Ei oppi ojahan kaa'a,
Ei taito takaisin työnnä,
Neuvo syrjähän syseä.
Ensin mies opetetahan,
Siitte hattu hankitahan.
Joll' on oppia otsassa,
Sill' on nappia nutussa,
Housuissa hopiakello.
Kuninkaall' on kultaruunu,
Herrat hattua pitävät,
Kyntömiehell' on kypärä.
Herrat käyvät saappaissa,
Toisen vuoron tohvelissa,
Viertomies on virsuillansa;
Herran on kä'essä keppi,
Puhe pulska mestarilla,
Peltomies on pel'on alla;
Herroilla kupera kappa,
Syvä säkki mestarilla,
Talonmies, takana silmin,
Astuupi aitan ovelle.
Joll' on virka pienempikin,
Sill' on paita palttinasta;
Palomies on paikkaisissa,
Riihenpuija rikkuneella.
Kuules kuitenkin minua,
Taitava talonisäntä:
Elä suutu säätyhysi,
Elä virkahas vihastu;
Vaikka vaivalla kovalla
Maasi mahtihin rakennat,
Pi'ät pellon pehmeänä,
Hankit halmetta lisäksi,
Ojit korpia kovia,
Väännät leivän lapsillesi,
Kannat kontissa evästä,
Viikon muonan mennessäsi;
Vaikkas vanhana valitat
Jäykäksi jäseniäsi,
Ruumistasi raukeaksi,
Kun ompi kipiä selkä,
Kaikki hartiat hajalla.
Ei elätä pännä meitä,
Jos ei atrasta apua;
Kun et kyntöhän kykene,
Etkä kestä korpitöissä,
Pi'ä pojille porua,
Opeta työtä tyttärille,
Aja pellolle perettä,
Palolle paljon väkeä,
Kaskimaille kaikki joukko,
Niinkun niitylle ikähän.
Siitte siunoaa Jumala,
Tuopi aittahan oloa,
Rahakassan kammarihin,
Ettei jää verot vajaalle,
Maksot puutu puolitiehen.
Papit saavat saatavansa,
Lukkari oman osansa;
Kaikki muutkin kappamiehet
Suorittelet suosiolla.
Sitä miestä mielellänsä
Herratkin hyvin pitävät,
Jolta saavat saatavansa,
Vähät viemiset välistä.
Sille vielä viipymättä
Kirkkoherrankin kotona
Kahvikuppi kannetahan,
Luona lukkarin samate
Aamuryyppy annetahan.
Nimismiehet mielellähän
Kelpomieheksi kehuvat,
Sanovat salituvissa:
"Istu nyt, hyvä isäntä,
Ota ryyppy oivallinen.
Pane'pa paritsat päälle."
Sille mestarit menevät
Työhön ilman tinkimättä;
Sille rengitkin rupeavat
Ilman paljon pyytämättä;
Pii'at vielä pyrkimällä
Laurinpäivänä paneivat.
Kasakoita kaikin ai'oin
Hänen työhönsä tuleepi.
Tämmöinen talonisäntä
Saapi hankkia hatunkin,
Pai'an puhtahan piteä,
Ja siihen siniset housut,
Vielä västin oivallisen.
Saankohan vielä sanoa,
Eli pikkuisen puhua
Oman sää'yn suosioksi,
Muihen mieliksi samassa?
Eihän maailma mahissa
Paitsi herroja pysyisi;
Herrat ei herrana kävisi,
Eikä mestarit eläisi,
Kun ei maata kynnettäisi.
Maasta maalima elääpi;
Sekä suuret, että pienet
Maastapa makeat saapi,
Maasta vääntyypi väkevät,
Hapan kaikki hankitahan
Kaiken kansan tarpeheksi.
Siis sinä, siveä vaari,
Taitava talonisäntä,
Jolla on omasta työstä
Tavaroita tarpeheksi!
Et huoli hätäillä siitä,
Jos herra hevosen kanssa
Tuleepi tuvan etehen;
Käske kohta kiirehesti
Rengin riisua hevonen,
Kanna kauroja etehen;
Käytä herra kammarihin,
Pane pöy'älle pötyä,
Laita lapsi naapurihin,
Rannin vaarille varoitus,
Kutsu kanssanne ruu'alle;
Itse istu pöy'än päähän,
Ota pottu polvillesi,
Pi'ä kä'essäsi pikari.
Siitte haastele hyvästi,
Herran kanssa kaunihisti,
Tie'ustele taitavasti
Kaikki yhteiset asiat,
Kanssa kaukaiset sanomat.
Kun on siitä siitte päästy,
Laita saatavat samalla,
Panepa paras hevonen
Kyytihin kylänväliksi.
Anna ruokoa rahalla
Vielä muille vierahille;
Pi'ä vaivaisten varalla
Kala, leipä kaikin ai'oin;
Maksa palkka mestarille,
Rengille rehellisesti,
Koska kohtuutta anovat;
Vaan jos paljosta puhuvat,
Mahdotonta mainitsevat,
Suutu ja sano sinuksi,
Elä toiste työtä anna.
Ole muorille mukava,
Pi'ä perettä hyvänä,
Polta pirtissä pärettä,
Kammarissa kyntteliä.
Elä liiku li'assa silmin,
Elä astu einehettä,
Pi'ä kohtuutta kotona,
Reissuissa rehellisyyttä;
Niin sä astut arviossa
Pienen porvarin sivuhun,
Kauppamiehen kunniahan,
Etkä väärähän vaella,
Vaikka vanhaksi eläisit.