Suitset suuhun hullun varsan,
Päitset päähän mielipuolen,
Sananlaskussa sanovat
Suomen syvät Suomalaiset.
Pah' on kuulla kummitusta,
Näh'ä varsin vaikeampi.
Sanat kuului Kuopiossa,
Markkinoilla mainitsivat
Tuota Tuovilan taloa
Rikkahaksi riistan vuoksi,
Elosta erinomate.
Se oli kuulu Kuopiossa,
Maaningalla mainittava,
Rahan vuoksi varsin vahva,
Tavarasta täy'ellinen,
Suomen maassa suurempia,
Vielä arvosta isompi,
Kunniasta kuuluisampi
Ollut aina näihin asti.
Siin' oli itse isäntä
Lakikunnan lautamiesi,
Viel' oli uskottu hänelle
Rahakassat seurakunnan
Kirkon töissä tehtävissä,
Pantu paljon kansan päälle.
Vaan nyt kuuluupi kylästä
Puhelevat puuttuneeksi,
Kadonneeksi kattiloita
Tuohon Tuovilan talohon,
Seurakunnan kuuluisahan.
Juho kantoi kattilata
Varsin varkahan tavalla,
Tuopi Tuovisen käsille
Kuparia kumman joukon,
(En minä enempi tiennyt,
Mitä se painoi puntarissa;
Liekkö leiviskät lu'etut,
Naulat kaikki kirjoitetut.)
Paita kastui kaikki tyyni,
Tukka tuntuupi mär'älle
Kattilata kantaessa.
Viel' on toinenkin to'istus
Mulla tuttu Tuovisesta,
Kun se vaimon viekotteli
Lauttaheitto langoltansa,
Teki juutas julkiseksi
Ruma henki rohkeaksi,
Kutsui kultarenkahita,
Sormuksia saahaksensa;
Hussolan hyvät hopeat
Otti lahjaksi lusikat,
Koko kolmet kappaletta
Vähin hinnoin vaimovä'eltä.
Hussoll' on hyvä to'istus,
Lusikoissa lu'etut merkit,
Jost' on juttu julki tullut,
Niinkun aina annetahan
Ilmi oikeat asiat,
Saapi julki suuri luoja.
Vielä väärät velkakirjat
Tietty Jussi Tuovisella,
Nähty kirkon nähtävillä
Luona laiskan lautamiehen.
Niist' oli nimeksi juuri
Antanunna aineheksi,
Velkakirjan vastimeksi,
Merkiksi mitä hyvänsä:
Joko kahmalon kapasta,
Eli kapan kymmenestä,
Kellen kapan, kellen kaksi,
Liekkö kolmatta lisännyt.
Ei sovi Suomen maassa,
On tuo outo muuallakin,
Ilkeä etempänäkin,
Turkin maalla tunnotonta
Ottoa omin lupinsa
Maksoa mah'ottomasti.
Eikä noita ennen tietty,
Ennenkun kuulin Kuopiossa,
Mainitsivat markkinoilla
Oikeutta onnetonta
Tutkittua tuomarilta.
Se on kuulla kummempia
Rikkahasta riettahampi,
Vielä vääryyttä tekevän,
Ihmisille ilkeyttä;
Vaikk' on kyllä kymmeniä,
Itsellänsä yltäkyllin,
Tuhansia turkin alla,
Taalerit takana vielä
Kirstut täynnä kirjoitusta,
Velkakirjoja kovia.
Synti on suuri synkeämpi,
Jos arvotta ottaisivat
Köyhät konstilla eläisi,
Varastaisi vaivasetkin;
Vaan se on sitä pahempi,
Hirmu synnin hirviämpi,
Kun tuo rikas riettahasti
Vielä vääryyttä tekeepi.
Kun se otti onnettoman,
Varsin vaivaisen tavaran,
Vielä lapset lahjan kanssa
Viekkahasti viekotteli.
Mieli miestä hallitseepi,
Omatunto oikaseepi,
Mutt' ei tunne Jussin tunto
Tuota synnin synkeyttä,
Kadotuksen kauheutta,
Kun on hirmu helvetissä,
Liekki tuonelan tulinen,
Johon sielu siirtyneepi,
Kautta kuolon kulkeneepi,
Kun on saanut synnin kuorman
Täytehen ajassa täällä.
Nyt minun puuttuvat puheeni,
Jutut Jussi Tuovisesta,
Eikä anna aika myöten
E'empätä etsiksellä
To'istusta Tuovisesta,
Jussin juttuja hakea;
Vielä puuttuupi paperi,
Läkki kaatu kaikki tyyni,
Käsi kanssa kankiana
Vapiseepi vaikeasti,
Suoni sormia vetääpi,
Pakottaapi peukalota,
Vaikk' on vielä viekkautta,
Mielessäni miesten juonet,
Aina ainoset asiat,
Korvakuulon kummitukset,
Mitä pojat pulskeammat,
Puhelevat pulloturvat
Tuosta Tuovilan talosta,
Jussin töistä julmimmista.