Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on ny joutunu pualuepolitiikan
pyärteesihi niinku se itte sanoo?
S'oon se hra Plumpäri asustanu hissuksensa pitkät aijat, eikä sille
oo ny sattunu mitää erinomaasempia hairahruksiakaa. Kevähän oirehet
pakkasivat kyllä vähä myllertämhän hra Plumpärinkin rinnas, mutta ne
se tukahutti heti alkuhunsa. Naisten kirjavalle färiloistolle, silmään
hehkulle ja posken punalle on hra Plumpäri ummistanu silmänsä ja
kukkaronsa ny kokonansa.
— Kallista lystiä, kallista lystiä — on hra Plumpäri hokenu itteksensä.
— Tyyrihiksi tuloo, ottaa uuren eli vanhaa paikkaa, kaikki maksaa,
kaikki maksaa.
Ja sitä varte onkin hra Plumpäri ny ruvennu harrastamhan politiikkaa.
Se ku ei maksa mitää!
S'oon pari kuukautta lukenu eri pualuehien sanomalehtiä ja kaiken
mailman »äänenkannattajia» — jotta sen on menny pää aiva sekaasinsa.
— Vaalit tuloo, enkä mä tiärä, millekkä pualueelle täs kraapooksensa
vetääs, ku jokahinen kehuu olovansa oikias ja haukkuu toistansa n'otta
vahtu suupiälistä nokkuu — huakaali hra Plumpäri tiistaki illalla kello
kuus, ku mä sen rookasin Pitkälläkarulla.
— Ei sitä tiärä uskua enää oikiastansa ketää. Omhan pussihi kaikki ne
puhuu. Mäkin oon ruvennu vähä kallistumhan vasemmalle päin — — seliitti
hra Plumpäri.
— Ohoh, vai rupiaa kallistelemhan? S'oon paha merkki. Ku aikansa
kallisteloo, niin lopuksi kaatuu! Seiso sä vaa Plumpäri suaras, äläkä
rupia klenkkumhan, kyllä se paras ja varmin konsti on täs mailmas ja
viälä tulevaasuureski. Ei saa klenkkua yhtää!
— Niin mutta ku nua verot aina vai nousoo — huokaasi Plumpäri.
— No mutta siinäpä se justhin onkin! Jota enempi sä kallistelet, sitä
hullummin verot nousoo. Pitääshän se olla selvää nii närväpäiselle
miähelle kun sä oot.
— Kuinka nii? — kysyy hra Plumpäri suu auki.
— Taitaa olla paras, jotta mä koitan seliittää sen sulle
vertauskuvilla: No ajatteles ny, jotta koko Suamen kansa, kaikki
punikit ja lahtarit, taantumuksen mustat korpit ja eristyksen ja
sivistyksen taivahalliset talitiijaaset, jokka nii kaunihisti
poutapäivinä visertäävät, mutta myrskysäällä ja ku salasmaa lyää,
pistäävät pillit pussibin ja konttiivat suuren kiven taa piilohon, —
— jotta koko tämä suloone Suamen kansa ja kourallinen ruattalaasia
kaupan päällisiksi — mitä se on? S'ei oo muuta ku pikkuune vaivaane ja
köyhä _torppari_-valtakunta, joka isäntään, isojen miästen rytäkäs,
kerkes julistamhan maansa itsenääseksi. Ryssä-riapu on viäläki sen
pänttöön perästä nii sekaasinsa, jottei se vissihi taira viäläkää
oikee käsittää, jotta täs on sen yks entinen uskolline torppari, Matti
Matinpoika _Suami_, julistautunu ja pullistautunu oikee ittenääseksi.
— No eikös s'oo hyvä se? — kysyy hra Plumpäri silmät nii piikillä ku
neulat.
— Ompa vai, hyvä ja erinomaane asia totisesti onki. — Mutta torpparin
on menny ittenääsyys päähä. S'oon ollu ja monta vuatta yhtämittaases
pöhnäs, eikä näytä selviävänkään.
