IISALMEN MARKKINOILLA.

_Poliisi_: Mittee sinä ukko siinä kaalla koko päivän ees taas ajelet?

_Ukko_: Ei käet tämmösen kaapunt rähjän katuja ossoo ryökäskää koko

päivee ajjoo yhänne päin.

* * * * *

_Kattaisen akka_: Tässä sanomassa lukkoo, että Korven seurakunnasta

muuttaa tuas pappi pois. Mikkää siellä on oikein vikana.

_Kattaisen ukko_: Pelottaa kaiketi, jos sattuu vaikka sinne kuolta

kupsahtammaa, sillä siellä kuuluu olevan kovin hallan arka haatuumua.

* * * * *

Riekko Hämäläinen (Ukko-Riekko).

Syntynyt Kuopiossa 11.12.1835 ja kuollut jotenkin samoilla paikoilla

6.2.1901. Tällä välillä ehti tehdä yhtä jos toistakin. Mieheksi

vartuttuaan oli laivatimperinä "Kuopio"-nimisessä purjelaivassa,

joka "teki rahtia" Välimerellä. Saimaan kanavan tultua lopullisesti

valmiiksi siirtyi Riekko sisävesille, käännellen milloin "puksierin",

milloin "pasassierin", milloin rahtilaivan ruotelia. Viimeiset kesänsä

luotsasi ukko tervahöyry Eerikkiä.

Ukko-Riekolla oli "luonnonväärät" leukapielet. Kysyipä ukolta mitä

tahansa, aina oli hänellä makuvastaus kuin valmiiksi varattuna. Hänen

sutkauksensa olivatkin laivamiesten mieliravintoa.

Kun joku oli kerran tiedustellut mistä johtuu, että ukko aina näkee

kaikissa asioissa hauskan puolen, oli ukko selittänyt tosissaan:

- Siitä, että minnoon tottunna kahtelemmaa mualiman mennoo kuin

syrjäsihin kanssa, joten minä niän asjat yhtaikoo kahelta kantilta,

nurreelta ja oikeelta puolelta.

Ukolla oli näet toinen silmä hiukan kiero.

Saimaan vesillä yöllä.

Vuodelta 1911.

Tulla ryllistää tuas tervahöyry "Ierikka", kommeekylykinen kosserlaiva.

Pietarin piäkaapunnista. Ja oljpa tuas "Iierikan" maha täännä

tavaroo, olj sekä ruis- että vehnäjauhoo, siihen tilikkeiks riis-

ja mannakkryyniä. Täkkilastiks olj vielä lisäks otettu Viipurista

enkeliskatiilijä ja simenttiä.

Onnellisest olj myös matka kulunna. Ronstaaseen suapuissa näätti kyllä

mer kiehuvan vuahtpiäl laineissa, mut tapasa mukkaan ei "Ierikka"

männykkää syytä pakota merelle selekääsä suamaan, vuan pistääty

kaavinan taa kuulostammaa asjain mennoo. Eikä siinä tarvinnukkaa kaavan

pittee siäpittoo, sillä jo seuroovan päevän iltana näätti luojai

laettautuvan kuin ruokalevolleen. Sillon myös "Ierikka" het merree ja

niin muljaht tuas pahimmasta paikasta kuin koera veräjästä.

Jotennii hyvin olj piästy Saimaankanavastai läp tulemaan, vaikka siinä

sattu useinnii selekkauksia. Pienelle-Pällille tultaessa olj kyllä

tyssätty yhteen errään sulukavalaisen halakojullin kanssa. Ja taeshan

halakojulli suaha vyörkiänteeseensä emätärrääksen, koska jullin miehet

alakovat rosessilla uhkailla. Mutta kun täkki-Poika olj kironna ja

tarjonnu korkkiviilarista rosessia miesten piäkuoreen, niin hiljasikspa

oljvat äijät herenneet.

Nyt viimeks olj lähetty Puumalasta siinä puolenpäivän aikaan, ja

vahtvuorolla olj ukko-Riekko ruotelissa, Poika kokalla uutsiikissa ja

rukin iäressä altaalla ite massiinist. Toinen puolj pisetninkiä, s.o.

kippar, Lasas-Antti ja apulaismassiinist, olj het Puumalasta lähettyä

paiskaatunna makkuulleen.

