Vasta vanhalla i'ällä
Virrekseni viimeiseksi
Ymmärsin yh'en asian
Aivan arvosta isosta,
Kokonansa korkeasta,
Kun on kuuluisa kulento,
Merimahti mainittava
Tupaväeltä tuntematon.
Sepä vaankin vahvan luonnon,
Tarkan toimen tarvitseepi,
Perustetun pitkän mielen,
Ettei kummasta kulusta
Hämmästy hätätilassa,
Eikä säitä säikähtele.
Ei sovi syville mennä
Syvän synnyn tietämätä,
Tuntemata tuulen mielen.
Miehiä on miehet kaikki,
Mitk' on miessä ollaksensa,
Jotka maita matkustavat,
Työnsä toimella tekevät;
Merimies on merkillinen,
Joka aalloilla ajaapi.
Ei kohta kotona käy'ä,
Kun laiva lahdelta lähti,
Seilit ottivat selälle.
Haihtui silloin herran rouva,
Unehtui ukolta akka,
Kun laiva lahelta lähti
Tuuli tuuvitti alusta.
Tie on pitkä tietämätön,
Aika arvelun alainen,
Kaukanako käytänehen,
Milloin tuolta tultanehen,
Viivytäänkö vuotta viisi,
Vaiko vuosi, vaiko kaksi.
Kaikki katteini lukeepi,
Joka tarkan tarvitseepi
Teh'ä reisusta rätinnin,
Kuinka kauppa kannattaapi,
Voitto voimassa pysyypi,
Mitä miehille tuleepi,
Kuinka kuulta maksetahan,
Kuinka vaarat vältetähän,
Kierretään kivikaria.
Herroja on herrat kaikki,
Oppineet on oppineita,
Virkatyönsä toimittavat,
Ansaitsevat miehen arvon;
Vissihin vassa siinä
Koko miestä koitellahan.
Kukas arvoaa asian
Sy'änmaissa syntyneistä,
Kuinka on kallis kauppakeino,
Mikä taitava tavara,
Rahasummat kuinka suuret.
Yh'en miehen mielen alla
Kuleksivat kuohun päällä,
Aalloilla ajeltavina,
Vihurilta vietävinä.
Ei tunne tupa-isännät
Paremmin kun palveliat
Miehen toimesta mitänä,
Joka hahden hallitseepi,
Työtä tyyrissä tekeepi,
Pimeissä perän pitääpi.
Ei ole soutu saaren päite
Matka mantereen näkymin,
Kohden kuuta kulkeminen,
Vielä pilveä vähemmin,
Eikä tuttu tuulen suunta,
Lasku laineihen mukahan.
Mitäs miehistä puhumme,
Jotka seiliä selaavat,
Purjeita pujettelevat,
Rihmarappuja ravaavat,
Niinkun oksalla orava,
Hongassa havuttomassa,
Hämähäkki verkossansa,
Lukki luomassa omassa.
Vuoret vieryvät sivulla,
Toiset eissä ja takana,
Kuohuu kuolema kupeilla,
Vähän lautoja välissä.
Meit' on maalla miestä monta,
Vahvalla vaeltamassa,
Astumassa anturalla,
Kuolla kumminkin pitääpi.
Monta on mereltä tullut,
Toisia yhä tuleepi,
Vaarina vaeltelevat,
Maalle hautansa hakevat.
Kaikki maalla märkäneisi,
Happanisi haisevaksi,
Tuima kansalle tulisi
Jos ei mentäisi merelle,
Liikuttaisi liemen päällä.
Kerran minä kelpolailla
Puhuttelin puolen yötä,
Puolen päivä'ä keväistä
Merimiestä merkillistä,
Purjevärkistä puhelin,
Tyyrin työtä tievustelin
Lokalautoja kyselin,
Yhtä toista kaikellaista
Matkustaissa ulkomaille.
Merimiesi merkillinen
Puhui kaikki kannallensa.
Minä vaan en ymmärtänyt,
En paljon paremmin tienyt
Kun koppi kepin perässä
Kukon laulun kuultuansa.