Ja niinkun tämän syhkyrän ja satoja muita paljon äreämpiä
Antti-tarkastaja paineli siloiseksi huumorin villavalla kintaalla.
Juutas Puustinen.
Iisalmen-Ylivieskan rautatietä rakennettiin. Tehtiin töitä
Kiuruvedellä. Muutamassa talossa asui rautatieinsinöori. Pyysi
emännältä lauantaina saunaa. Emäntä vastasi auliisti:
- Suaphan sitä tok saunoo lauvantaina.
Lähetti punaposkisen palkkapiikansa saunottajaksi maan tavan mukaan.
Insinööri ei malttanut, vaan suudella nappasi tyttöä. Tyttö närkästyi
ja juoksi kaipaamaan emännälle. Emäntä suutahti myöskin tätä
saunapyhyyden loukkausta. Näin ei savolainen insinööri koskaan tee.
Tämä oli Helsingistä kotosin.
Kun insinööri seuraavana lauantaina taas pyysi saunaa, vastasi emäntä:
- Kah, suaphan sitä saunoo, mutta tällä kertoo minulla ei ou sen
makkeempoo saunottajjoo kun Renk-Pekka.
* * * * *
_Koni-Jussi_ on myynyt rovastille hevosen. Viikon perästä hevonen otti
ja kuoli. Kun Jussi tuli pappilassa käymään, alkaa rovasti kovistella
Jussia hevoskaupasta. Jussi puolestaan alkaa pestä käsiään:
- Mut näkhän rovast ite, miten riski ruuna olj ostaessa.
_Rovasti_: Virkultahan se näytti, mutta kun minä menin muutaman päivän
perästä talliin, niin hevonen jo horjahteli ja katselikin minua niin
sameasti ja sittepä se yöllä oli kuollut.
_Jussi_: Vae kahtelj se ruuna oikee rovastia - no, oljpa se hyvä asja,
jotta ruuna ies eht ennen kuolemoosa papin nähä...
* * * * *
Mustalais-Santtu makaa sairaana jotenkin henkihieverissä, eikä ole
syönytkään moneen vuorokauteen. Kysyipä Santun muija aamuna muutamana:
- Ai kultaseni, kun sinä käyt huonoksi...! Etkö sinä sois ies
leipäressuva, jos laettasin?
_Santtu_: Leipäressua...! Ai, Santraseni... voiko nyt kukkaa immeinen
olla niin kippee, ettei kävis syönt leipäressuva!
* * * * *
Kuopion markkinoilla sikeytyi kerran tappelun jytäkkä, jossa Santun
poika pieksettiin aivan lapialla nosteltavaksi. Luullen poikansa
kuolleen voivottaa Santtu:
- Voi surkeutta, mikä pit tulla...! Tuolla lailla se nyt poojalle käv,
jotta ihan kuel... Kyllä minnää oon reuhanna ja tapellu aikanan satojai
kertoja, mut en oo vuan millonkaa kuollu...
* * * * *
- Kappas kun luonto pakkookse talavpukkuusa, sano Puusniekan
Topi-poika, kun tunsi parran alkua leuvassaan.
* * * * *
Kolmekymmentä vuotta taaksepäin oli naisilla hyvin "kireä" aika, sillä
silloin koittivat naiset korsettien avulla antaa syntiselle ruumiilleen
ampiaisen muodon. Tulipa siihen aikaan Suurusharjun emäntäkin, joka
painoi noin 130 kg kaupunki-ompelijattaren luo leninkiä teettämään. Kun
ompelijatar kysyi, että minkä mallinen puvusta tehtäisiin, tuumiskeli
emäntä:
Tyköistuvahan se pitäs olla mullekkii.
* * * * *
Kaljaman Kusti, pienoisen palstatilan asuja, on pappilassa käymässä
jutellen rovastin kanssa kireästä ajasta. Kun rovasti kuvailee alkavan
talven ankaruutta, vakuutellen johtopäätökseksi, että nyt on elettävä
säästin mukaan kaikkien, niin rikkaiden kuin köyhempienkin, julkaisee
Kusti puolestaan kuin vakaumuksenaan:
- Siästin mukkaahan siton vaelluksesa viittilöitävä kaikkii, jopa
pohatoehennii... Ja voeppa se kööhäe seästee jossei muuta nii ies
mahhoosa.
* * * * *
_Jahvetin Justiina_: ... ja sitte huuvetaa ja hoilataa siästä,
siästä... ryökästäköhän tässäe tönössä sitte siästää...?
_Justiinan Jahvetti_: - Kyllä vuan sinnäi voesit siästee, jos
piävärkkis pitäs kutiaa.
_Jahvetin Justiina_: - Mittee täätistä?
_Justiinan Jahvetti_: - Siästäsit vaekka tuota suutas.
_Jahvetin Justiina_: - Atuulaa... vae suutanj.. Mikä leivän lisä sitte
sulle tuostois?
_Justiinan Jahvetti_: - Siästyshän mun korvanj samalla kertoo.
* * * * *
Muutamassa maaseudun kahvila-ruokalassa on pari naapuripitäjän miestä
tilannut pullakahvit. Nähdessään naapurinsa nyrpistelevän nokkaansa
pullatavaroille arvelee toinen:
- Jottako meinoot niihin olevan ku ylivuotisia.
- Joshan nyt ei aevan niinkään, mut pieniä nämä näättäävät kuitennii
olevan ikkäisikseen.
* * * * *
_Kuvernööri_ (odotellessaan kievarin pihalla hevosta) - Annappa äijä
tulta sikariini!
_Verkko-Heikki_: Suathan tuata...
_Kuvernöööri_: Miten sinä niin tyhmästi sanot, etkö sinä tiedä, että
minä olen kuvernööri!
_Verkko-Heikki_: No, suathan tuata tulta sitteennii.
* * * * *
Nähdessään poikansa suupielessä savukkeen roikkuvan arvelee Jyskyn ukko:
- Eiköön sullekkaa ennee piippu passoo, ku pittää olla oikee
pastilliertupakoita.
* * * * *
Kuopion sairashuoneella on laulukuoro käynyt uudenvuodenpäivänä
sairaille laulamassa. Kuoron mentyä kyselee sairaanhoitajatar
muutamalta mummolta, että mitä hän niinkuin piti laulusta.
_Mummo_: Mänhän tuo muun vaivan lisänä.
* * * * *
Vierailipa muutamana syyskesänä halla Kuopion ympäristöllä parina
yönä peräkkäin. Kyselipä toisen hallayön jälkeisenä aamuna joku
Vehmersalmen mies Kuopion kauppatorilla Pulloniemen isännältä, miten
perinpohjaisesti halla Kehvolla vieraili.
_Pulloniemen isäntä_ (jonka viljelyksillä oli halla tehnyt aivan
puhtaan pelin): Toissyönä pit kirjutuksen ja viime yönä huutokaupan.
* * * * *
Suonenjoen Iivanainen: (joka kuulee allakan myyjältä, että hintaa on
puolella petrattu, maksaen vuoden 1930 allakat 2 markkaa kappale) Jopa
kerrankin on ahvier tarjolla ja vielä näen hiljaseen aekaa. Juokseppa
poeka makasiinista kahtomaa paljoko meillon vielä entistä varastoo
jälellä.
* * * * *
Ärjyn Aaron ovat iltamissa puukotelleet vallan seulaksi. Paikalle
haettu lääkäri alkaa haavoja lähemmin tarkastella ja samalla vähän
surkutellakin huomattuaan rintakehässä olevan kymmenkunta läpeä. Tuohon
rätingintekoon herää Aarokin horroksistaan ja torahtaa:
- No, ei aenakaan nyt sitte pitäs hengen pahast rintoo ahistoo.
* * * * *
- Viina-Mikoltahan ne oljvatten kaappaystäväsä meinanneet viime
viikolla hengen ottoo.
- Liekköö suaneet?
- Ruumiin vuan... henk olj piässy karkuun.
* * * * *
_Iltamassa._
_Oskar_: Tuolla ikkunan kohalla istuu ryökäleen korree tyttölaps.
Pitäisi sitä tanssittoo, mut en ilikii oikee, kun en oo tuttu... Ootkos
sinä, Asko?
_Asko_: En sen enempee, mut ammu käsvaralta... kyllä se jatsatessa
kessyyntyy!
* * * * *
_Vuokralainen_: Joshan eijoo kallis vuokrae, mut tällaiset rottelot..
ja nii kosteettii, että seinänraat kasvoo törröttäävät sammalija.
_Talonisäntä_: Taetas pittee sitte eto vuokraa oikee ruusunkukkija
kasvoo.
* * * * *
_Pääkaupunkilainen liikemies_: Mitenkäs ne liikemiehet voivat nyt
siellä Savon puolessa?
_Savolainen_: Kae samallalaella, kun muuvallae, että uamupäivän
järjestellöövät vekseliijää ja iltapäevän oovat kylymissä kiäreissä.
* * * * *
Seppäsen isäntä tulee pappilaan sopimaan aitaosuuksista. Astu saliin,
istua röhähtää sohvaan ja kopistelee piipustaan perskat lattialle.
