Tuli taas kynälle kyyti,
Vuoro vuoltulle sulalle,
Halastulle höyhenelle!
Pännä pistetty läkissä
Muistomerkkiä tekeepi
Kansan kasvavan etehen,
Tulevaisten tunnustella,
Juhlan julkisen piosta,
Johon Keisari kehoitti,
Suurivoipa, voimallinen,
Valtias Venäjän maalla.
Kun oli kulunut kaikki,
Lokakuu lopulle käynyt,
Vuonna kun on kirjoitettu,
Tullunna tuhannen päälle
Saatuna sataa kahdeksan,
Siihen seitsemän lisäksi
Toisen kymmenen kulua:
Silloin siunattu solenni,
Juupeljuhla julkisesti
Vietettihin vielä kerran.
Esivalta ensin kaikki,
Herrat oikeuden omaiset,
Sitä suurella ilolla,
Kuuluttivat kunnialla.
Sitä pispatkin pitivät,
Rohvessorit ja rovastit,
Kaikki myöskin kappalaiset,
Kaikki kappelin papitkin,
Apulaiset aivan kaikki
Hengellisellä halulla.
Kutsuivat kokohon ensin
Seurakunnat selkiästi,
Aivan aamusta varahin.
Kaunistivat kirkot vielä
Varsin kynttilän valolla.
Itse päällensä pukivat
Juhlavaattehet valitut;
Siitten astuivat sisälle
Heti Herran huonehesen,
Voimalla varustetulla
Seurakunnalle selitit,
Ilmoittivat ihmisille
Opin oikian menoista,
Jonka tohtori totinen,
Julkinen jumalan pappi,
Luterus lujaksi laitti
Kaupungissa kaukaisessa,
Wittenperissä perusti.
Paljon siitäkin puhuivat,
Kuinka kunnian jumala
Hänen voimalla varusti,
Lahjoitti lavean tiedon
Hengellisissä hänelle;
Pani paljon uskallusta,
Rohkeutta runsahasti,
Yli paavin ylpeyden.
Apulaisen antoi vielä
Melanktonin mainittavan.
Nämät tohti toimellansa
Vastoin paavia puhua,
Sekä Tetselin tekoja,
Niin myös Samsonin samalla,
Jotka oli paavi pannut,
Synnin kaupalle sysännyt:
Rikoksistapa rahoja
Piti paaville tuleman.
Kirja siitte synnin päälle
Piti Tetselin tekemän,
Että vielä edeskinpäin
Saapi synnissä elää.
Monta muuta kauhistusta,
Taikaisiakin tapoja,
Muita munkkien menoja,
Joita ei kynällä jouda
Panemaan paperin päälle
Oppimaton ollenkana,
Kun ei oppinut osanne
Paavin juonia jutella.
Katosi kylistä kirjat
Katosivat kaupungeista,
Ei saatu sitä lukea,
Vähän kuulla kirkossakin,
Eik' ajalla muutamalla
Saanut saarnata kukana
Siinä selvässä valossa,
Jonka Jesus jätti meille.
Vaan koska herätti Herra
Tämän sankarin sy'ämmen,
Josta silloin saarnattihin;
Tämä saatti saarnoillansa
Ristikunnat rikkahiksi,
Antoi raamatut avata,
Laittoi lapsillen osansa,
Kirjat kaunihit kätehen,
Joihin kuitenkin käsitti
Kaikki ankarat asiat.
Siitä on nyt siirtynynnä,
Kulunut sata'a kolme
Ajastaika'a alusta,
Koska tohtori totinen,
Luterus lujasti päätti
Paavin vallasta vapaasti
Saarnata sanan Jumalan;
Jonka opin onnellisen,
Jonka toivotun totuuden
Kohta Kustavi kuningas
Otti vastahan ilolla,
Kahden kansan suosiolla.
Kaarlo siitte kaunihisti,
Isän kuoltua kuningas,
Sää'yt kutsutti kokohon,
Jotka varsin vahvistivat
Lasten lapsien hyväksi
Uuden opin Upsalassa.
Näistä syistä on näkynyt
Kuninkaille kuuluisille
Ruotsin vallassa vapaassa
Juhla julkinen raketa,
Ristityille riemupäivä,
Jonka Jumala sovitti,
Että me elävä kansa
Sadan yhdeksän ajalla
Saimme jo kahdesti kuulla
Juupeljuhlan vietetyksi.
Ei tämä elävä kansa,
Tuskin myös tuleva kansa,
Saanne kuulla kutsuttavan
Juupeljuhlalle kokohon,
Solennille soitettavan.
Asiat on aivan suuret,
Joista puhuman pitäisi;
Vaan on puhe puuttuvainen,
Yksinkertainen yritys.