Kerran keskensä isännät,
Talonmiehet taitavasti
Piti pitkältä puhetta,
Pakinata paljoltakin,
Tuolla lukkarin tuvassa,
Herra kanttorin kotona,
Kuinka Jalkaiset jalosti
Avo silminsä asuvat.
Täm' on suku Suonenjo'ella,
Juuri juurtunut jaloksi,
Onni oikeassa kä'essä,
Toimi toisessa kä'essä,
Onnen ohjat olkapäissä,
Hyvä kartano kotona,
Nimi kuuluisa kylissä,
Housuissa hopeakello,
Pöy'ällä leveä leipä,
Potussa punanen viina
Isännällä itsellänsä.
Povessa punanen nahka,
Joka kaupat kannattaapi,
Summat suuretkin väliste.
Tokko tie'ät Tiilestetti,
Samoin myös Sahalan herra,
Onko Jalkaiset jaloja,
Suomen pojat sukkelia?
Mitä veljekset vetääpi,
Kestävätkö lapsen leikin?
Nämät kirjoitin kotona
Ja panin paperin päälle.
Lu'in kerran luikuttelin
Tätä pilkkarin pihalla,
Kaehtivan kartanolla,
Sama mies sanoi minulle:
Elä vielä virttä laula,
Vielä on asia auki,
Jalkaisista jatkamata,
Mull' on entistä äkeä,
Minä soisin mielelläni,
Jos se jäisi maksamata.
Tämän kaehtivan katalan
Kaikki tietävät tytötkin
Pitäjäksi tyhjän tuuman,
Mutta jollaiset jalosti
Vältti kaiken väärän myntin,
Hauta-Pekan halvan pankon,
Maksoi myntillä hyvällä,
Maksoivat ja jaksoivatkin,
Kestivät kun kelpomiehet
Osti konnun onneksensa.