Rovasti katselee tätä siivontekoa happamen näköisenä eikä malta olla
huomauttamatta:
- Ei se meidän ruustinna oikein tykkää siitä, että piipun porot
kopistellaan lattialle.
_Isäntä_: Sitähän se morisoo meijännii eukko, mutt enpä minnoo siitä
tietäkseenkään.
* * * * *
_Nilsiäläinen_: Mitenkäs siellä Muaningalla on suhtaavuttu tuoho
kieltolakkii?
_Maaninkalainen_: Onhan sitä suhtaavuttu sielläe.
* * * * *
_Jokelainen lotjakippari_ (Saimaan kanavassa): Lousi, lousi, Pekko
sielt vyörit ja tule ahterille ähkämään (vetämään köydestä).
* * * * *
_Isäntä_: Kää vierassii pöytää, jos vuan ruoka suustasj maestaal
_Kulkija_: Eipä mun suun ja mahan oo ennen kalakukkoo vierastanna.
* * * * *
_Souvaripoika_: Eipä sun pieksusp ohjista ooö paljo tietoo.
_Kulkuri_: Oonpa tullu siihe kokemuksee ja vakkaamuksee, että pieksut
rupeevattii sitte vasta oikee kestämäännii, kun niiston pohjapuolet
tyyten kuluneet.
* * * * *
_Rovasti_: "... niin että... ei siellä taivaassa rakenneta raatateitä,
eikä aaloppia, eikä huuveta hiijoppia..."
_Tuakki_ (jonkun aikoo arveltuaan): Vuan siellei sitte kaeketi kule
sekkää topparoekka.
* * * * *
_Lovelan Lassi_: Voe ryökkään ryökäs kun minuva harmittaa tuo viime
viikkonen markkinareissu!
_Ystävä_: Joet ihtes humalaa...?
_Lassi_: Sinäpä sen sanot...
_Ystävä_: Ja jouvut putkaa ja suat maksoo muuntaman satasen
huvverroo... sekö sinuva leikkelöö?
_Lassi_: Vähin sekkii, mut vieläe enemp mun peätän vannehtii se, että
kun minnoon pitännä tarkkoo kirjanpittoo kohta kuukaaven päevät, niin
millekkä tilille sen ruljanssin mänöt kaekkine pehkupolstarinnee ja
huvveroneen oekee merkkoes... Sano sinä!
_Ystävä_: Jaahah... jäahah... niinpä niin... pehkut ja muut
ryvetökset... mut annappa ollakkaa ku aattelen... veisköön tuo ettäälle
asjasta, jos ne kaekki merkihteisit sikalantilin mänöpuolelle.
* * * * *
Joku herrasmies on seisauttanut autonsa kirkonkylän apteekin eteen
pyörähtäen itse putiikkiin. Auton ympärille keräytyy ukkoja tekemään
asiasta ulosvetoja.
- Mikäs sen tuohon uuvutti?
- Lienöö juoksutin loppunna, kun käävä hyrrittää eikä kuluku kelepoo
kuitenkaan..
- Se joskus tuokii rakkine kirnuvaa kylymiltäännii.
- Mutt kyllä se kohta irtoo, sillä tuolla näkkyy jo atteekissa isäntäsä
työntävän takataskunsa "sitä ihteesä".
* * * * *
Vääräänlahteen on tullut musiikkiopistolainen kesävieraaksi. Nähdessään
nuottikirjan levällään tuumii ukko Taavetti:
- Onpas tuossa herneitä huasiapuilla.
* * * * *
_Viipurin satamassa._
_Sulkavalainen lotjapoika_: Isä, piisookos kappa ryynijä kahen miehe
hutuks?
_Isä_: Elä sinä nyt kärseis riäkkee, kuopiolainen kuuloo ja vielä
naaraa...! Jossei piisoo, nii syyvä leipee lisäks.
* * * * *
Juurikkaniemen Tuomaalla on pahakurisia sikoja, jotka tuon tuostakin
käväisevät naapurin Matin perunamaata tonkimassa. Matti kärmeytyy
lopulta, tulee Tuomaan pakeille ja uhkaa ampua sikoja. Tuomas kyhni
korvuksiaan, siristelee silmiään ja niin aikansa arveltuaan tuumii:
- Mut jos sinä ammut niitä sikoja, nii ne vielä kuoloo.
* * * * *
Pitele kovast, mut piä kyntes erillään, sano Kasurinen eukolleen
jakkarata tehhessä.
* * * * *
Riekkolan Ville on käväissyt pääkaupungissa. Naapurit utelevat
kuulumisia ja joku tiedustelee sitäkin, että: "miten nuo vaemväk
oljvatten ku vuatteesa puolesta niissä iltamapaekossa".
_Ville_: No, eipä niihe vuotteista ollu paljokaa tietoo..
millolj piällään vuan jonkullaeset kartiinit... mikolj tuas ihan
salusiinisillaan ja oljpa joukossa sellaesijaa, ettolj ympärillä vuan
pelekästää rokluurihmoja.
* * * * *
- No, teijän "Nallehan" se kuuluu lähtenee karkuteille?
- Se kaet sen mielee lienöö juolahtanna, kun ei oo ilimaatunna
kotosalle.
- Et oo ilimottanna sanomissa?
- Turhoo käet se oes, sillä eihän se "Nalle" ossoo lukkee kuitenkaa.
* * * * *
Rustaapas mies uutta rakennusta. Muudan ohikulkija seisahtaa
värtieroomaan miehen pykäyksiä ja kysäsee:
- Montako huonetta mies meinoo rustata?
- Yks tupa vuan tähän tulloo.
- No, eipä sitä juur kehtoo aikuinen mies sen vähempee tehhäkkään.
* * * * *
- Mite se vanha silmällä tekke, sanoi Nylander tohtori Savolan
mummolle, joka meni hänelle näkimiään näyttämään ja parannusta
pyytämään.
* * * * *
Eipoo päivettynnä, sano Nykäs-ukko, kun kahteli kipsikuvvoo heinäkuussa.
* * * * *
Voi riähkee, kun riäkyy korreesti, sano iisalamelainen posiveevarille.
* * * * *
Eläpä huonompoos jätä, sano petunpurija kokkelille.
Kiho Vauhkosen Tietosanakirja.
Kirj. Juutas Puustinen.
_A_ on ensimäinen tienviitta kohti oppia ja sivistystä. Äänne syntyy
monellakin tavalla, mutta puhtaimpana ja alkuperäisimpänä saa sen
esille, kun kietaisee lähimmäistään nyrkillä vasten kuonoa niin, että
ruokasalin kalusto alkaa tehdä majanmuuttoa.
Äänne esiintyy suomen kielessä lyhyenä ja pitkänä, lyhyenä esim,
sanassa "asia", pitkänä esim, sanassa "aasi". Jälkimäisessä tapauksessa
kehitetään äänne seuraavan menettelyn mukaan: aa sano aa, pitkä aa, aa.
_Aatami_. Rippikoulutieteen mukaan leipoi Herra Aatamin
englantilaisesta savesta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen.
Edenin yrttitarhaan rakensi Herra Aatamille talvihuvilan (kahdeksan
huonetta, keittiö, kylpyhuone, V.C., kellari ja sauna). Täällä
majaili Aatami syöden viikunia ja marakatin reittä aina siihen asti,
kun kehvelti kiellettyjä omenia. Silloin sai hän Eevoineen lähteä
laputussakkiin.
Esi-isämme jälkeen on kyllä tehty Aatamia paljonkin ja ne ovat
varastaneet omenia hehtolitrottain, mutta ne eivät ole saaneet
läheskään niin mullistavia aikaan kuin kunnianarvoisa esi-isämme.
_Aatamin pala_, ks. Viinakuppi.
_Aatamin kylkiluu_. Siitä rakensi Herra Aatamille Eevan. Aatamin silta,
ks. Laiskan suoni.
_Aapiskukko_ on niitä harvoja koiraksia, jotka synnyttävät. Sanotaan
kyllä sonninkin poikivan, kun tiukan näkee, mutta näihin asti ei tiede
ole antanut asiasta loppulausuntoaan, joten se on vielä avonainen.
Aapiskukon kotipaikka on aapisen kannessa ja se munii kilteille
lapsille namusia.
_Aalberg, Ida Emilia_, nerokkain tähänastisista suomalaisista
näyttelijättäristä, syntyi Leppäkoskella jo hyvin nuorena. Draamattisia
lahjoja ilmeni hänessä harvinaisen varhain. Jo vuoden vanhana osasi
hän heittäytyä äkäpiikkiin, näytellä kieltään ja alaleuan etuhampaita.
Varsinaisen taiteilijauransa alkoi hän 15 vuoden vanhana. Siitä päivin
hän näytteli sekä koti- että ulkomaiden näyttämöillä, esiintyen
enimmäkseen naisosissa. Raskaan ja kunniakkaan taiteellisen työnsä
ohessa hän oli puolitoista kertaa naimisissa.
