Ihalainen kehuu naapurilleen Hulukkoselle radiolaitteitaan ja siitä
sukeutuu sitten seuraava keskustelu:
_Ihalainen_: Ohan se nyt mullae tok ratijo.. kelepoohan sitä riähkee
kuunnella.
_Hulukkonen_ (muhoillen, tarkoittaen akkaansa): Etkö luule mulla sitten
oleva. Oekee onnii kovaeänine...
_Ihalainen_: He.. millonka sinä sen oot ottanna, kun ee oo mittää
kuulunna.
_Hulukkonen_: Jonnii kerraha tuo reähkä tulj otetuks.
_Ihalainen_: Taetaa olla tos kuje? Itekkö laetot kuntoo?
_Hulukkonen_: No on siinä kujetta kerraksee... Ja itehän minä sitä
aekanj kuluks kouhentelen.
_Ihalainen_: Taitaa kuuluva hyvästi muuttii ku Lahe asemat.
_Hulukkonen_: No ee siinä toeset asemat sua suuv vuoroo, ku se ruppee
holoventammaa ja huutamaa.
_Ihalainen_: Syökö tuo mitev virtoo. Minur ratijon on hyvi näkysä
virralle.
_Hulukkonen_: Jo tok kolome kertoo päevässä ottaa aeka lastin.
_Ihalainen_: (muhoillen) Jopa minä nyt sinur ratijos arvoon. Sinullo
kaksjalakane ratijo. Voi häekköläene sun ratijotas.
_Hulukkonen_: Siinä sitä onnii ratijota, eekä lopu ohjelma eekä virta.
Kyllä sen kans kuiluu aeka hupasesti, hehe.
* * * * *
Hämäläinen sanoo tulta valkeaksi. Savolaisella valkea aina merkitsee
vain valkoista väriä.
Kysyy hämäläinen Kaavin savolaiselta:
- Anna valkeata piippuuni.
- Ei minulla muuta valakeeta oo kuin _paita_.
* * * * *
- Rahat tai henkii kiljasee kiertolainen syyshämärässä maantietä
tallustelevalle vanhahkolle vaimolle.
- Voi hyvä ystävä kum mullei oo pennin pyörylätä ja henkennii haisoo
niin pahalle.
* * * * *
Junassa kulkiessa pari Karttulan isäntää kehuu peltojensa voimaa ja
väkevyyttä. Tuota rellestämistä ei malta enää muuan pielaveteläinen
kuunnella, vaan älähtää:
- Elekee työ puhuva jonnii joutavia peltojenne voimasta. Enempi kun
teijän pellossanne tuota lantatavaroo on meijän tuva lattijallae.
* * * * *
Pari savolaista on tilannut muutamassa Helsingin ravintolassa
vasinkanliha-annokset. Kun niitä ei ala ilmestyä näkösälle, kysäsee
toinen:
- Missee ne paistokset oikee viipyyvät, vai tokkoon se vasikka on ies
syntynykkää, jota meijän pit tässä ruveta järsimää?
Palvelija, joka myös sattuu olemaan kotoisin tuolta Pielaveden
puolelta: - Voi tok jos se oissii jo syntynnä, mikä hätä tässöiskaa,
mut kun vasikan issäi on jo toista vuotta ollu karkuteillä.
Politiikasta.
Vuodelta 1908.
Lähes tieteellisenä varmuutena on näihin asti pidetty, että meidän
maassamme olisi kaikkein enin - unta ja nälkää. Mutta jos tämän
kansallisen rikkautemme runsaus onkin valtava ja tyhjentymättömältä
näyttävä, täytyy meidän kuitenkin totuudessa pysyäksemme sanoa - niin
haikealta kuin se monestakin voi tuntua - että se on enemmyys-arvostaan
näinä aikoina painunut toiseen sijaan, ja etualan on anastanut —
politiikka. Sitähän on nyt kaikkialla. Siitä saarnataan kirkoissa ja
kokouksissa, puhutaan pappiloissa ja partureissa. Politiikka se määrää
virkoihin niin senaattorin kuin urunpolkijankin. Se rakentaa ja rikkoo
naimiskaupat. Se mittaa ihmisen viisauden ja tyhmyyden, taiteilijan
kyvyn ja kauppiaan kätevyyden.
