen polskan purauksen.
Ei siihen panna pakkoa,
Pitäköön mielen päässään.
Ja olkoon ruokain kantaja,
Sill' ompi työtä työssään.
Tai tupakkia polttakoon,
Ja jaaritelkoon juttui,
Toistansa kylkeen korkatkoon,
Ettei se uneen nukkuis.
Vaan minä vainen yritän
Sulhasen kanssa tanssiin,
Oluttakin, jos taritaan,
Ensin kulahuttaisin.
Nyt mielelläni läh'enkin
Jos aivan yksinäni,
Vaan täytyy tulla mui'enkin,
Kun nousi pelin ääni.