— Häh? Mitä, teek'sä pilkkaa kialtolaista? — karjuu hra Plumpäri.
— Ei toki, mutta mä tarkootan, jotta Suamen kansa on _niinkun_ s'olis
pöhnäs, oikee kovas nousuhumalas, ku ihmine on rikas ja väkevä —.
— Mitä sä oikee meinaat? — tutkas Plumpäri.
— Mä meinaan sitä, jotta tämä torppari Suami on ruvennu asumhan
huusholliansa niinku oikee isoot ja rikkahat rusthollarit, niinku
kauppaneuvos John Bull, valtioneuvos de Franska, sotafiskaali Vilhelm
fon Saksa, puhumatakkaa sellaasista pikkutilallisista ku Freetrik
Tanskasta ja punssifaprikööri Kustaa Ruattista!
Ei! — Torppari Suami, s'oon päättäny, jotta se ottaa koko mailman
eristykset ja sivistykset ja parannukset, tiäthet ja taithet, virastot
ja laitokset, tekniikat ja teoriijat, konsulentit ja kompromissit,
kialtolait ja imeväästen äänestykset ja kansanopetuksen uuristukset,
oppivelvollisuuspakot ja käsittämättömät suajeluslain säärökset,
tähtitaivahan kartoottamiset ja normaaliaijat — — summakaupalla koko
höskä!
— Mitäs sitä kituuttaa, - tykkää Suami. - Otethan heti kaikki mailman
lait ja parakraafit, nii totta jukulauta m'oommaki eristyksen
kehityksen riamukuluus vähä niinku fööris, eikä aina häntäpääs! Mitä
tuata kahreksaakaa tuntia täs enää tehrähän, ku siit'ei oo muuta ku
harmia?
— No, non noo! — koitti Plumpäri keriitä välihi, mutta mä verin vai
henkiä pikimmiten ja paasasin jotta:
— Ja jos sillä hyvä eres, mutta ku aina vai uusia lakia ja asetuksia
tuloo ku turkinhiasta, n'ottei s'oo kummakaa jos sua Plumpäri rupiaa
jo vähä viippoottamhan täs uuristusten hirmumyrskys, jota me ny meemmä
aiva tukka oikoosna, — ja ku mä oikee toren sanon, nii muakin pakkaa jo
viämistämhän, mutta takakenohon.
— Mhyy-yh — tuumas Plumpäri.
— Mitä sä luulet, jotta tästä huushollista tuloo? Valtiomyllyn
käyttäjät ovat kruuvvannehet myllyntullin nii korkialle, jotta jos
tynnörin rukihia maastas saat, nii kapan jättäävät omhan käthes. Mutta
myllärit tykkäävät vai jotta:
— Hyvin menöö valtiotalous ja kovasti kannattaa!
— Ymmärräk' sä Plumpäri, jotta sitä pitää koittaa tällätä aikanansa suu
säkkiä myäri, eikä aina vai huutaa ja hoilata jotta:
— Näin me laitamma ja näin me rustaamma ja sellaasia uuristuksia ja
tällääsiä parannuksia — mutta mistä ne rahat tuloo? Helppo s'oon
huseerata niinkauan, kun kansall' on viälä jotakin kynittävää, mutta
mitäs sitte nypithän, ku ei oo enääkarvojakaa?
— Tuata, tuata — — sanoo Plumpäri.
— Älä yhtää hynkäälekkää! Kyllä s'oon kumminkin niinku laihialaaset
sanoo ennen ku niitä ruvettihin ittekasvattamhan jotta: kelis kelis!
— Hm, jaa tuata, ei kyllä mun ny pitää jo lähtiä — rupes Plumpäri
paneskelohon, mutta mä sanoon jotta:
— Älä ny viälä lähre, en mä keriinny viälä alkuhunkaa.
Mutta meni se vai.
Ja ku mä peräsin sen käyntiä, niin oijennu oli miäs, eikä yhtää enää
kallistellu. Kyllä tiätää, mihkä kraapooksensa vetää.