Mitä oli haukkuminen ja tappeleminen ennenvanhaan! Paljasta
maitovelliä! Politiikka sitävastoin on edelliseen hionut
henkevyyden ja vihlovan terävyyden samoinkuin se tappeluunkin
antaa rientoisan vauhdin. Ei mikään pullauutuus ilmesty, ellei
sen luomistyöhön jollakin tavalla olisi koskettanut politiikan
aina ojolla oleva sormi, puhumattakaan nimen antamisesta kissalle
tai koiralle, joka toimitus on ehdottomasti politiikan kontrollin
alainen. Kerrotaanpa erään kellahtavan perustuslaillisen, joka ennen
politiikkabasillin ilmestymistä maahamme oli vierustoverikseen ottanut
tavallisen suomalaisen maatiaisihmisen, kiihkeällä jännityksellä
odottaneen avionsa kukoistuksen kuorestaan puhkeamista, nähdäkseen,
osoittaisivatko tulokkaan ulkoiset tuntomerkit hänestä tulevan
perustuslaillisen tai suomettarelaisen.
Annappa sitten maamme politiikasta ja siihen yhdistetyistä eri
aatevirtauksista kuvaus! Ohhoh!
Mutta jos tekaistaisiin pieni asia, pieni perhenäytelmä. Jos
Pohjanmaalla, Pukarin pitäjässä olisi suomalais-syntyinen Saara
roidellut halolla "hurrisukuista" Aabrahamiaan niin rotevanlaisesti,
että rytäkässä olisivat kintut katkenneet, niin emmeköhän kohta saisi
lukea seuraavanlaisia selityksiä:
_U.S._ "- - - - - kansallisuusasiassamme. Teko on tietysti raaka eikä
suinkaan esimerkiksi suositeltava suomalaisuuden voittoon viennissä.
Kuitenkaan emme luule erehtyvämme, jos otaksumme tämänkin edellä
kerrotun tapauksen johtuvan siitä luonnottomasta tilasta, joka meidän
maassamme on vallinnut s.o. että kourallinen ruotsalaisia ylimyksiä
ja rahapohatoita on sortonsa alla pitänyt suurilukuista suomalaista
väestöä, jota se vielä tänäkin päivänä nuorsuomalaisten avulla tekee."
_N. Pressen_: "- - - - - ja ettei kenkään meistä germaaneista,
jotka historiallisten tapausten kautta olemme joutuneet tähän
raakalaismaahan, unohtaisi asuvansa barbaarien, vandaalien ja
koirankuonolaisten seassa, siitä on tämä tapaus vereksin muistutus."
_Vaasa_: "- - - - - Tapaus kuvaa erinomaisesti meidän suomalaisten
suhdetta ruotsalaisiin 'hurreihin'. Meitäkin, samoinkuin tuota
vaimoa, ovat 'hurrit' kiusanneet ja orjuudessa pitäneet, mutta siitä
kaikesta on koitunut oikeutettu kosto. Ja niinkuin tuo vaimo, nouskoot
suomalaiset kostoon yli maan. Pois 'hurrit' rantakiviä myöten!
"Herää Suomi, valveudu leijona!"
_Hbl_: "- - - - - Jyrkkään eristäytymiseen hunneista ja mongooleista,
siihen tämäkin tapaus meitä entistä kiivaammin kehoittaa; ero koko
linjalla, se olkoon tunnussanamme. Älköön kukaan pitäkö heitä työssään.
Pois kaikki samojeedilainen palvelusväki syöpäläisineen ruotsalaisten
taloista. Kavaltaja on se nainen tai miesnuorikko tai leski, joka
antautuu lemmenkauppoihin ostjakkien kanssa. Ainoastaan, jos on
tilaisuus rahallisesti perinpohjin nuolaista, olkoon jonkunlainen
yhteisyys sallittu."
_Työmies_: "Luut ruskaa, veri purskaa, - - - - - rääkkää sosialistia,
sillä mikäli tiedämme, on mies meikäläisiä ja akka suomettarelainen.