_Aaria_ on oopperaan kuuluva itsenäinen, piirteeltään laajahko, yhden
laulajan esitettävä laulukappale, jossa laulajalla on tilaisuus
tuoda taitonsa esille mitä moninaisimmilla lirkutuksilla. Oopperassa
"Avioliitto" laulaa aariat vaimo ja tavallisesti sen jälkeisenä aamuna,
kun mies on illalla tavannut "vanhan koulutoverin".
_Aasia_ on maapallon suurin ja syntisin maanosa. Pinta-ala on niin
tavattoman laaja, että se ulottuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan.
Miten paksu Aasia on, siitä ei ole vallan tarkkoja tietoja, mutta
merenpinnan yläpuolelle kohoo Aasian korkein kohta aina 8,800 m 5,5
cm asti. Aasiaan on meiltä hyvin pitkä matka tai tarkalleen sanoen
aivan yhtä pitkä kuin sieltäkin tänne. Matkan pituudesta johtuu, että
suomalaiset voivat matkustaa sinne vain valtion myötävaikutuksella.
Ennen oli matkustajaliike Siperiaan hyvin vilkas, sillä ukko-ruunu
kustansi vapaan matkan jokaiselle kunnon kansalaiselle syntyperään
katsomatta, joka nitisti hengen lähimmäiseltään sopivalla tavalla tai
osoitti heltiämätöntä tarmokkuutta toisen tavaran kehveltämiseen.
Saadakseen nyt vapaan matkan, tarvitaan taipumusta kieliin tai ylhäisiä
tuttavuuksia. Aasia on myös Europan suurvaltain paras lypsylehmä.
_Aamu_ on se vuorokauden aika, jolloin talonpoikaiset ihmiset nousevat
unitiloiltaan ja sivistyneet menevät unitiloilleen. Aamulla pesevät
myös koululaiset päänsä siltä puolen, jossa on silmät.
_Aamunairut_ oli eräs aikakauslehti, joka sikisi ja syntyi viinan
paljoudesta ja kuoli viinan vähyyteen.
_Aamurusko_ on sana, jota nuoret runoilijat käyttävät mielellään
kehuessaan helluaan.
_Aamuruskon siivet_, paljon käytetty yksitasoinen lentokone Vanhan
Testamentin aikana.
_Aasi_ on hevosen köyhä sukulainen. Aasiksi tituleerataan myös ihmistä,
jolla on synnynnäinen taipumus lyödä kirveensä kiveen.
_Aasin leukaluu_. Sillä sammutti Simson ruokahalun tuhannelta
filistealaiselta.
_Aasinpää_, ks. Möllykkä.
_Aate_ on ylevä, korkealentoinen ajatus. Aatteet ovat ikäänsä nähden
kolmenlaisia, s.o. sellaisia, jotka ovat olleet olemassa, ja sellaisia,
jotka ovat parastaikaa sekä sellaisia, jotka tulevat vastedes.
Vanhin aate on ruumiin ruokkimis-aate ja heti sen perästä sielun
pelastamis-aate. Molemmat tulevat myös varmasti aina esiintymään
ihmisten keskuudessa, joten niitä voisimme nimittää penis-aatteiksi eli
oikeammin sanoen napa-aatteiksi, sillä kaikki se hyörinä ja pyörinä,
jota nimitetään ihmis-elämäksi, kiertää äsken mainituita napoja.
Jokaisen muun aatteen arvo riippuu siitä, miten tarkoituksenmukaisesti
se palvelee napa-aatteita. Jos jokin aate asettuu napa-aatteisiin
nähden vastahakaan tai kuluu käyttökelvottomaksi, saa se armotta
väistyä syrjään. Tätä alituista aatteiden vaihtelua sanotaan
edistykseksi. Suppeammin määriteltynä olisi siis edistys ihmisten
luontoperäinen pyrkimys keksiä sieluun nähden toinen toistaan
pelastavampia ja vatsan suhteen toinen toistaan ruokaisampia aatteita.
_Aatteellinen_ on sellainen ihminen, joka on herkkä kaikenlaisille
aatevaikutuksille.
_Aatteenounailija_ on taas sellainen otus, joka on haistelevinaan
aatteita, vaan ei viitsi ryhtyä niitä toteuttamaan. Se vain niitä
ounailee kuin Mannisen sika taivaanmerkkejä, pääsemättä puuhun tai
petäjään.
_Aatevirtaukset_, valtiollisten puolueiden yleisempiä iskusanoja.
_Aatesielu_, ks. Tyhjäntussuttelija.
_Aatteen vastustaja_ kokee vastustaa jonkin aatteen toteutumista.
Aatteen vastustaja on esim, poika, joka kynsin hampain pitelee
housujaan ja rimpuilee saadessaan selkäänsä.
_Aatteen uhri_ oli esim, se mustalaisen hevonen, joka kuoli, juurikuin
oli oppinut syömättä elämään.
_Aatesankari_, esim. Nummisuutarin Esko.
_Aatelisääty_, ks. Museotavarat.
_Aavasaksa_ on vuori, jossa juhannusyönä joukko tyhjäntoimittajia
töllistelee aurinkoa.
_Aavistus_ on hämäristä syistä herännyt luulo eli tunnelma, että
joku määrätty asia on tapahtuva. Jos esim, nuori makasiinimies menee
kauppaneuvoksen puheille ja ilmaisee jo kauvemmin aikaa viljelleensä
sellaisia ajatuksia, että hän voisi niinkuin ottaa talon ainoan
tyttären, ja kauppaneuvos potkaisee hänet eteisen permannolle, niin
tällaisessa tapauksessa herää hänessä aavistus, että mahdollisesti
kauppaneuvos käsitti hänet jossain suhteessa väärin. Joskus esiintyy
aavistus selittämättömän voimakkaana. Jukolan Timossa, joka palasi
Karkkulan vinttikamarista kolmipäiväiseltä ryyppyretkeltään,
heräsi aavistus vaimonsa Venlan tarjoamista "voinsuolaisista" niin
voimakkaana, ettei hän uskaltanut tupaan mennä, ennenkuin oli latonut
pinosta suuren sylyyksen halkoja ottia tuota niinkuin lepykkeeksi.
Saattaapa ihminen joskus aavistaa niinkin voimakkaasti, että se
suorastaan toteutuu. Niinpä eräs poika, joka oli tervannut uudet
molskihousunsa, aavisti, että hänen pohjoispäälleen tapahtuu jokin
vahinko kotona. Ja niin kävikin: poika sai selkäänsä.
_Afriikka_ on maanosa, jonne europpalaiset levereeraavat viinaa,
kiväärejä ja kristinuskoa, ja josta viedään muihin maihin timanttia,
norsunluuta ja orjia.
_Afrodite_, rakkauden jumalatar, jonka takstuolit olivat niin
kuivuneet, ettei ole osattu sanoa, oliko hän teeri vai matikka.
_Agamonoecia_, perhe, jossa on setämiehiä.
_Agent provocateur_ = provokaattori on eräs tärkeämpiä hammasrattaita
valtiollisissa koneistoissa.
_Agentti_, asiamies, kärkkyjä, on eräs suurempaan heimoon kuuluva
loiselävä. Voidakseen elää agenttina, pitää ihmisellä olla
luontoperäinen hävittömyys, leuat yhtä paria ja venyvä, hyvin koulittu
omatunto.
_Agglutineeraavat kielet_ = liitävät kielet, ks. Puhemiehet ja
naimiskauppojen hierojat.
_Agio_ = keinottelu, ks. Ammattirosvot.
_Agitaattori_, ks. Akutaattori.
_Agronoomi_ on viattomuuden tilassa oleva maanviljelijä.
_Agraariasiat_, ks. Maatalouskysymykset.
_Agraarikomitea_, valtion, suurlakon jälkeen asettama komitea, joka
vihdoinkin sai selville, että meidän maassamme on myös maataviljelevää
väestöä.
_Agraaripuolue_ on puolue, joka on harrastavinaan maanviljelijäin
etuja. Vaalin aikana ovat meidän valtiolliset puolueemme kaikki
agraaripuolueita, eivätkä ne silloin rakasta niin lämpimän liikuttavasi
ketään muita kuin itsellisiä ja loisia.
_Agrikola_, Mikko, meidän ensimmäinen lutherilainen piispamme ja
suomalainen kirjallisuuden pappa, oli onkimiehen poika Pernajasta.
Enemmän kuin kukaan kuolevainen on Agrikola poikiamme pieksättänyt. Hän
näet teki ensimmäisen aapisen. Suurin ansio siitä, että karjalaisilla
on niin sakea tukka ja hämäläisillä tuumaa paksu selkänahka, tulee
Agrikolalle. Kiitokseksi hyvän opetuksen edestä ovat poikamme
pystyttäneet Mikolle muistopatsaan Viipuriin.
_Ah_ on sana, jota käytetään silloin, kun tunnustetaan rakkautta. Ah
sanaa käytetään joskus myös s-nan asemasta tai sen yhteydessä silloin,
kun on kysymyksessä liikavarpaille polkeminen. Silloin on sanalla
teräskirkas sointu.