Kippar olj kyllä ennen muotapannoossa arveltu ukko-Riekolle, että jos

yön piälle alakas sattoo ja niin pimmeeks kovin pakata, niin puotetaan

juakar pohjaan ja ootetaan uamua. Mutta eipä ollu ukko-Riekko ens

kertoo reissussa, vuan osas ajjoo vaikka käskopelolta. Ja niin antokii

ukko "Ierikan" ryllytellä etteenpäin tääsine mahoneen.

Vuan annas ollakaan, kun aletaan piästä Mäkärän salameen, alakaakin

vilikkua tulija eistäpäin. Sillon ukko-Riekonnii poskessa rupes

mälli pyörimään ja silimät virkkamaan, sillä tieshän ukko, että

salamessa pittää männä siivosti kahtoin sivu päivälläkkii, suatikka

tervapimmeellä yöllä.

- Kukkaan sieltä nyt rulloo vastaan ja juur ahtaimmassa paikassa?

murahtelloo ukko mälliään kiännellen. - Ja missään sekkään Poika on, —

onkoon se tuolla kokassa vai mänköön se allaalle lämmittelemään. Taitaa

olla selevintä ehtiä se kässii aikanaa, jos vielä jottai sattus. —

Poika hoi, ootkohan sinä siellä kokassa vai missä!

- Tiällähän tuota taijan olla, - vastata jornaatti Poika kokkapuolesta.

- Mikä sullon niinkun hätänä?

Ukko-Riekko: Ettoot vähä kun vorveillas; tuolla taitaa tulla rullata

muuvan kosser vastaan. Erotatko, onko se puksier?

Poika: Ee oo, kosk'on vuan yks valakee tulj mastissa.

Ukko-Riekko: S'oon sitte jokkii rahtlaiva, sillä eihän tähän aikaan

pitäs minkään pasassierin vastaan tulla.

Poika: Voippa niin päinnii olla. - Käänkö minä kolkattamassa sen

äijänkäähkänän (kipparin) herreelle?

Ukko-Riekko: Anna ruan muata, eikö tuosta selevittäne. Katastahan

pallaako meijän lantternat!

Poika: (käätyään kahtomassa) Ihan pallaavat ilimi liekissä.

Ukko-Riekko: Millee puolella on punanen?

Poika: Hakkursuaren puolella, ja ryöninen on Siämingin puolella niinkun

pittääkii.

Ukko-Riekko: No, sitte ei oo kellää mittää sanomista, ettei oo tarpeeks

ilimunierattu, vaikka yhteennii tärskähtäs. Kömmihän tänne komennolle,

ettoot apunanj, jos jottai sattus niinkun tapahtummaan!

Poika: Suattaahan tuota tulla.

Ukko-Riekko: Joko erotat ryönistä?

Poika: Johan tuo näkkyy äljöttävän.

Ukko-Riekko: Jokos niät punasta?

Poika: Ei nää näkyvän.

Ukko-Riekko: Sitte kosser kiertee jyrree tuota Ohjasniemen kirjavoo

reimoo. - Jahah, nyt se näkkyy jo kampeevan kurssille, koskapa

punanennii rupes ihteesä näättämään. - Mutta mittee juutasta se niin

paljon kiäntää, että ryöninen painaksen tykkönään piiloon ja näättää

vuan punasta.

Poika: Jos pitänöön sen korreempana.

Ukko-Riekko: Mutt ei tässä nyt mualiman korreus aata, sivu täss'on

piästävä. - Mutta mikkään to lokki tuolla torkkuu ruotelissa, kun

pakkoo uhalla suoroo piätä piälle!

Poika: Joss'ois vähä riävyttee riikkarilla, että herreevät?

Ukko-Riekko: No, älläätä häntä vähä!

Poika: Sennii rasvakatit, kun ouvat tuas viäntäneet allaalla riikkarin

raanan kiinni!

Ukko-Riekko: Onkoo siästäissäänhän ne aina sen kans kintieroovat.