Mutta rääkätkööt, iskekööt hampaansa lihaamme ja imekööt vertamme, sitä
pikemmin vain tulee se päivä, jolloin porvarien haiseva yhteiskunta
luhistuu omaan mätäänsä."
_Hels. San._: "Niin jokapäiväiseen menoon kuin tuollaiset tapaukset
kuuluvatkin, on siinä kuitenkin U.S:lle kyllin aihetta sivellä
nuorsuomalaisia keltavärillä. Pettymystä myöskin tuntisimme, el Veivät
ruotsalaiset lehdet sotkisi asiaan mongooleja ja germaaneja samoinkuin
Työmies mätää porvarillista yhteiskuntaa."
_Kansan Lehti_:"- - - - - Miksi sitten mies taipuu tuollaisen
syöjättären kanssa yhdessä elämään? kysynee joku yksinkertainen. Siksi,
että meillä on kirkko, joka kahlehtii ihmiset yhdessä elämään, vaikka
toinen toisensa palasiksi repisivät. Meillä on rasvaisia pappeja,
joiden tehtävänä on sokaista ihmisten järki, että ne taipuvat kirkon
ikeen alle. Porvaritkin hyvin kirkon ikeen painon tuntevat, mutta ne
kuitenkin sitä ylläpitävät. Viikon köyhälistöä nyljettyään, antaa
pappi taas kaikki anteeksi ja lupaa, kun vaan kymmenyksen kiltisti
heille suorittaa, pääsön taivaaseen. Siinä niksi, miksi porvarit
kirkkoa suosivat. Mutta sosialistit sitä laitosta vihaavat ja entistä
voimakkaammin karjasevat:
"Alas kirkko, vaikka olis s-a!"
_Kansakoulun Lehti_: "- - - - - eikä tapaus kuulukaan niihin asioihin,
joita me harrastamme, mutta kun tuollaista sivistymättömyyttä
ilmaantuu, panee se meidät surulla kysymään, koska vaikenee
rusopuhtoinen päivä, jolloin tuollaisia tekoja saamme silmäillä
vain historian lehdiltä? Koska leviää eteemme ne sivistyksen
ikivihreät tasangot, joiden suloutta eivät mitkään epäsoinnut
häiritse? Ja vastauksemmekin on siihen valmis. Vasta silloin,
kun kaiken sivistymättömyyden pohjasyy on poistettu s.o. kun —
kansakoulunopettajain palkat ovat korotetut."
_Aamul._: "- - - - - on selvästi tämän aikaansaanut sosialistien valama
myrkky, sama väkihappo, jolla kunnioitus uskontoa ja kirkkoa kohtaan
kansasta syövytetään, pyhät avioliiton siteet rikki ratkotaan ja koko
historiallisesti kehittynyt yhteiskuntalaitos, esi-isien työn tulos,
raadellaan."
_Sotahuuto_: "Kiitos oi Herran!
"Vihdoinkin on toteutunut kauvan vireillä ollut aije perustaa osasto
Pukarin pitäjään. Hiljan siellä sattunut tapaus on sitä jouduttanut
niin pitkälle, että luutnantti Baryton ja korpraali Kitara läksivät
eilen sinne.
"Herran haltuun! Halleluja!"
_Vartija_: "- - - - - Antikristuksen valta paisuu; vaimo pieksänyt
miehensä puolikuoliaaksi Pukarin pitäjässä. Mitä ennustavat tällaiset
tapaukset, mihin viittaavat myös teot sellaiset, että käärme maalataan
kirkon kattoon sille sijalle, jossa raamatun mukaan pitäisi olla
pyhähenki kyyhkysen muodossa, ja alastomia poikia paikoille, josta
rukoukseen polvistuneen uskovaisen korviin pitäisi kuulua enkelien
siipien suhina. Mihin viittaa myös se, että kirkon ja teatterin
välimaaksi jätetään vain 20 metriä? Niin - ne kaiketi viittaavat
siihen, että viimeiset ajat ovat käsillä. Kristiveljet ja sisaret!
Onko lampuissanne öljyä?"
_Velikulta_: "Kautta maan valitetaan nyt halkojen kallistumista, mutta
kummakos se on, kun niitä Pukarin pitäjässäkin on ruvettu käyttämään
välineenä perhesolmuja selvitellessä. Muuan muija kuuluu näet
kopiloineen halolla herraansa ja lopuksi - rikkoneen sääriluut.