_Ahaa!_ purkautuu puutarhan omistajalta tarttuessaan omenan varasta
takajalkaan. Samoin sanoo sokea, kun saa kirpun kiinni.
_Ahab_ oli Israelin kuningas. Hänen aikanaan panivat israelinlapset
Jehovan viralta, ottaen jumalakseen Baalin.
_Ahasveerus_, ks. Jerusalemin suutari.
_Ahava, Pekka_, kauppias, Kuusamossa, oli Vienan karjalaisten
kantakirjalaisia.
_Ahdin_, köysi, jolla laivan raakapuuta käännetään ja jonka pätkällä
kapteeni jouduttaa laivapojan kehittymistä merimieheksi.
_Ah, hah_, sanovat taas ne, jotka saavat kosiessa rukkaset. Muuten on
ah, hah sanojen käytöllä useita poikkeuksia. Ah, hah! sanoi esim, ennen
Aurenin akka, kun hänet laskettiin hautaan.
_Ahlberg, Axel_ oli aikanaan maamme etevin rakastaja. Siinä
kahdenkymmenenkolmen vuoden nurkissa pihkautui hän ensi kerran erääseen
Julia-nimiseen italialaistyttöön suomalaisen teatterin lavalla.
Siitä saakka hän tuskin muuta teki kuin rakasteli. Väliin hän kyllä
kuolikin, ei kuitenkaan luonnollisella tavalla, s.o. luojan taudin
tappamana, vaan Axel-paralta henki hierottiin myrkyllä, puukolla tai
hirttonuoralla. Mutta huolimatta siitä, että hänet kymmeniä, jopa
satojakin kertoja niin pahoin pehmitettiin, että häntä tuskin voitiin
liikutellakaan kuin lapiolla, liehui hän taas parin päivän perästä
entistä norjemmin lemmen kiemailussa. Rakkaus-asioissa Axel ei ollut
ranttu ruuvilleen enemmänkuin mustalaisen hevonen. Tänään hän voi
seikkailla kuninkaan tyttären kanssa ja vannoa hänelle taivaan ja maan
kautta rakastavansa ensimäistä ja viimeistä kertaa, mutta huomenna
hän naurattelee taas paimentyttöä samoilla valeilla. Väliin hänellä
oli heilana mammantyttö, väliin leski, olipa joskus toisen eukkokin.
Axelilla oli kyllä hauska ammatti, hauskempi vielä kuin leipurisällillä
tai olutkuskarilla, mutta joka pojan ei siltä pidä ruveta ensimäiseksi
rakastajaksi, siihen tarvitaan jotain muutakin kuin avara sydän ja
pusuhuulet.
_Ahlgren, Kust Riekko_, rengin poika, joka jätti kuollessaan 700,000
markkaa niinkuin ei mitään. Sitä ei tee moni papinkaan poika. Mutta
lienee Kust Riekkokin eläissään molemmatkin kellot huikkinut.
Omaisuutensa hän testamenttasi yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
_Ahlgrenin rahaston_ korkovaroilla hankittiin ennen Tampereen
ympäristöpitäjien köyhemmille kansakoulu-oppilaille kenkiä, vaatteita
ja taskukelloja.
_Ahlman, Ranssi, Vertinantti_, etevä kielimies. Hänellä oli
kyllä vain yksi lihallinen kieli, mutta hän osasi käyttää sitä
useampaankin "sorttiin". Hänen kirjallisista töistään mainittakoon
"Ruotsalais-suomalainen sanakirja" ja "Ruotsinkielen alkeiskirja" eli
"Alkeisjussi", kuten sitä koululaiset ennen nimittivät. "Alkeisjussin
hautajaiset" oli ennen tavanmukainen kevätjuhla Jyväskylän seminaarin
kolmasluokkalaisilla.
_Ahlström, Antti_, oli eräs maamme etevimpiä tukkimiehiä,
tukinuittajana, metsänlukijana, mutta varsinkin rahojen yhteen
kasaan kerääjänä. Suunnattoman omaisuutensa kanssa menetteli hän
osin taitavasti osin tyhmästi. Edellisellä tavalla käytti hän ne
rahat, jotka hän sijoitti liikelaitoksiin ja jakoi yleishyödyllisiin
tarkoituksiin ja jälkimäisellä ne, jotka hän antoi talollisille
maksuksi metsistään. Talolliset ovat näet järjestään tuhrutelleet
tukkirahansa konjakkiin, pullakahviin ja ulkolaiseen rihkamatavaraan.
_Ahlqvist, Aukusti_, tiedemies ja runoilija. Hänen syntyessään oli
ihmisillä yleisesti ja Kuopion akoilla erikseen sellainen vakaumus,
että nallikka tuli maailmaan ilman asiaa. Vasta kauan jälkeen päin tuli
selville, että Aukustilla taisi sittenkin olla jonkun verran syytä
tulla maailmaan. Hänen ja syntymisensä on muuten peräti hämärä historia
vieläkin. Tietosanakirjassa ei mainita hänen äidistään sanaakaan,
lieneekö ollut ollenkaan, ja ilman Kuopion akkoja tuskin hänelle olisi
saatu isääkään. Mutta huolimatta Aukustin sekavasta esille astumisesta,
ja aikalaistensa juorupuheista, paisui hänestä mies, josta oli paljon
hyötyä ja kunniaa kansalleen. Mutta vaikka Aukustin oma maailmaan
tulo oli jotenkin vapaamielinen ja hänen elämäntyönsä kauttaaltaan
uusia uria aukova, osottautui hän siinä perin vanhoilliseksi, että
hän kurikoi jotenkin homeisella nuijalla Aleksis Kiven radikaalit
kirjallisuus-lapsukaiset henkihieveriksi. "Kapa ei muista tuoreena
ollessaan", soveltuu siis häneenkin.
_Ahkeruus_ on mitta, jolla arvioidaan palvelijain henkiset lahjat.
_Ahmatti_ on sellainen, joka tuppaa syömään saaliinsa yhdellä kertaa.
_Ahlman, Pekka_. Ollessaan säätyvaltiopäivillä, oli hänen
velvollisuutenaan tärkeiden asioiden esillä ollessa esittää
vapaamielisten isänmaallinen kanta navetan ikkunasta katsottuna.
_Ahneus_ on eräs elollisten luontokappalten parhaita hyveitä. Jos
luoja tuon ominaisuuden ottaisi yht’äkkiä pois, seisahtuipa maailman
meno jotenkin puoliltapäivin. Silloin lakkaisivat siat lihomasta,
kanat munimasta, papit kantamasta voita ja jyviä, asianajajat ajamasta
ihmisten asioita; henkivakuutusasiamiehissä kuivuisi lähimäisen
rakkaus mitättömiin ja kauppiaissa samoin halu palvella yleisöä;
pelastusarmeijalaiset lakkaisivat pelastamasta, parturit kaapimasta
leukapieliä, tiedemiehet tutkimasta, lukkarit laulamasta j.n.e.
_Ahteri_ on se pää laivasta, joka on kulkiessa jälkimäisenä.
_Ah tii turakki!_ karjasee ryssä kun tapaa sopassa torakan.
_Ahti_ oli ennen vanhaan vesien herra. Hänellä oli komea
kristallipalatsi syvimmällä meren pohjassa. Ahti oli mahdottoman
rikas. Kaikki kalat ja muut vesi-moukeiset olivat hänen omiaan. Jos
ihminen aikoi niistä murusenkin nipistää, piti hänen koreasti pyytää
Ahdilta tai hänen akaltaan, Vellamolta. Sivutoimenaan harjoitti Ahti
laajaa meriliikettä ja hyötyi siitäkin suunnattomasti. Mutta hänpä
ei sekotellutkaan ahvieriansa millään "valtion avuilla kotimaisen
laivaliikkeen elvyttämiseksi" eikä "uhrauksilla matkustajien mukavuutta
silmällä pitäen" tai muilla nykyajan konsteilla. Liikkeensä hoiti
hän kahden liike-elämän peruspykälän mukaan, jotka ovat oma ahneus
ja toisten tyhmyys. Kun ihmiset tyhmyyksissään läksivät tuulella
vesille, varautui Ahti jonkun salaisen karin kupeelle vahtiin. Kun
laiva tuli lähettyville, johdatteli hän sen karille, jotta se meni
tuhannen nuuskaksi. Asiat tälle pohjalle järjestettyään sujui loppu
kuin itsestään. Yksinkertaisemmalla tavalla Ahti korjasi tavarat
haltuunsa, sillä kauppatuttavilla oli silloin jotain muuta tekemistä,
kun jaaritella "ahtaista oloista rahamarkkinoilla", "raaka-aineen
vaikeasta saannista", "työvoiman kallistumisesta", "yhä lisääntyvästä
kilpailusta" j.n.e. Kun ristinusko tuotiin maahamme, alkoi Ahdinkin
valta ja mahti vähitellen raueta. Lopulta vaati Luoja pappien
välityksellä äijän asetettavaksi vararikkotilaan. Luovutettuaan
omaisuutensa häntä mahtavammalle ei ukkoparalla ollut muuta neuvoa kuin
vetäytyä istukkaaksi salokulmille ja siellä hän taitaa vielä nytkin
elää kitkutella. Mutta laivoja hän ei enää kykene kaatelemaan, tuskinpa
ruuhtakaan. Jos nyt laiva hukkuu, tapahtuu se siitä syystä, että
laivan omistajalla on pienen rahan puute tai sitten "iliman aikojaan",
niinkuin Saimaan vesillä.
