Juhana Wessel.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa. San. l. 12: 17.
"Me uskomme evankeliumiin Jumalan tähden, kirkkoon ja paaviin
evankeliumin tähden, emmekä päinvastoin". Nämä sanat olivat
ensi kerran luettavina eräässä noissa keski-ajan iltahämärässä
ilmaantuneissa monissa kirjoissa, joiden tehtävänä oli ennustaa
kristikunnalle valoisamman ajan koittoa, Kirjan tekijä -- hänen
nimensä oli _Juhana Wessel_ -- ei ollut noita julkisuuden
taisteluissa kuuluisiksi tulleita sankareita, joiden ääni ukonjyrinän
tavoin keski-ajan loppupuolella tuon tuostakin kuului nukkuvan
kristikunnan maissa: hän työskenteli kirjojensa ääressä, ja kun
hän saarnasi, kehotti hän rakkauteen ja rauhaan. Vaan paavikunnan
perikatoa ennusti hänenkin hiljainen äänensä, ja suuria hän
syrjäisessä asemassaan toimitti. Tehokkaasti otti hän osaa tuohon
suureen tehtävään, jonka tarkoitus oli herättää kristikuntaa
keski-ajan sitkeästä unesta. Silmäilkäämme sentähden miehen
elämäntyötä.
Wessel oli alamaalainen ja yksi Tuomas Kempiläisen oppilaita. Jo tämä
seikka oli omiaan kääntämään hänen huomionsa ijankaikkisen elämän
salaisuuksiin. "Yhteisen elämän veljet" olivat, kuten tiedämme,
kyntäneet syviä vakoja hänen isiensä maahan, ja semminkin kehotti
häntä tuo hänen syvämietteinen opettajansa jatkamaan tätä suurta
työtä, etenkin koska inkvisitsioonin pakkokeinot olivat saaneet
monen sikäläisenkin saarnaajan vaikenemaan. Wesselin luonnonlahjat
olivatkin siihen erinomaisen sopivat. Hän oli lahjakas, hurskas ja
opintoihin hyvin mieltynyt. Tutkittuaan skolastikkojen ja mystikkojen
teoksia, saavutti hän ennen pitkää tavattoman maineen, ja hänen
ympärilleen kokoontui läheltä ja kaukaa tiedonhalukkaita nuorukaisia.
Mutta ei suuri oppinsa vain hänelle tätä mainetta hankkinut: se
riippui ennen kaikkea hänen tosi kristillisestä valistuksestaan,
ja sen hän oli saavuttanut rukouksissa kirjojen kirjan ääressä.
Sentähden oli myöskin nöyryys hänen huomattavimpia ominaisuuksiaan.
"Joka raamattua lukiessaan" -- niin lausuu hän -- "ei pidä itseään
yhä vähäpätöisempänä eikä, tyytymättömänä itseensä, nöyrtymistään
nöyrry, hänelle on noiden pyhien kirjojen lukeminen turhaa, vieläpä
vahingoksikin".
Ollen Herran Hengelle kuuliainen, oli Wessel tullut siihen
vakuutukseen, että ainoastaan Jumalan sana on ehdottomasti
erehtymätön. Paavikin oli hänestä erehtyvä ihminen. Kaikki hänen
toimensa, samoinkuin kirkkoisien väitteet ja kirkolliskokousten
päätökset, arvosteltakoot p. raamatun sanan mukaan. "Kirkko ei
kyllä saata erehtyä" lausuu hän, "vaan mikä on kirkko? Se on pyhäin
ihmisten yhteys, johon kuuluvat kaikki tosi uskovaiset -- ne, joilla
on _yksi_ usko, _yksi_ toivo ja _yksi_ rakkaus Kristuksessa".
Rohkeita sanoja keski-aikana! Ne herättivätkin hämmästystä ja
vihaa monessa paikoin, vaan ikäänkuin näkymättömän vartijajoukon
suojelemana sai niiden lausuja rauhassa jatkaa paavikunnalle ja
silloiselle uskonnolliselle katsantotavalle vaarallista työtään.
Herra ei vaatinut häntä marttyyrikuoleman tuskia kärsimään. Kentiesi
hän ei olisi niitä kestänyt!
Wessel edustaa myöskin uskonpuhdistuksen toista suurta perusaatetta:
sitä totuutta, että ihminen ei pääse vanhurskaaksi Jumalan edessä
lain töiden, vaan yksin uskon kautta. Mutta hän puhuu siitä hyvin
varovasti, ikäänkuin kuiskaten. Sen totuuden julistaminen oli
uskottu toiselle ja rohkeammalle miehelle. Sen sijaan on hän
moittien kosketellut katolisen kirkon sakramenttioppia. Hyläten
esim. muuttumisopin, kallistui hän Zwinglin sittemmin lausumaan
käsitykseen, jonka mukaan leipä ja viini ainoastaan kuvaavat Herran
ruumista ja verta.
Wessel kuoli Gröningenissä v. 1489. Ettei häntä syyttä ole luettu
uskonpuhdistuksen edelläkävijäin joukkoon, sen todistavat muun
ohessa seuraavat Lutherin hänestä lausumat sanat: "jos olisin
lukenut hänen kirjojaan, ennenkuin ryhdyin työhöni, näyttäisi kuin
olisin ammentanut kaikki hänen teoksistaan, sillä niin likeisesti
ovat henkemme sukua". -- Eivät puhdista ilmaa ainoastaan myrskyt
ja rajuilmat: hiljaa humiseva tuulonenkin karkottaa monet sumut ja
vahingolliset huurut. Semmoisen hiljaisen tuulosen tehtävää toimitti
viidennentoista vuosisadan iltana Juhana Wessel tosi hyödyksi monelle
oman aikansa lapselle, siunaukseksi syntymättömille sukupolville.