"Mikään uutuus asia ei ole, sillä aina maailman alusta on ollut
avioliittoja, niissä sattuneita solmuja ja sykkyröitä sekä niiden
selvityksiä. Tavallisimmin ovat solmut selvitetyt saivariston
jauhamisella tai korvatillikoilla. Kun on kättä pitempää tarvittu, on
käytetty luutia, kattiloita ja vähemmässä määrässä halkoja, puntareita
ja kirveitä. Vallan tarpeetonta on meistä Pohjanmaalla halkoja käyttää,
kun siellä muutenkin on puutavara vähissä ja kun Kokkolastakin niin
helposti saa hyvää kotimaista tervanarua. Huonosti harkittua on meistä
myöskin lyödä säärille niin, että ne katkeavat, syystä, että sääriä
tarvitaan kulkuvälineenä joka päivä, ja vielä sitä tarpeettomampaa, kun
kerran luonto on vartavasten kasvattanut nimenomaan erikoisen paikan
sellaista toimitusta kuin selkäänantamista varten."
Juutas Puustinen.
Reissusälli oamiaene.
Savolaene tietä astu sälli,
Kilometritehtaelija kuluki,
Nälännäevettymältä se näytti,
Kuluneelta sekä kuehtuneelta.
Varsin ryysyset olj yllä voatteet:
Paekon ihon paljaan vilikku pinta,
Kurkistel myös varpaat kengistäkkii.
Ihhaillaksee luontoo sekä ilimoo.
Vastaa tulemaa ku sattu vanahus,
Keppi käissä ukko kompuroeva,
Tievustella alako sälli tältä:
"Voesitteko laenaks antoo veistä,
Että murkinoejja saesin einnee?"
Kuppeeltasa ukko kopeloejje
Tupestasa ojens puukkotyngän.
Sukas vyöltää sälli remmin vettee
Sekä uuvve reijjä kaevo siihe,
Vinnate sen tiukkaa vyötäesillee,
Suolet ettei voenna yhtää soejja —
Ilimotella leivä ikävyyttä.
Vei te antaissasa vanahukselle,
Sälli sitten lausu tällälaella:
"Kiitos laennasta. Nyt toas mun kelepoo
Tietä myöte eespäe tallustella,
Syyvvä ku saen tässä oamiaese".
Alako sitte jällee astuksella,
Renkkuvirttä hauskoo rallatella.
Kaarlo Hemmo.
Sanasutkauksia.
Shakespeare, maailman monipuolisin kirjailijanero, oli intohimoinen
sanasutkauttaja. Tämä hänen niin usein esiintyvä leikillinen tapansa
on hankkinut harmaita karvoja hänen teostensa kääntäjille. Sillä
eihän sanasutkaus ole käännettävissä toiselle kielelle. Sanasutkaus
riippuu yksinomaan jostakin leikillisestä sanan merkityksen tai äänen
väärentämisestä.
* * * * *
Helsingissä Ison-Roopertin kadulla sijaitsi muinoin kolmannen luokan
kahvila. Se oli siihen aikaan kuin ravintoloissa tarjoiltiin väkeviä.
Emäntä oli ottanut uuden tarjoilijattaren, vasta Maaningalta kaupunkiin
muuttaneen tytön. Tämä oli tielle tulematon suupaltti. Kun tarjoilu
iltasilla loppui, kerääntyi emäntä ja palveluskunta tytön ympärille
kuulemaan hänen sutkauksiaan ja letkauksiaan. Kaikesta oudosta minkä
suuressa kaupungissa näki ja kuuli, oli hänellä leikki valmiina. Se
häntä enin ihmetytti, että tytöt Espiksellä iltasilla "_aituuttivat_"
tuntemattomia miehiä. Ei niin Maaningan kirkolla.
Tuli kerran humalainen mies kahvilaan. Istuutui pöytään ja komensi
äreällä äänellä viinaa itselleen. Tyttö riuskasi vastaan:
- Ei teällä kellekään viinoo anneta.
