34. Tyttärille.

Yksi tohtori totinen,

Suomen suuri kirkkoherra

Puhui suulla puhtahalla,

Pakinoiksi paljon siitä,

Kuinka kunnia pysyypi

Muutamilla muuttumatta;

Toisille tosin tuleepi

Vika ilman viipymättä.

Vii'en viisahan sekahan

Niitä neitsiä nimitti,

Jotka kulki kunnialla

Vietit aikansa visusti,

Eikä ottanut ovesta

Sala-sissiä sisälle

Eikä vuo'etta vetänyt

Kaikille kasa-pukille,

Outtelivat oikeata

Puhe-mieheltä puhetta;

Kun ei tuota kuulla saanut,

Suostui siihen suuttumatta.

Vastasivat vanhat siihen

Talonpojat taitavasti:

"Sana oikehen sanottu,

puhe oikehen puhuttu."

Saammeko mekin sanoa,

Mitä mei'än mielessämme:

Heillenpä hopea-helmet

Ruunun rustata pitäisi,

Kaksi kaulan-ympärystä,

Että näistä näh'ä saisi

Pitäjän pila-miniät,

Kuka on kunnian pitänyt,

Kuka arvon ansaitseepi.

Kyll' on niitäkin kylissä

Tyttäriä tuhmempia,

Jotka rientävät ripille,

Sitä varten sinne käyvät,

Saahaksensa sulhasia

Vii'entoista vuo'en päästä,

Olla mies mikä hyvänsä:

Talon-laiska, juoppolalli,

Eli köyhä loisen poika,

Sotapoika, muuttosonni,

Elikkä rahaton renki,

Jokahan vihille veisi,

Vaikka vaskisormuksella,

Jos vuo'en, parin päästä

Korjan perä on kotina,

Talon turkki tuiskun suoja,

Läpilauta lapsenlikka,

Käsi virkka kätkyn souto,

Penkki, pankko, pöytä lauta.

Saanenko minä sanoa

Vielä viimeisen sanani?

Jos on paljon piikojakin,

Niin on piikaparkojakin,

Jotk' ei outa ollenkana

Puhemieheltä puhetta;

Kesällä kenossa kaulan,

Talvella takana silmin,

Läpi kirkon kiitelevät,

Kenen keksimän pitäisi,

Josta into iltapuolla

Tietä neuvoisi tilalle.

Itse alkavat asian,

Ett' on aina ajan kunkin

Sitä myöten mylläriä,

Kun on myllyt mieltä myöten.

Jospa tuosta toissa vuonna

Jo heti hepo etehen,

Saalis saunasta rekehen;

Tulla tuomarin etehen,

Tievustella tietäksensä

Keltä tullia tulisi,

Vuoroa vähänkin saisi.

Vaan se vaka vanha piika

Itse siunaapi siansa,

Itse sänkynsä sätääpi,

Perustaapi pehmeäksi,

Höyhen-tyynyllä hyväksi,

Päälle peittehet paneepi,

Jotk' on nastannut nahasta;

Siihen laskeksen levolle,

Unen maistaapi makean

Ilman itkun kuulematta,

Lapsen laulun tuntematta.

Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua · 第 51 / 76 题