Ahkeruus on lapsen arvo,
Työ ja toimi vanhan turma,
jota Jaakoppi Juteini
Herra sihteeri sanoopi.
ylpeys on yksi niistä
Vihattavista vioista;
Nöyryys on näkynyt aina
Joka sää'yssä sopivan.
Kenpä arvosta alainen
Ilman itse-mielestänsä,
Sill' on ymmärrys yläinen
Muien kaikkien katsellen.
Viisaus on vielä sitten
Kaikitekkin kallis lahja,
Toimi on jalo toveri,
Joka leivänkin lisääpi,
Arvon kanssa ansaitseepi.
Katso miestä kauan ensin,
Jos tahdot tapoja tietä;
Elä miestä ennen kiitä
Kun tarkoin tapansa tie'ät.
Moni lassa lastattuna
Ompi toiste mielen miesi,
Moni piennä pilkattuna
Toiste toimella elääpi.
Kerran kulki Kainulainen,
Talonpoika pohjalainen,
Savon maata matkusteli;
Kauan katseli kylässä,
Talossa Toholah'essa,
Kuinka on pytinnit py'ätty,
Käsityöllä kaunistettu,
Tuvat tehty miesten tulla,
Talli tarpeeksi hevoisten;
Kuinka kellari kehätty,
Valvin kanssa valmistettu,
Seinämuurit seisovaksi,
Laki laskettu lujaksi.
Katseltua Kainulainen
Puhkesi tähän puheesen:
"Ei ole maata miehetöntä,
Onkos puuta oksatonta;
Talo on talon näköinen,
Kylä on kylän kokoinen,
Kyllä kaikelta koh'alta;
Minä en milloinkaan kysyne
Kuinka kauan tuot' on tehty,
Vaan tah'on paremmin tietä,
Mitkä miehet näit' on tehnyt;
Täss' on kaikki täy'ellistä,
Ei ole pilattu puita,
Eikä turmeltu tupa'a."
Sattuipa Savon isäntä
Kanssa silloin kartanollen,
Joka vastasi vapaasti
Pohjalaista porstuassa:
"Tietähän nämät tekiät,
Kosk' ovat kotikylistä --
Itse on isäntä tässä;
Vaikk'on varrelta vähäinen,
Mutt' on muutoin miestä kaikki;
Ehkä on matala ääni,
Viisas sillä vastatahan.
Ei se käännä kaikin aioin
Sinne tänne silmiänsä,
Vaan sill'on sisällä silmät
Joilla kauas katseleepi."
Oli se lykky Lyytisellä,
Onni Pentillä peräti,
Tulla siihen sillan päähän,
Päästä tällen penkerellen,
Kosk' on mies joka koh'alta
Missä miestä tarvitahan,
Ehk' on emännän perintö,
Laitokset on lautamiehen,
Jok' on tuttu tuomarilta,
Vasta virkahan valittu.
Ehkä on jo ennen ollut
Asessorin arviossa,
Niitä patsaita paraita
Talonpoikain lavoilta,
Ain' on pännäkin apuna
Kestikievarin kylissä,
Vaikka pilkkana pitävät
Vihamiehet vielä nytkin.
Mutta yksi ystävistä
Sanoopi samalla lailla:
"Olipa onni Lyytisellä
Tulla siihen sillan päähän,
Päästä sillen penkerellen,
Saaha se valittu vaimo,
Erinomainen emäntä,
Jok' ei säiköitä sävyllä,
Eikä äänellä peloita,
Vaikk' on toimi toimellinen,
Vaikka vastaapi asiat,
Hyvälle ja huonollenkin,
Hiljaisilla huulillansa
Lauhkialla luonnollansa.
Vielä se vihanta kasvo,
Silmän luonti siivollinen,
Kaunis katsanto suloinen --
Sepä kaikki kaunistaapi,
Itsekkin talon isännät,
Emännät enemmin vielä."
Vielä vanha Vihta Paavo,
yksi toinen ystävistä,
Sanoopi sanalla tällä,
Jolla muka muutkin miehet:
"Oli se lykky Lyytisellä,
Onni Pentillä peräti,
Tulla siihen sillan suuhun,
Kohota sillen koh'alle,
Missä miestä tarvitaankin,
Vakaista vaa'itaankin;
Eipä siinä sillan päässä
Tuhma aikahan tulisi.
Eikös ollut Eljaksella,
Isännällä entisellä,
Onnen ohjakset olalla,
Saaha semmoista vävyä;
Kukas vanhan appivaarin
Oisi palvellut paremmin,
Muistaisiko muoriakin
Joka tolvana totella,
Siinä siivossa pitä'ä?
Eikös se emäntä kiitä
Lykkyänsä Lyytisestä;
Nytpä näkyypi näköisä,
Salmen rannalta rakennus,
Komia joka koh'alta,
Siivo käytökset sisällä,
Tavaroita tarpeheksi,
Yhtä toista kaikenlaista,
Kunniata kummallakin."
En pannut paperin päälle
Toisten vanhoja valeita;
Nämät puustavit puhuvat
Sitä kun on silmä nähnyt,
Korva kuullut kunnon miesten
Sanovan samalla lailla.
Kynnys vääriä kylähän:
Käyppä kerran katsomassa,
Onko liikoja lisätty,
Onko viskottu valeita. --
Jos menet sisälle siitä
Puhuttele puhtahasti
Isäntätä itseänsä,
Lautamiestä miehen lailla;
Eli jos emännän löy'ät,
Tokko tointa puuttuneepi,
Eli ryhtää'kö rätinki?
Ei vanha aletta lausu,
Vihamies sitä sanoopi.
Koska kerran kelpo herra,
Miesi oppinut osasi
Tämän kehnon kirjoituksen
Luonnon toimella lukea,
Sanoi suulla julkisella:
"Eipä oikein osannut
Vihta Paavo viisahasti,
Ruveta runon tekohon,
Kun ei arvannut alusta
Panna paraita sanoja;
Kosk' ei kohtuutta ylistä,
Kyllin kiitä raittiuutta.
Raittiuus on rauhan kanta,
Juopuminen julma synti
Joka kansat kaa'uttaapi
Kyllä Suomenki kylässä,
Perin pohjin turmeleepi.
Vaan ei Penttiä petetty,
Viinan kanssa viivytetty,
Ei ole löytty Lyytistämme
Rouvissa rotisemassa,
Eipä saanut Saksan viina,
Eikä emännän tekemä,
Oma Suomen suorittama,
Miestä mielellen pahalle;
Eipä ryypyt reissuvaisten,
Ei käsky keräjämiesten,
Tehnyt tunnon turmiota."
Vähä väärin muuan herra
Aivan aatelis-sukua
Arvasi tämän asian:
Sanoi viinan viettelevän,
Norrin narriksi tekevän,
Väkisekkin viimein vievän
Lukkarin ja lautamiehen,
Siihen virkahan vetävän,
Jota joukot juopuneitten
Toimittelevat todella.
Kuitenkin on korva kuullut,
Sitä myös on silmä nähnyt,
Vielä niissäkin viroissa
Istuvan koko ikänsä
Päällä pettämättömällä --
Ei virka vi'oille veisi,
Jolla mieltä muutoin oisi.