- Mitäs teillä sitten tarjotaan?
- Ei kun kahvia.
- Minä en teidän sumpistanne huoli. Eikö teillä parempaa tavaraa ole?
- On _tietä_.
- Tietä, tietä, tietä, vatkutti humalainen. Minä en teidän
kuravesistänne huoli.
Silloin maaninkalainen tyttö muka oli kimmastuvinaan ja huusi kovalla
äänellä:
- No, jos ei _tie_ kelepoo, niin kelepoohan _katu_.
Samassa tyttö kiepsahti ovesta pellolle, vihelsi poliisin ja ja mies
nakattiin kadulle.
Huhu kertoo, että mies tästä sukkeluudesta ihastui niin
maaningattareen, että rupesi selvänä latkimaan sekä teensä että
kahvinsa hänen kahvilassaan. Esiintyi aina selvänä, kosi ja vei
maaningattaren vihille.
Käyttääkö aviovaimo miestään silloin tällöin kadulla siitä ei huhu enää
virka sen enempää.
Kulin kerran laivassa Karjalankoskelta Kuopioon. Meitä oli joukko
turisteja muilta seuduilta, joku ulkomaalainenkin. Muuten laiva täynnä
rupattelevia alkuasukkaita.
Tultiin muutamaan laivalaituripahaseen, joka vanhuuttaan jo näytti
tutisevan ja jota jokainen suuri aalto hieman heilutteli. Sellaisia on
paljon Savon vesillä ja niihin laiva laskee täyttä kyytiä ollenkaan
surkumatta sen heikkoa rakennetta. Mutta se vain kestää, sillä se
ymmärtää kimmoavasti väistää ja matkustajat ovat myöskin tottuneet
ylläpitämään tasapainoa odottaessaan laiturilla.
Sieltä tuli mökistä mies rallatellen ja lähestyen laiturille. Hän
oli yöllä saapunut mökille ja aamutuimaansa ryypännyt joitakin
puolikuppisia. Linnut puissa laulelivat ja mies hikkasi: "hih pihlaja
ja muita puita lisäks". Jalat olivat niin ihmeen irti maasta ja punaset
pieksut loistivat aamuauringon säteissä. Tuli sillalle ja teki nousuaan
laivaan. Silloin kapteeni, joka kainosteli hienoja matkustajia,
kurkotteli kaiteen yli ja lausuu arvokkaasti ja varmasti:
- Me emme voi ottaa teitä laivaan, te olette nauttinna.
Viimeinen sana sittenkin ilmaisi, että hän oli savolainen. Silloinpa
mies kimmastui, hyppäsi kahenjalan ja huudahti:
- Minäkö humalassa! Haistak!
Hyvin hieno sana Savossa, aina ilman lisäyksiä ja aina k. lopussa.
Tosinhan siinä vähän parfyymiä on, mutta hyvin epämääräistä, kun ei
sanota mitä.
- Oon tok' jo aikoja sitten heittännä naattimiset hiiteen. Enhän minä
ennee naati sen kun häthättään _kansalaisluottamusta_.
Meidän välityksellä mies laskettiin laivaan, sillä eihän tuollaisia
sukkeluuksia joka mies laskettele. Englantilainen Shakespearekin
hymähti haudassaan. Ei hänkään kykene sitä omalle kielelleen kääntämään.
Pienet poikasetkin Savossa harjoittavat sanansutkauksia. Iinalammen
talossa Rantasalmella oli muinoin majatalo. Siellä oli kyytipoika,
joka oli kuulu liukkaista vastauksistaan. Kerran otti eräs vanha
rouva, joka oli hyvin huono suomenkielessä, kyydin majatalosta ja
poika pantiin ajamaan. Sattui olemaan korskuva ori majatalossa ja se
pantiin aisoihin. Ori hirnui ja peppuroi, peruutti rekeä ja korskui.
Päästiin vihdoinkin liikkeelle. Silloin rouva kysäisi parhaimmalla
suomenkielellään pojalta:
- Onko tema hevonen eksy? (Tarkoitti: äksy).
Poika katsahti rouvaan ja virnisteli ja sanoi:
- Eihän tuo nyt hitto vie _eksyne_ keskeltä maantietä.