_Ahrain_, ase, jolla ennen tuulastettaissa kutkuteltiin hauvin
niskapieliä. Sen jälkeen kun alettiin kaloja tappaa suurrysällä ja
dynamiitilla, on ahrain jäänyt vanhan-aikaisena pois muodista. Nykyisin
käytetään ahrainta vain kirveen ja puukon ohessa huvituskapineena
maalaishäissä.
_Ahven_, kala, jonka pojat särjen ja kiiskin ohella oppivat ensin
tuntemaan. Sen päähyve on ahneus, josta syystä se onkin onkimiehestä
ihannekala. Luonteeltaan on ahven töykeä; ei liehittele ketään, eikä
liioin salli itseään hyväiltävän. On jyrkkä perustuslaillinen ja pitää
peräänantamatta kiinni oikeudestaan: ottaa onkeen silloin, kun tahtoo.
Ahven on päässyt jotenkin varoihinsa, sillä sen päässäkin on enemmän
rasvaa kuin köyhän miehen aitassa. Ahven kutee silloin, kun on
määhnässään.
_Aho, Juhani_, Suomen etevimpiä kirjailijoita. Hän syntyi Lapinlahden
pappilan sänkykamarissa täysin lain ja evankeliumin mukaisessa
järjestyksessä, joten aikalaistensa ei ole tarvinnut hänen syntymistään
hävetä eikä jälkimaailman punastellen peitellä hänen vanhempiaan.
Mullikkana ollessaan oli Aho pahimpia puskureita. Kaikkein kiivaimmin
rynkytteli hän pappeja ja poroporvareita. Mutta antoipa hän joskus
hiehoille ja kellokkaillekin aika tussosia, niin ritarillinen kuin
hän pohjaltaan olikin. Aina hän kuitenkin sarviensa jälkiä silitteli
villaisella. Sen jälkeen kun hänet yleisesti hyväksyttiin ja merkittiin
kantakirjaan, hän esiintyi rauhan miehenä. Ahon kirjallinen työ on
hyvin runsas. Lastuja hän veisteli lapiokaupalla. Paraimmat niistä ovat
"Mullikka", "Hula" ja "Sasu Punanen". Romaaneista ovat suurimmat "Panu"
ja "Kevät ja takatalvi" ja paraimmat "Rautatie", "Yksin" ja "Juha".
Täyttäessään viisikymmentä vuotta sai Aho kauttaaltaan yksimielisen
tunnustuksen kirjailijana ja suomenkielen kehittäjänä. Sanomalehdissä
ja juhlapuheissa tehtiin Juhanin ruumiista, sielusta, mielestä,
kielestä ja munaskuista läpileikkauksia tuhanteenkin eri suuntaan,
ja useimmat tulivat lopuksi siihen tulokseen, että Aho on sisimmältä
pohjaltaan ja perustukseltaan tunnelmarunoilija. Mutta kuinka
kummallinen onkaan ihmisluonto! Juuri "Juhassaan" oli Aho oikeilla
pohjillaan, antaen itsestään parasta, mitä hänessä oli. Mutta miten
perin harvat nauttivat "Juhan" sinä herkullisena tunnelmatalkkunana,
joksi Aho oli sen aikonut. Useat maiskuttelivat suutaan vakuutellen sen
olevan aika hyvää, mutta että se olisi ollut vieläkin parempaa, jos
tuossa talkkunassa olisi ollut paikallista puurotuntua tai viipaleita
suomalaisen sonnin reidestä tai rusinoita j.n.e.
Välitöikseen teki Aho hevosajoja ja suomenteli raamattua ja huvikseen
onki lohia.
Mutta musiikkimies ei Aho ollut vähääkään. Tokko lienee eläissään muuta
musiseerannut kuin yhden virren. Ja tuskinpa olisi sekään purkautunut
ulos, elleivät Lampén'in pojat olisi ruvenneet reessä tappelemaan.
_Ahriman_, Zoroasterin uskonopin pahahenki. Olemukseltaan on se
melkein samanlainen kuin meidän vihtahousu. On lakkaamattomassa
riidassa hyveiden jumalan kanssa, ja kuten meilläkin, on niidenkin
kesken ihminen ainaisena riitakappaleena; molemmat tahtovat saada
ihmisen palvelijakseen. Ahriman ei, ikävä kyllä, ole lähettänyt meille
valokuvaansa, mutta luultavasti ei se paljon eroa ulkomuodoltaankaan
meidän vihtahoususta. Akkain ja lasten mielestä on se siis tuollainen
lyhyillä mullikkasarvilla ja pukinsorkilla varustettu, pitkäkorvainen
mies, joka asustaa ullakolla, hautausmaalla, leikkuuhuoneessa,
murhapaikoilla j.n.e. Miehistä se lienee taas tuollainen pumaatalle
tuoksuva epeli, jolla on paljon sanovat lantiot, pienet jalat, hoikat
nilkat, pullakat pohkeet, kysyvä povi ja herkulliset huulet.
_Ahvenanmaan saaristo_ on Turun ja Tukholman välillä ja jotenkin
sillä kohdalla, jossa Turun kautta ulkomaille valtion apurahoilla
matkustavat agronoomit, insinöörit y.m. alkavat saada, "mielipiteitä"
ja puhua "pienen tunnustuksen antamisesta erittäin lahjakkaille
kyvyille". Ahvenanmaan saariston vedet ovat hyvin kalaisia ja kalat
erittäin lihavia. Se johtuu siitä, että sekä Turusta että Tukholmasta
lähtevillä matkustajilla on tapana saariston kohdalla "nylkeä pukki".
Saariston asukkaat ovat ruotsalaisia. Kesäisin oleskelee siellä paljon
suomalaisia oppimassa ruotsia ja muutenkin irtauttamassa suomalaista
moukkaa itsestään, sillä heillä on vakaa aikomus käydä joskus
sivistyneestä ihmisestä.
_Aidas_, halaistu, parin sylen pituinen puu, jolla Hämeessä kuritetaan
hevosta. Toisen aidassa olevat aidakset ovat mainioita polttopuita,
varsinkin loisista ja itsellisistä.
_Aidaskoitunut_, sana, jota käytetään määritellessä teoltaan ja
väriltään vähemmän onnistunutta naamanahkaa.
_Aie_ eli _aikomus_ merkitsee tahtomista, jonka takana on selvä
käsitys tahdotun teon seurauksista. Laadultaan ovat aikomukset perin
kirjavia. Niitä on synnillisiä ja synnittömiä, puolueellisia ja
puolueettomia, tärkeitä ja turhanpäiväisiä, akkamaisia ja miesmäisiä
j.n.e. Mutta vieläkin vaihtelevampia kuin itse aikomukset ovat niiden
toteuttamistavat. Samaan päämäärään voidaan pyrkiä tuhansilla eri
tavoilla. Esim, aikomusta rikastua; kuinkahan monella eri tavalla
sitäkin yritetään toteuttaa! Muutamat uneksivat hyviä talonkauppoja,
toiset etsivät rikasta akkaa, useat uskovat rikastuvansa sikoja
porsittamalla tai kanoja munittamalla. Onpa sellaisiakin houkkioita,
jotka luulevat pääsevänsä pohatoiksi pelkällä suoravartisella työllä.
Usein voi jo eleistä päättää, mikä aikomus lähimmäisellä on mielessä.
Jos rintalapsi itkee, tietää äiti hyvin, että se haluaa saada suuhunsa
erään määrätyn nappulan. Jos näkee kaksi poikaa kyyräilevän noin
syrinkarin ja keskustelevan "sisaren sukista" tai "akkain kengistä",
voi olla aivan varma, että siinä on vakaa aikomus koitella, kenen
paidassa kaulus kestää. Kun taloon ilmaantuu joskus vanhempi mies
jonkun mullikkapojan kanssa, molemmat sunnuntaivaljaissa, ja vanhempi
mies alkaa puhua mullikkapojan suuresta talosta, hyvälypsyisistä
lehmistä, villaisista lampaista ja komeista porsliiniastioista, jolla
aikaa mullikkapoika kyhnii niskaansa, kohauttaa housujaan ja hypistelee
kellonsa periä, ymmärtää talonväki hyvin, että mullikkapojalla
on eukon tarvis. Tai jos häissä kohotaksen vanhemman puoleinen
kansakoulunopettaja seisaalleen oikaisten liivinsä suoraksi ja
kakistellen kuin ruoto olisi kurkkuun tarttunut, saa olla vakuutettu,
että "hänellä on tällä ylevällä juhlahetkellä äsken avioliittoon
yhdistettyjen vanhana opettajana muutama vakava sana julkituotava".
