Kuopioss' on kuulu kirkko,
Juuri julkinen rakennus,
Komea joka kohalta,
Rautakangilla rakettu
Seinämuurit seisoviksi,
Kivet kaikki kiinnitetty
Kalkkiruukilla kovasti,
Sivutut sileiksi päältä,
Kaikki kalkilla katetut,
Sisusvärkit sievät vielä,
Kaikki kaunista tekoa.
Pitivät puhetta ennen
Partavaarit paljon siitä,
Kuinka tuoll' on Kuopiossa
Juuri huono Herran huone,
Kirkko kehno kau'an ollut,
Vaikk' on maaherran hovina,
Ruunun kassan kaupuntina,
Pulskasti puoli sata'a
Ajastaika'a asunut.
Eipä Karplaani kajonnut,
Kiirehtinyt kirkon työhön,
Eikä Rampselli ruvennut
Uuden temppelin tekohon,
Eikä rohennut rovasti
Akanteri aikanansa
Kirkon korjuusta puhua;
Vasta Valkreeni rovasti
Alotti tämän asian.
Koska ennen aikanansa
Ruotsinvallalla vaelsi
Kuvernyöri Kuopiossa;
Sille Valkreeni valitti,
Kuinka huono Herran huone,
Vanha rau'ennut rakennus
Kuitenkin on Kuopiossa.
Nämät kaikki nähtyänsä
Vastasi vapasukuinen
ja kreivi rehellisesti:
"Ei ole maata miehetöntä,
Kirves on joka kylässä
Pitäjä peräti pitkä,
Virkamiehet vielä siitte
Kaupungissa kaikellaiset,
Vaikka kirkkonne kivestä
Rakennatte raudan kanssa,
Vaikka vaskesta katonkin,
On tei'än oma asia."
Viimein maaherra Vipelius
Vasta Valkreenin avuksi
Tuohon tuumahan rupesi,
Mukautti muutkin herrat,
Kaikki tyyni kaupungissa,
Taivutti talonpojatkin,
Miellytti pitäjän miehet
Emäkirkolla eniste.
Eihän kappelit kajonnut
Tuohon työhön tyytymällä;
Pantihin pakolla siihen,
Esivallan voiman kautta
Elatusta äi'illensä
Maksamahan maan tavalla,
Niinkun laki vanha vaati,
Vanha oikeus opetti.
Asia tuli alulle,
Juuri joutuen jalalle.
Perustuksen pohjan kanssa
Riivin riitingin perästä.
Koska Riivi kohta kuoli,
Mestari meni lepohan,
Pysäyntyi pykäysmahti,
Sota seurasi perästä,
Raukesi tämä rakennus,
Puut ne kaikki poltettihin,
Tehty tellinki katosi
Kaikki kirkon ympäriltä,
Värkit hankitut väsäyntyi,
Miehill' oli muuta työtä.
Kohta alkoi toinen aika,
Aika aivan toivottava,
Kun rakensi rauhan Herra,
Valta vaihtui Keisarille.
Alkoi kohta Kuopiossa
Kirkon työ jo kiirehesti,
Aivan ahkera rakennus,
Joka kulki kunnialla,
Tosin toimella hyvällä,
Kokonansa korkialle.
Tapulikin viimein taipui,
Että kellotkin kohosi
Sen kirkon kivisen päälle.
Siell'on varressa vasara,
Joka tiimoja takoopi,
Hetken päälle hellittääpi,
Vielä viisarit sivulla,
Tavallisen taulun kanssa
Joka kulmalle kuvattu,
Että kansa köyhempikin,
Niinkuin muutkin matkamiehet
Arvoaisi ajan juoksun.
Sen nyt tietävät tytötkin,
Mitä miehetkin puhuvat,
Kuinka nyt on Kuopiossa
Julkinen jumalan huone.