Metsässähän sitä eksyy, jos eksyäkseen, mutta kuka sitä nyt
vallanmaantieltä eksyy, tuumaili muka poika.
Professori Theodor Homén, Savolaisen osakunnan inspehtori, oli huono
suomalainen vaikka Pieksämäellä syntynyt. Laivan seistessä eräässä
laiturissa halonoton takia kauemman aikaa, lähti professori hieman
jaloittelemaan. Tapasi maantiellä lapsenlikan, joka kantoi lasta
sylissään. Tyttö oli savolaiseen tapaan punakka ja pullakka, niin että
professori päätti häntä puhutella. Asian aluksi hän kysäsi tytöltä
lapsen sukupuolta:
- Onko tuo _yks_ poika? (Ruotsalainen sanoo näin: yks poika).
Tyttö katsoo kauan professoriin, hymähtää hieman ja sanoo:
- _Yks_ on.
Lukemattomat ovat ne ruotsalaisten ja muukalaisten nimien väännökset,
jotka kansa lausumisen helpottamiseksi, ovat sepittäneet. Tässä muutama
esimerkki:
Saxbäck ja Göös = Kapsäkki ja Kiessit
Gyllenbögel = Kylänpyöveli
Kammarjunkare = Tupalurjus
Orbinsky = Piiska
Sprengtporten = Römpätti.
Eräässä kylässä oli kaksi Bernhard nimistä poikaa. Toista sanottiin:
Pienhaartti ja toista Suurhaartti.
Fischkuchen eli Fischkucken, saksalainen sana, joka merkitsee kalakakku
eli kalaleivos, on muuttunut Savossa sanaksi _kalakukko_.
Tällaisia sanasutkauksia on loppumattomiin.
Pieni lapsikin saattaa sutkauttaa ehkäpä vasten parempaa tahtoaan.
Eräs täti Helsingissä kysyi pieneltä rantasalmelaiselta kerran:
- Matkustatko suvella Rantasalmelle?
- Suellako, kysyi poika. En suella, en suella, hevosella, hevosella.
- Lännessä ja etelässä kesä on suvi, joka taipuu muutamissa muodoissa
jokseenkin kuin susi.
Ernst Lampén.
* * * * *
_Alapetti_ (Joosepille, jonka on yhyttänyt kokemassa omaa rysäänsä):
Etköö oo nuapur nyt erreyksessä, kuv viet kalat minun pyyvyksestänj?
_Jooseppi_: Enkä oo.. nua kalatpa tuassa ovat erreyksessä männeet sun
pyyvyksees, vaekka oovat minun kalojan.
* * * * *
_Tuariainen_ (Jauhiaiselle) Sinäkö kuulut hierova erroo akastasj?
_Jauhiainen_. Niinhän minnoon hieronna, mut eehä tuosta taho valamista
ruveta syntymää.
_Tuariainen_: No mikä siinä on hankoomassa, ettee seleviä?
_Jauhiainen_: No ku sitä torroo piisoo aena, että ee ennätä toene eekä
toene lähtemää.
* * * * *
Kaksi ylioppilasta, toinen Yrjö Kiljander ja toinen sittemmin
Heinäveden rovasti Mielonen, ajoivat kyydillä Helsingistä Kuopioon.
Kiljander oli hyvin hermostunut ja riiteli Mieloselle siitä, että hän
sinutteli kyytimiehiä. Se ei muka sopinut sivistyneelle miehelle.
Hän piti pitkät saarnat tästä majataloissa, joissa kaikki rekikunnat
ylioppilaita aterioivat yhdessä.
Sattuipa kerran niin, että Kiljanderin ja Mielosen kyytipoika kaatoi
reen ja Kiljander kupsahti syvään hankeen. Kiljander vimmastui ja
haukkui kyytipojan pahanpäiväisesti. Vihapäissään sinutteli poikaa.
Kun sitten majatalossa kaikki ylioppilaat yhdessä aterioivat, sanoi
Mielonen hienotunteisesti:
- No, _yhtypä_ se Yrjökin kerran _veljeensä_.
* * * * *
Onko tänne perästätulevia! huusi Kinkuvan Kusti, kun kaivoon putosi.