Kuule ensin, katso siitä,
Ota vaari, vanha muori!
Kuinka kummalta näkyypi
Tämän aikainen elämä.
Kaikki pojat, kasvavatkin,
Miehet muutkin jos minäkin,
Piipun pohjalla pilaavat
Suunsa seu'un semmoiseksi,
Jott' on leukansa li'assa,
Poskipielet pullollansa,
Koko suunsa surkiana.
Muinen söivät Mustilaiset
Piipun pohjia poloset,
Konnat suuhunsa kokivat,
Karetsia kaavitsivat.
Siitä ottivat opiksi,
Mei'än miehet mielityöksi,
Nuoret miehetkin mokomat,
Pojat puoliparrattomat,
Sillä suutansa sukivat,
Huuliansa huuhtelevat.
Ei lemmot leposialta,
Vuoteheltakaan väräh'ä,
Ilman karstan kaivamatta,
Ihvien imeksimättä,
Vielä virkahan vähemmän,
Ulkotyöhön ollenkana,
Kun ei poskessa poroa,
Suussa tuhkia tupakan.
Kyll' on siitte päivän päälle
Parta paksuna porosta,
Ihvestä iho sininen,
Hihat hi'essä, helmat no'essa,
Rintapielet riivanteissa.
Ilmanko akat sanovat,
Vaimot ne valittelevat
Pilattavan pai'at kaikki,
Kesken päivän pestäväksi.
Noin mä kuulin kummakseni
jonkun joukosta sanovan:
"Pitäisipä pyyhke'eksi
Vanha vaippa laitettaman,
Että aikoa enemmän
Pesemätä päästäisihin."
Kun on kuitenkin kamala,
Ilkeä imeisten luona,
Puista puikkoa piteä,
Kuletella kukkarossa,
Niin siit' on sepälle työtä,
Valurille vahva käsky,
Kunnon neuloja kuvata,
Puikko puolta kyynäreä,
Kyllä kyynärän pituinen,
Tehtynä teräväpäinen,
Jolla karstat kaivetahan,
Jalo vilja väännetähän,
Piipun pohjat poskehensa.
Kyllä sitte päiväkaudet
Ei purukset suusta puutu,
Tukut karmilta katoa,
Ikipallit ikkunalta.
Miehet muutamat sanovat
Pilattavan piiput kaikki,
Pohjat puhki pistettävän
Kareksia kaivettaissa.
Toiset ne toki puhuvat
Ett' on oppi oivallinen
Ja juuri komea konsti,
Maahan muuttunut tavaksi;
Muinoin toivat Mustalaiset,
Kusta lieneepi katosin.
On tuosta tupakin jatko,
Jopa työlle joutusampi.