_Aihe_ on niin paljon kuin syy eli vaikutin, josta jokin teko aiheutuu.
Jos esim, virkamies siistii itsensä, panee "padan valtiksi" ja menee
ylimpänsä puheille, esiintyen selkä vääränä, oikein ajattelevana
kansalaisena, jolla on niin ja niin paljon avuja, niin aiheutuu
tuollainen menettely siitä, että hänen kanssahakijansa johonkin virkaan
ovat häntä etevämpiä ja ansiokkaampia. Aiheista puhutaan paljon myös
taiteilijoiden keskuudessa. Tositaiteilijat ovat huolissaan siitä, että
heillä on niin paljon aiheita, etteivät he niitä ehdi toteuttaa, vaikka
saisivat kolmenkin ihmis-ijän ajan työskennellä. Tusinataiteilijat
surevat taas sitä, etteivät he löydä aihetta, jossa he voisivat kykynsä
täydessä loistossa esittää.
_Aika_ on jotain, jota emme voi nähdä, kuulla, tuntea, haistaa tai
maistaa, vaikka olemmekin sen kanssa yhteydessä lakkaamatta, yötä
päivää. Aika voi olla pitkä ja lyhyt, mutta ei paksu eikä korkea.
Samoin on aika kallis, helppo, raskas, huono ja hyvä, mutta ei
makea, hapan eikä lihava. Aika on pitkä esim, silloin, kun anoppi on
vieraisilla, eikä sen lähdöstä näytä tulevan tuon taivaallisempaa.
Pitkä on aika myös siitä, joka odottaa palkan korotusta, helluaan kadun
kulmassa tai viinan hakumiestä. Rikkaiden sukulaisten elinaika on myös
melkein poikkeuksetta liian pitkä. Sitävastoin on aika lyhyt esim,
siitä, jolla on vekseli pankissa tai eukko matkoilla. Koululaisista
ovat lupapäivät hyvin lyhyviä samoin rengeistä pyhäpäivät ja
mustalaisista markkinat. Lyhyviä ovat myös postitoimistojen ja pankkien
aukioloajat ja sakkotunnit klupeissa. Aika on huono kauppiaasta
silloin, kun rojutavara ei mene hyvin kaupaksi, ja maalaisesta silloin,
kun perunat maksavat 30 markkaa hehto. Kun ihmiset maksavat velkansa
ja veronsa ryöstämättä, on asianajajilla ja nimismiehillä huono aika.
Aika on kriitillinen silloin, kun suurvaltojen kesken tulee kinaa
jonkun maan rosvoamisesta. Kireä on aika talonhuijareista silloin kun
muutama "liikekumppani" on jonkun vähemmän onnistuneen kaupan johdosta
lähetetty "Säkkijärvelle sukulaisiinsa" ja toisia yhtiötovereita
röykytetään kilstuvassa. Kun sattuu vesikesiä, hallavuosia tai rutto
raivoo tai sota riehuu, sanotaan olevan raskaat ajat. Joskus voi aika
heittäytyä kevytmieliseksi vieläpä riettaaksikin. Sellainen on aika
esim, rovastin mielestä silloin, kun seurakunnan keskuudessa ilmaantuu
lehtolapsia yli kohtuullisen määrän tai kun juodaan ja tapellaan
tavallista ravakammin. Jos rouva sattuu tulemaan keittiöön silloin, kun
palvelijan sulhanen on parast'aikaa sukimassa kupuunsa herkkupaloja,
tapahtuu rouvan tulo vallan sopimattomaan aikaan. Rikkaan appiukon
kuolema taas ei koskaan tapahdu sopimattomaan aikaan, enemmän kun
lihavan sivutoimen saaminenkaan.
_Aikamuoto_ on asia, jonka uskotaan uppoavan kansakouluoppilaan
päähän ja myös siellä pysyvän. Tavallisen järjen mukaan kuuluisi asia
tiedemiesten työpiiriin.
_Aikamies_, koiraspuolinen ihminen, jonka nenän alle ilmestyneestä
lisäkasvusta ei yleisesti enää ole eri mieltä onko se karvaa vai
untuvaa. Ennen aikamieheksi pääsemistään nimitetään koiraspuolista
ihmistä nulikaksi, lopiksi j.n.e. Aikamiehellä on kaikenlaisia
oikeuksia, jotka puuttuvat nulikalta. Aikamies saa polttaa tupakkaa
muuallakin kuin nurkan juuressa ja käymälöissä ja mälliä hän saa
pitää poskessaan vaikka kirkossa pelkäämättä selkäsaunaa. Aikamies
sai ennen viinaa viinakaupasta ja hänellä on oikeus juoda itsensä
humalaan ja pitää humalan jälkeen kohmelo. Nykyisin ovat nämä oikeudet
jonkun verran eräänkaltaisella lailla rajoitettu. Aikamiehellä on
vapaus pyydystää luvallisilla keinoilla itselleen heila, vaihtaa niitä
mielensä mukaan, kunnes tapaa mieleisensä. Aikamies saa myös lähteä
kävelylle mielensä mukaan ja tulla kotiin, koska haluttaa. Poikkeuksen
alaisia ovat kuitenkin sellaiset miehet, joilla on housut takaperin
s.o. tohvelisankarit.
_Aikaihminen_ eli _aik'immeinen_. Ellei ihmisen nenän alla
kahteenkymmeneen ikävuoteen päästessä näyttäydy mitään lisäkasvua,
katsotaan lopullisesti selvinneeksi, että hän on heikompaa sukupuolta
ja häntä aletaan nimittää aikaihmiseksi. Kuten aikamiehelläkin, on
aikaihmiselläkin kaikenlaisia etuoikeuksia. Aikaihminen saa esim,
määrätä hameensa pituuden, hänellä on oikeus polttaa hiuksensa
kippuraan kuumalla raudalla ja kun hiukset murenevat, saa hän käyttää
pässin villoja täytteenä hiuslaitteessaan. Sitävastoin ei aikaihminen
saa kunniansa menettämisen uhalla viettää öitään kapakassa, ei
näyttäytyä juovuksissa, ei ottaa jotain miestä "kiinni" kadulla j.n.e.
Aikaihminen ei myös pääse papiksi, ei lukkariksi, ei tuomariksi, eipä
edes lautamieheksikään. Tämä johtuu siitä, että aikamiehet vakuuttavat
luojan sanoneen aikaihmisillä olevan heikomman järjen juoksun kuin
aikamiehillä. Tähän puheeseen nojaten ovat aikamiehet pidättäneet
itselleen yksinomaisen oikeuden päästä lihavimpiin virkoihin ja
muutenkin muokanneet maailman mieleisekseen sekä alistaneet aikaihmisen
orjakseen. Todellisuudessa on aikamies edellä aikaihmisestä vain siinä,
että hän on ruumiinvoimiltaan väkevämpi ja sielultaan sisukkaampi sekä
heti valmis vahvistamaan puheensa ja tekonsa järkevyyden - nyrkillään.
Tätä käsitystä tukee se joskus havaittava ilmiö, että milloin vaan
perheessä on vaimo miestään väkevämpi ja sisukkaampi, on asioita
ohjaava järkikin vaimon eikä miehen päässä.
_Aiheeton_ on teko, joka on johtunut joko perin mitättömästä tai
laadultaan koomin kuin huonoista vaikuttimista. Aiheettoman vastakohta
on aiheellinen. Jos tutkitaan ihmisten tekojen aiheellisuutta ja
aiheettomuutta suurpiirteisesti, nimitetään sitä tieteelliseksi
työksi, mutta pienin piirtein liikuskellessa nimitetään sitä
rollimyllyn pyörittämiseksi. Henkilöitä, jotka tutkivat esillä olevien
valtiollisten tekojen aiheellisuutta ja samalla itsekin ottavat
samallaiseen työhön osaa nimitetään politiikoiksi. Mutta jolleivat
he itse ota työhön osaa, ovat he vaan politikoitsevia kansalaisia.
Jälkimäisiä on hyvin paljon ja ne ovat poikkeuksetta viisaampia kuin,
politiikot.
_Aikakauppa_, tavaroiden myyminen ja lupaaminen toimittaa ne määrätyn
ajan kuluessa. Suurimpia humoristia aikakaupoissa ovat suutarit ja
räätälit, sillä ne eivät edes valevihjaksi valmista tilausta määrätyn
ajan kuluessa.
_Aikakauslehti_, säännöllisesti ilmestyvä lehti, joka ilmestyy
harvemmin ja johon kirjoittajat pitävät selostamiaan asioita tavallista
tärkeämpinä. Laadultaan ne ovat joko hengellisiä tai maallisia.
Molempia kuolta keikahtaa tuon tuostakin ja taas perustetaan uusia.
Uusi hengellinen aikakauslehti saa useinkin alkunsa siitä, että on
löydetty joku ennen tuntematon oikopolku taivaaseen, joka polku on
valtion kartteeraamaa valtaväylää hauskempi tai suorempi. Maalliset
aikakauslehdet taas palvelevat jotain aatesuuntaa tai ammattia. Jos
eroitamme pois kupparit, akutaattorit ja taskuvarkaat, on jotenkin
kaikilla muilla ammattilaisilla oma äänenkannattajansa.
