Rakastettu Rautalampi!
Siitä mä sinua kiitän,
Että tässä täy'ellisen,
Opin oikean tapaapi.
Tässä myös on aina ollut
Miesten muistossa monessa
Opettajat oivalliset,
Sangen jalot saarnamiehet
Sivulla Sionin vuoren.
Vaikkapa vaellus täällä,
Tuonen tiellä tiettävällä,
On sama opettajilla,
Kun opinkin ottajilla.
Tapa vanha tarttuvainen,
Jonka surmaksi sanovat,
Kutsuvat myös kuolemaksi,
Se ei muuta mahtiansa,
Voimoansa ei vähennä.
Kuninkaat se kuolettaapi,
Rupeaapi ruhtinoihin,
Sama arvo aatelilla,
Sama helppo herroillakin.
Käypi köyhänkin kotona,
Talonpojatkin tapaapi.
Täss' ei auta miesten mieli,
Eikä vaimojen valitus;
Kaikki se hautahan hakeepi,
Kalmistohon kaateleepi.
Tämä on tapa hänellä,
Ollut asti Aatamista,
Ei heti her'ennekänä,
Yhtä jos valittelemme
Elikkä olemma ilman.
Vaan en saata sittenkänä
Ilman ääneti ruveta,
Minun mieleni tekeepi,
Ajuni ajatteleepi,
Luonto käskeepi kovasti,
Ruveta runon sanoilla
Antamaan asian tietä,
Joka nyt tapahtui taasen,
Koska herra hengellinen,
Julkinen Jumalan pappi,
Kutsuttihin kuolemalta,
Tuonelalta temmattihin.
Joka vanhoja varoitti,
Neuvoi nuoria jalosti,
Ottamaan ajasta vaari;
Sanoi sanan syntisille,
Tuotti tuomion etehen,
Rangaistuksen raamatusta.
Pani myöskin paatuneille.
Ei hän pannut pään-alaista
Nukuttanut nuorukaista
Synnin synkiän unessa,
Poi'es päästi väärän turvan
Kaikkein niihen kainaloista,
Jotka aikovat asua
Elämässä entisessä,
Pyytävät pyhiksi tulla
Oman ansion avulla.
Joilla ymmärsi olevan
Synnin tunnon täy'ellisen,
Kovin sär'etyn sy'ämen,
Herran töillä liikutetun
Perin pohjin pehmeäksi,
Niille löysi loh'utukset,
Armon lähtehet avasi.
Osotti olevan meillä
Välimiehen oivallisen,
Jesuksen, Jumalan pojan,
Joka taitaapi tu'eta
Hengellistä heikkoutta.
Nämät tiettävät totuu'et
Uskalsi ulossanoa
Voimalla varustetulla,
Sillä selvällä opilla,
Äänellä ulottuvalla,
Jotk' olivat luonnon lahjat
Vainajallamme valitut,
Yli monen ystävänsä,
Jotka sää'yssä samassa
Herran puolesta puhuvat.
Sanat kuului selkeästi,
Kaikkui aivan kaunihisti,
Ja kun astui alttarille,
Helähteli herran huone
Messu-ääntä merkillistä.
Mitäs muistat Rautalampi
Tämän vainajan tavoista?
Täm' oli täynnä laupeutta,
Vaan ei yhtään ylpeyttä;
Omilleen oli suloinen,
Otollinen ou'oillenkin,
Taitavammille tasainen,
Eikä tyly tyhmillenkä.
Otti alhaisten asiat
Hetikohta korvihinsa;
Ne kun neuvoa kyseli,
Saivat selvän joh'atuksen,
Jotka oppia anoivat,
Saivat vissit vastaukset;
Vanhat harmajat halaili
Saaha häntä seuroihinsa,
Nuoret kanssa kaipasivat
Tulla kanssansa tutuiksi.
Mitä laulat Rautalampi?
Onko summalta surua,
Onko huolta, huokausta,
Onko itku ja ikävä?
Suista kuitenkin surusi,
Murehesi muunne heitä:
Ei hän ollut ensimmäinen,
Joka joukosta erosi,
Vielä viimeinen vähemmin;
Nukkuvatpa nuoremmatkin,
Saavuttaa se sankaritkin.
Hän oli vaivoissa väsynyt,
Taistellut jo tau'in kanssa,
Sai jo huolella havata,
Näh'ä suurella surulla,
Sanan siemenen makaavan
Kauan kyllä kalliolla,
Kun jo vuotta kuusitoista
Julisti Jumalan neuvon,
Oikean ojennus-nuoran,
Antoi kaikille kätensä,
Jonka laski laskiaissa
Vielä viimeiksi etehen.
Vaan ei nyt enämpi kuulla
Sitä miestä milloinkana
Siinä paikassa pyhässä;
Niin soivat sanoma-kellot,
Huoliharput huutelevat.
Laula vielä Rautalampi,
Vaan elä sitä valita,
Puhu puolella sanalla,
Että oppi on vähennyt,
Sana kaiketi ka'onnut;
Ei tai'a elävät miehet
Ennen aikansa eritä,
Mennä mennehen jälessä.
Meill' on miehet merkilliset,
Jotk' on jäänynnä jälelle,
Täyttämään tätä vajoota,
Jotka vanhoja varovat,
Neuvovatpa nuoriakin,
Julkisen Jumalan kanssa
Sopimahan syntejänsä;
Toki tähän tyytykämme!
Vaikka nyt valitetahan,
Kaivatahan kappalaista,
Ehkä vielä esivalta
Toisen toimittaa siahan.