Mutta huuva tuosta ruupartorvesta, että aakasoovat. Sano myös samalla

massiinistille, että on vorveillaan, sillä tässä pian tyssätään yhteen,

ellei tuo tolovana kiännä vasemmalle, sillä minä en vuan lähe varsin

alakain pakkaatummaan tuon Hakkursuaren kivikkorannalle.

Kiljas Poika ruupparista rukkihuoneeseen, että aakoovat raanan,

jotta onka piäsöö kulukkutorveen asti; käski myös yksin tein

massiinistin pitämään olemustaan lähellä veivistaakiaan ja muita

tupruusutus-sorkottimiaan, koska muuvan hylyky uhkoo piälle tarjoutuva.

Kiäntäen sitten huuvatushanan aak kysäs Poika vähän ajan piästä:

- Vieläkö minä laalatan?

Ukko-Riekko: Alahan kiäntee hannoo kiinnemmä, katastetaan oljko tuosta

apua.

Poika: Kyllä ne ainakii kavahtivat, koskapa tuntuvat ruppeevan

älisemmään.

Ukko-Riekko: Mutteivät ne juuttaat vuan kiännä oikeelle hotulle.

Poika: Taitaa olla selevintä, että aletaan rukkia seisotella.

Ukko-Riekko: Niin taitaa. (Koneenkäyttäjälle huutotorvesta): Eläs

riäkkee sitä ruojoo niin kovvoo, tiällä pakkautuu muuvan ruato vastaan!

Konemies: (huutaa vastaan) Mittee sinä tuas äläjät?

Ukko-Riekko: Sitä minä meinoon, että jos saktoosit siellä vähä!

Konemies: Suat kai tätä mieles mukkaan.

Ukko-Riekko: Tai anna vaikka yksin tein seista koko roskan!

Konemies: Häh?

Ukko-Riekko: Että toppoo tykkönään.

Konemies: No, nyt se onnii topissa, kun Venskin ruuna.

Tämän kanssapuheen aikana olj Poika seuranna silimä kovana

vastaantulijan meininkiä, julukasten sitten vakkaamuksesa:

- Piälle se ruato vuan pakkooksen.

Ukko-Riekko: Niin tekköö, niin tekköö, heittijo. (Konemiehelle

ruupparista): Annas ryökkään rätkiä pakkia!

Konemies: Häh?

Ukko-Riekko: Että huopoo, huopoo hiivatissa siellä altaalla, tiällä

ylläällä töyvätään yhteen!

Poika: Pakiks taisivat tuollai panna, koska näkkyy seisattuvan. Kiännä

vuan vähä koomin kun kuppeettain, niin hyvä heitäksen! Minä lähen

töytyyttämään korkkiviilarin välliin.

Juoksoo Poika täkille ja Ukko-Riekko kampee ruorilla "Ierikan"

vitalikkoon. Tysseevät laivat toisiinsa, Poika on ehtinyt viilarinnee

pahimpaan paikkaan ja huutaa:

- O-jaa; ei mittää hättee ennee!

Ukko-Riekko: (huutaa kiukkuisasti toiseen laivaan) Mikä juuttaan pässi

siellä makkoo ruotelissa, kun pakkoo immeisten piälle!

Ääni laivasta: So-soh, Riekko, eläpäs ynise, kun et lypsäkkää? —

Minnekäs työ ite ootta unneuttanna ryönisen lanternan?

Ukko-Riekko: Kah, Koistis-Jussihan se onnii! - Ryönisenkö tulen!? Mutta

juurhan Poika kahto tulet ja sano niihen palavan.

Poika: No, ihan-ilimiliekissä. Tuo äskeinen vihurin peijakasko sen

nyt sammutti, vaikka minä öylönnii tilikin lantternat rasselilla ja

mönjäkitillä.

Jussi: No, mitteepa tuosta, tuttua väkkee. Alakoo vuan kalakuttoo

etteenpäin! Hyvästi!

Kippar: (töyväten unenpöpperössä täkille) Hiton rytäkkäkö tiällä —

yhteentörmääskö?

Poika: Ei mittää hättee, iliman aikojaan tässä vuan tuttuja käteltiin.

Juutas Puustinen (Albert Hämäläinen).

Savolaisia sutkauksia ja letkauksia · 第 7 / 25 题