_Aikakautinen lisäkasvu_, asia, josta vain metsäherrat ovat selvillä.
Koiraspuolisen ihmisen päälaella ja leukapielissä ilmenevästä
aikakautisesta lisäkasvusta ovat taas paraiten perillä parturit.
_Aika maha_ ks. Ihramaha eli talivatsa.
_Aikataulu_ on järjestyslista, jonka mukaan junien ja laivojen pitäisi
tulla ja lähteä. Aikatauluihin ei kuitenkaan ole oikein luottamista,
sillä junat ja laivat tulevat ja lähtevät vain jotakuinkin niihin
aikoihin, mitkä taulukkoihin on merkitty. Ainoa, joka ehdottomasti
pitää paikkansa, on sisävesiemme talvi-aikataulu. Junien aikatauluja
tekevät henkilöt, joilla matkustavan yleisön mielestä on jonkun verran
eräänkaltaista ymmärrystä käsittää vuodenaikoja, päiviä ja tunteja,
mutta joilla, ei ole kaukaisin takaan aavistusta siitä, milloin minkin
matkustajan paraiten sopisi lähteä matkalle. Tästä onkin seurannut
paljon nurinaa, eikä se lopu ennenkuin aikataulujen laatijat ovat
kehittyneet sille asteelle, että he jo aikataulua tehdessään arvaavat,
milloin ihmiset saavat vekseliasiansa järjestetyiksi, koska selviävät
humalastaan ja muutoinkin ovat valmiita taipaleelle.
_Aine_ on ollut pahimpia riitakapuloita tiedemiesten keskuudessa. Jo
vanhoista ajoista on aineesta kiistetty, että onko se mitään, vai eikö,
ja jos aine on jotain, niin mitä se sitten on? Ainetta on myllätty ja
jyllätty, punnittu ja mitattu, käsitetty ja ymmärretty, ja kun ymmärrys
on loppunut, niin usko on alkanut. Niinpä sitten onkin muodostunut
monta eri uskoa aineesta. Ahtaammassa merkityksessä käsitetään
aineella jotain "kouraan tuntuvaa", josta tai johon jotain toista
ainetta yhdistämällä voidaan jotain tehdä. Niinpä jos esim, jauhot,
vesi, hiiva, halot ja vaimoihminen sopivalla tavalla yhdistetään, on
tuloksena - leipä. Samoin, jos parkittu lehmän vuota, kyläsuutari,
piki, naskali, rihma ja sianharjas yhdistetään, muodostuu yhdistelmästä
lapikkaat ei pieksut. Aina ei aineyhdistelmistä muodostu olemukseltaan
niin valmista kuin leipä ja lapikkaat. Niinpä jos yhdistää omenan
kahteen poikaan, niin tulee siitä vain tappelu. Väliin supistuu tulos
vieläkin vähempään. Faraon unessa näkemät laihat lehmät nielivät
lihavia lehmiä kuin purasnuijia eikä karva tullut sen kiiltävämmäksi,
lieneekö edes märehtimään pannut.
Aineita voi yhdistellä, paitsi toisiin aineisiin, myös pelkkiin
järkikäsitteisiin. Jos esim, mies yhdistetään johonkin virkaan, on
tuloksena virkamies. Sama on seurauksena silloinkin, kun miehen
asemasta käytetään naista, nainen muuttuu virkamieheksi, kuitenkaan
kadottamatta sukupuolisia ominaisuuksiaan. Joskus muuttuu aine tai
aineröykkiö vallan toiseksi aivan itsestään. Niinpä voi viskaali
muuttua kuvernementin sihteeriksi, lautamies herrastuomariksi,
maanviljelijä kunnallisneuvokseksi, jukopää hovineuvokseksi, ilman
mitään sekotuksia.
_Aineellinen_ on olento, jonka pääharrastuksena ovat aineelliset
asiat. Aineellisen vastakohta on henkinen. Aineellinen on esim, sika,
jonka henkinen harrastuspiiri on verrattain suppea. Aineelliseksi voi
myös helposti muuttua talonomistaja kaupungissa, koroillaan eläjä ja
syytinkiläinen.
_Ainekirjoitus_ on pahimpia loukkauskiviä ylioppilastutkinnossa
syystä, että siinä on hankalampi "luntata" kuin muissa aineissa.
Ainekirjoituksessa ei käsitellä ainoastaan kouraantuntuvia aineita,
vaan yleisesti sommitellaan äidinkielellä kirjoitelmia mitä kulloinkin
mieleen johtuu. Ainekirjoituksen opetus aljetaan jo kiertokoulussa ja
sitten sitä jatkuu läpi kaikkien koulujen paitsi rippikoulun. Luoja
itse on kyllä lähestynyt ihmisiä kirjallisesti, tehnyt kirjalliset
sopimukset y.m., mutta ihmisten kanssa ei hän ryhdy kirjeenvaihtoon.
Vihtahousu on sitä vastoin tehnyt ihmisten kanssa molemmin puoliset
sopimukset kirjallisesti. Varsinkin silloin, kun joku ennenvanhaan
äkkiä rikastui, tiedettin hänen myyneen sielunsa vihtahousulle
"urkkomissa" ja kirjoittaneen kauppakirjan omalla verellään. Nykyisin
käyttää vihtahousukin jo valmiiksi painetuita kaavakkeita, sen kun
tökkää vaan nimensä alle.
_Aineen korjaus_ eli "pukitus" on opettajista kaikkein kuitimpia
tehtäviä.
_Ainevihko_, vihko, johon ainekirjoitus kirjoitetaan. Alemmilla
luokilla on oppilailla tapana käyttää ainevihkoa myös nenäliinanaan.
_Aineen jäsennys_ tarkoittaa sitä, kun opettaja purustaa kirjoitettavan
aineen määrättyihin märepaloihin ja nielettää ne oppilailla. Uudemman
opetusmenettelyn mukaan annetaan oppilaille vain asia, josta saa itse
kukin kirjoittaa aineen kykynsä mukaan. Kun oppilaille näin menetellen
annetaan tilaisuus itse pureksia ruokansa, otaksutaan henkisten
hampaiden paremmin karkenevan.
_Aineenvaihdoksella_ ymmärretään sitä, kun elollinen olento muuttaa
erinäisiä aineita oman olemuksensa rakennustarpeiksi samalla hyljäten
ehtimiseen ne kudososat, jotka ovat kuluneet kelvottomiksi. Niitä
aineita, joita elolliset olennot käyttävät, sanotaan ravinto-aineiksi.
Kasvit saavat ravintonsa maasta ja ilmasta, eläimet syövät taas kasvia
ja toisia eläimiä. Aineenvaihdos ei ole yhtä vilkas samanlaisillakaan
luontokappaleilla. Ihmisistä on vilkkain vaihdos lapsilla ja
kulkureilla. Siinä syy, minkätähden kulkureilla on aina nälkä ja
minkätähden lapset varnuavat lakkaamatta kakkua. Kun eläin ahtaa
sisäänsä ravinto-aineita enemmän kuin hän tarvitsee, muuttuu liha-aines
rasvaksi ja kasautuu erityisiin paikkoihin. Sialla on rasvamakasiini
levinnyt ympäri ruumiin. Ihminen on taas vuokrannut liikarasvalleen
säilytyspaikan vatsalta. Sellaisia ihmisiä, jotka harrastavat rasvan
kartuttamista laajaperäisemmin, haukkuvat laihat talivatsoiksi, itra-
ja mätimahoiksi.
_Aino_, Joukahaisen sisar, joka ennen juoksi järveen, kun meni vaimoksi
Väinämöiselle, ikälopulle ukonkupekselle. Aino-runo on Kalevalan
kauneimpia. Se on antanut aihetta moneen taideluomaan. Eräs niistä
Gallén-Kallelan maalaama Aino-taulu herätti aikoinaan kovan jupakan.
Taiteilija oli maalannut Aino-neidon alastomaksi ja sekös rikkoi vatsan
monelta. Useimmat kirkuivat, että taulu on roviolla poltettava ja
sen sijakin Ateneumin seinällä kataiteltava, muutoin luoja rankaisee
hallavuosilla, ruttotaudeilla j.n.e. Maltillisimmat eivät tahtoneet
hävittää taideteosta, mutta esittivät, että eräs paikka Ainossa on
peitettävä viikunan lehdellä, ikäänkuin ihmiset eivät sen alle olisi
kurkistelleet, kuten eräs irvihammas viikunanlehtimielisille huomautti.
