Nuorukainen oli putoamaisillaan. Hän ummisti silmänsä. Kädet
hapuilivat —
— Saatana...
Hän nojasi ovipieleen.
Nainen kosketti häntä.
Hän alkoi hourailla:
— On ihanaa olla sinun kahleissasi — — —
Silmänräpäyksessä oli hänkin heittänyt yltään.
Alastomina, tultasuitsuavina vaipuvat he toisiinsa.
— On ihanaa olla sinun kahleissasi, saatana, kuiskasi hän vielä toisen
kerran houraillen...
— Ikuisestiko?
— Ikuisesti, ikuisesti...