XVI.

Juhana Wessel.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa. San. l. 12: 17.

"Me uskomme evankeliumiin Jumalan tähden, kirkkoon ja paaviin

evankeliumin tähden, emmekä päinvastoin". Nämä sanat olivat

ensi kerran luettavina eräässä noissa keski-ajan iltahämärässä

ilmaantuneissa monissa kirjoissa, joiden tehtävänä oli ennustaa

kristikunnalle valoisamman ajan koittoa, Kirjan tekijä -- hänen

nimensä oli _Juhana Wessel_ -- ei ollut noita julkisuuden

taisteluissa kuuluisiksi tulleita sankareita, joiden ääni ukonjyrinän

tavoin keski-ajan loppupuolella tuon tuostakin kuului nukkuvan

kristikunnan maissa: hän työskenteli kirjojensa ääressä, ja kun

hän saarnasi, kehotti hän rakkauteen ja rauhaan. Vaan paavikunnan

perikatoa ennusti hänenkin hiljainen äänensä, ja suuria hän

syrjäisessä asemassaan toimitti. Tehokkaasti otti hän osaa tuohon

suureen tehtävään, jonka tarkoitus oli herättää kristikuntaa

keski-ajan sitkeästä unesta. Silmäilkäämme sentähden miehen

elämäntyötä.

Wessel oli alamaalainen ja yksi Tuomas Kempiläisen oppilaita. Jo tämä

seikka oli omiaan kääntämään hänen huomionsa ijankaikkisen elämän

salaisuuksiin. "Yhteisen elämän veljet" olivat, kuten tiedämme,

kyntäneet syviä vakoja hänen isiensä maahan, ja semminkin kehotti

häntä tuo hänen syvämietteinen opettajansa jatkamaan tätä suurta

työtä, etenkin koska inkvisitsioonin pakkokeinot olivat saaneet

monen sikäläisenkin saarnaajan vaikenemaan. Wesselin luonnonlahjat

olivatkin siihen erinomaisen sopivat. Hän oli lahjakas, hurskas ja

opintoihin hyvin mieltynyt. Tutkittuaan skolastikkojen ja mystikkojen

teoksia, saavutti hän ennen pitkää tavattoman maineen, ja hänen

ympärilleen kokoontui läheltä ja kaukaa tiedonhalukkaita nuorukaisia.

Mutta ei suuri oppinsa vain hänelle tätä mainetta hankkinut: se

riippui ennen kaikkea hänen tosi kristillisestä valistuksestaan,

ja sen hän oli saavuttanut rukouksissa kirjojen kirjan ääressä.

Sentähden oli myöskin nöyryys hänen huomattavimpia ominaisuuksiaan.

"Joka raamattua lukiessaan" -- niin lausuu hän -- "ei pidä itseään

yhä vähäpätöisempänä eikä, tyytymättömänä itseensä, nöyrtymistään

nöyrry, hänelle on noiden pyhien kirjojen lukeminen turhaa, vieläpä

vahingoksikin".

Ollen Herran Hengelle kuuliainen, oli Wessel tullut siihen

vakuutukseen, että ainoastaan Jumalan sana on ehdottomasti

erehtymätön. Paavikin oli hänestä erehtyvä ihminen. Kaikki hänen

toimensa, samoinkuin kirkkoisien väitteet ja kirkolliskokousten

päätökset, arvosteltakoot p. raamatun sanan mukaan. "Kirkko ei

kyllä saata erehtyä" lausuu hän, "vaan mikä on kirkko? Se on pyhäin

ihmisten yhteys, johon kuuluvat kaikki tosi uskovaiset -- ne, joilla

on _yksi_ usko, _yksi_ toivo ja _yksi_ rakkaus Kristuksessa".

Rohkeita sanoja keski-aikana! Ne herättivätkin hämmästystä ja

vihaa monessa paikoin, vaan ikäänkuin näkymättömän vartijajoukon

suojelemana sai niiden lausuja rauhassa jatkaa paavikunnalle ja

silloiselle uskonnolliselle katsantotavalle vaarallista työtään.

Herra ei vaatinut häntä marttyyrikuoleman tuskia kärsimään. Kentiesi

hän ei olisi niitä kestänyt!

Wessel edustaa myöskin uskonpuhdistuksen toista suurta perusaatetta:

sitä totuutta, että ihminen ei pääse vanhurskaaksi Jumalan edessä

lain töiden, vaan yksin uskon kautta. Mutta hän puhuu siitä hyvin

varovasti, ikäänkuin kuiskaten. Sen totuuden julistaminen oli

uskottu toiselle ja rohkeammalle miehelle. Sen sijaan on hän

moittien kosketellut katolisen kirkon sakramenttioppia. Hyläten

esim. muuttumisopin, kallistui hän Zwinglin sittemmin lausumaan

käsitykseen, jonka mukaan leipä ja viini ainoastaan kuvaavat Herran

ruumista ja verta.

Wessel kuoli Gröningenissä v. 1489. Ettei häntä syyttä ole luettu

uskonpuhdistuksen edelläkävijäin joukkoon, sen todistavat muun

ohessa seuraavat Lutherin hänestä lausumat sanat: "jos olisin

lukenut hänen kirjojaan, ennenkuin ryhdyin työhöni, näyttäisi kuin

olisin ammentanut kaikki hänen teoksistaan, sillä niin likeisesti

ovat henkemme sukua". -- Eivät puhdista ilmaa ainoastaan myrskyt

ja rajuilmat: hiljaa humiseva tuulonenkin karkottaa monet sumut ja

vahingolliset huurut. Semmoisen hiljaisen tuulosen tehtävää toimitti

viidennentoista vuosisadan iltana Juhana Wessel tosi hyödyksi monelle

oman aikansa lapselle, siunaukseksi syntymättömille sukupolville.

Kertomuksia kirkkohistorian alalta 2: Keski-aika · 第 66 / 68 题