_Ainoa vekseli_ eli solovekseli, ei merkitse sitä, että henkilöllä,
joka sen on hyväksynyt, on vaan yksi vekseli pankissa hautumassa,
vaan sitä, että vekseliä on laadittu vain yksi kappale. Vekselit ovat
joko vääriä tai oikeita. Vääränä pidetään sellaista vekseliä, johon
on pistetty nimiä asianomaisilta lupaa kysymättä. Väärät vekselit
ovat varmimpia arvopapereita, sillä verrattain harvoissa tapauksissa
ne lasketaan menemään protestiin. Oikeita vekseleitä on useamman
laatuisia, kuten maisterivekseleitä, apuvekseleitä, lankkuvekseleitä,
talonkauppa-vekseleitä j.n.e. Viimeksimainituita käyttävät
talonhuijarit ja niiden arvo on hyvin vaihteleva.
_Ala-arvoinen_, aine tai asia, jonka hyvät ominaisuudet eivät kohoa
yleisesti hyväksyttyyn määrään. Ala-arvoinen maito on sellaista,
johon on lirautettu vettä tavallista runsaammin. Laissa on tarkkaan
määrätty, miten paljon prosenteissa määrättynä maidon pitää sisältää
ravinto-aineita ennenkuin sitä saa julkisesti kaupata. Jos vettä on
kolautettu liiemmalta saa sakkoa niin, että rapisee. Ala-arvoinen
paperi esim, osakekirja, jolla ei ole muuta kuin korean paperin arvo.
Rahamiehillä ja romukauppiailla on sellaisia papereita kaikkein
runsaimmin.
_Airollinen_, soutaja. Sisävesillä käytetään tavallisesti soutajana
naista, sillä kansalla on sellainen luulo, että jos nainen on perässä,
niin kalavedet pilautuvat.
_Airot_, veneen soutuvehkeet.
_Airut_ oli ennenvanhaan ylhäisen henkilön juoksupoika.
Nykyään nimitetään airueiksi juhlien ohjaajia. Niiksi valitaan
tavallisesti paikkakunnan koreimpia poikia.
_Aisankannattaja_, aviomies, jolla on "housut takaperin" jalassa.
Aisankannattaja on myös jokin vähäpätöinen henkilö jotain työtä
tehtäessä ja asiaa ajettaessa.
_Aisanpätkä_, eräs käytännöllisempiä tappeluaseita.
_Aisat_, ajoneuvojen vedinpuut. Parhaat reen aisat saadaan toisen
maalla kasvavasta pihlajasta.
_Aistillinen puku_, naisen puku, jossa naiselliset sulot paljastuvat
tavallista enemmän miesten ihaltavaksi.
_Aistilliset liikkeet_, ks. Kansainväliset kintunvilkiittajat.
_Aistinhairahdus_ on havaintoerehdys. Ne ovat todellisia ja
teennäisiä. Jälkimäiseen ryhmään kuuluvia on esim, jos henkilö ei näe
halpa-arvoisempaa kadulla tai muulla yleisellä paikalla. Hyvin paljon
tapahtuu aistinhairahduksia sanomalehdissä. Pitkät polemiikit eli
riitakirjoitukset rakentuvat pääasiallisesti aistinhairahduksille;
vastustaja on tappelutoverinsa kirjoituksessa joko nähnyt jonkun
kohdan väärin tai käsittänyt sen päinvastoin kuin olisi pitänyt j.n.e.
Useissa tapauksissa ei riiteleviltä aistinhairahdukset loppuisi, ellei
toimitus auttaisi asiaa oikealle tolalle sitomalla kummankin riitelijän
"viimeisen sanasen" yhteen nippuun ja pistäisi sen - paperikoppaan.
Paperikopassa tapahtuu enää verrattain harvoin enemmän näkö- kuin
ymmärryshäiriöitäkään.
Puolueiden toimeenpanemissa väittelykokouksissa erehtyy taas
väittelijöiden korvat hyvin herkästi. Todelliset aistinhairahdukset
ovat myös jotenkin tavallisia ilmiöitä. Juopuneet näkevät pikku-ukkoja
ja kärpäsiä, sunnuntaimetsästäjät näkevät linnun istuvan aivan väärässä
paikassa ja yhden jäniksen asemasta viisi rinnan juosta vilistävän.
Lasten ja naisten näkemät kummitukset ullakolla, hautausmaan aidalla ja
kirkonseinustalla ovat kaikki aistinhäiriöitä. Mutta kaikkein enimmän
tapahtuu aistinhäiriöitä seuranäytelmätekeleissä ja roskaromaaneissa.
Ne ovatkin rakennetut aistinhairahduksille ja kuvitelluista
aistinhairahduksista nauttivien ihmisten tyhmyydelle. Ennen uskottiin
hyvinkin lujasti - ja paljon sitä on vielä nytkin - että on sellaisia
ihmisiä, jotka voivat kääntää silmät. Markkinoilla varsinkin käärivät
kaikenlaiset konstmestarit rahaa kokoon lapiokaupalla. Kuuluisia
silmänkääntäjiä meidän maassamme on ollut Kiho Vauhkonen. Vieläkin
kansa kertoo suurella ihastuksella Kiho Vauhkosen mainetöistä. Niinpä
voi Kiho nousta takaperin sileää seinää katolle, syödä yhdellä
aterialla lehmänreiden, puolitusinaa leipiä ja kukkuran nelikon
perunoita.
Sellainen temppu kuin järveen pujahtaminen ja sinne jääminen kävi
Kiholta kuin leikillä. Markkinoilla ei Kiho koskaan tinkinyt hevosta
ostaessaan, maksoi mieluummin muutaman kympin yli pyydetyn hinnan,
mutta muutaman ajan perästä olivat Kihon antamat setelit muuttuneet
paperiliuskoiksi.
_Aistit_, elimet, joiden avulla ihminen ja eläin tekee kaikenlaisia
havaintoja. Aistia on viisi: näkö, kuulo, tunto, haju ja maku.
Nykyajan viisaat väittävät niitä olevan useampiakin, mutta eivät
ole vielä keksineet niille sopivaa nimeä, et varmaa olinpaikkaa
eikä tehtävää. Aikasemmin kehittyy ihmisellä tunto-aisti ja se on
lapsilla herkin huulissa. Kihloissa olevat ihmiset luottavat myös
paraasta päästä huuliinsa tunnustellen niillä toisiaan. Vihkimisen
jälkeen luottaa nainen enimmän kynsiinsä ja hampaisiinsa ja mies
nyrkkiinsä. Korkeimpana aistina pidetään näköä ja kuuloa. Tässä tehdään
kuitenkin tunnolle ilmeinen vääryys, sillä ilman pääkamarassa sekä
naama- ja peränahkassa olevaa tuntoa ihmisestä ei koskaan kasvaisi ja
kehittyisi kunnon kansalaista eikä taivaanvaltakunnan perillistä, ei
ainakaan suomalaisesta. Tunto on kyllä levinnyt yli ruumiin, mutta
lasten kasvattajat ja kuhnijat antavat suurimman arvon peränahkassa
olevalle tunnolle. Haju- ja makuaistit on ihmisellä verrattain hyvät.
Hajuaistin hyvyys ei kuitenkaan riipu nenän koosta eikä nenän muodosta,
eikä maun tarkkuus kielen ketteryydestä. Hajuaistinsa pitää ihminen
herkkänä nuuskan avulla ja makunsa taas mällin, kahvin ja viinan
myötävaikutuksella.
_Aistiton_ eli mauton on ihminen, joka työntää päälleen kaiken maailman
korut ja helyt. Ja olipa mitä hyvänsä, jossa vain liikanainen koristelu
rikkoo sopusoinnut, on se aistiton.
_A la bonne heure_, ranskalainen puheenparsi, joka merkitsee suomeksi
jotakin siihen suuntaan kun: an roihuta!
_A la daube_, alatooppi, alatoo, hyytelöksi keitettyä, kylmänä
popsittava kala- tai liharuoka. Sen käyttö on meidänkin maassamme jo
niin yleisesti levinnyt, että melkein jo kaikissa maalaishäissä ja
hautajaisissa tarjotaan munanpuolikkailla ja appelsiinin kuorilla
koristettua alatoopia.
Susiahon Ville hieroo pastorin kanssa kaurakauppaa. Villen mielestä on
pastorin tarjooma hinta halpa. Hän alkaakin nureksia, ettei nykyisin
maanviljelystuotteista makseta juuri mitään. Pastori puolestaan
alkaa selitellä siihen suuntaan, että taivaan isästä se riippuu
maanviljelijäin työtulokset ja niin niiden hinnatkin, johon taas Ville
jatkoksi:
- Voihan se olla niinkin päin, vaekka tuntuu minusta siltä, että
pastuor nyt kaarojen hinnan värtieringissä aattas taivaan issee.
* * * * *
- Sannoovat, jotkon nähneet, että kovin matalakaplaesen eukon sinnoot,
Juoso, sieltä etelänpuoIestä kotiis tuonna.
- _Juoso_: Eehän silloo ne takapassarit pitkän pitkät, mut kun hellalle
nousoo, niin hyvin ylettää peätään ruopija.
* * * * *
Kun Impalta halpautui toinen puoli ruumiista ja sitä käytiin
surkuttelemässä, arveli hän:
- Laaki on kuitennii siitä hyvä taat, ettei siinä ruumista pakota.