Ainoastaan kaksi kertaa koko pitkänä päivänä häiriintyivät linnut.
Se tapahtui joka puolenpäivän aikaan ja joka iltapuoli, kun ilta jo
täyttä totta oli tulossa.
Sillä silloin tuli aina tumma, laiha mies jalan, yllään pitkä takki ja
päässään leveäpäärmäinen huopahattu.
Hän se piti vanhalla tiellä juomua, missä ruoho kuihtui.
Muutamat nuoret poikaset, jotka olivat outoja paikalla, kyykistyivät
hiemasen, alkuun päästäkseen, ja lensivät etemmäs, laskivat jälleen
alas, kyykistyivät ja viputtivat -- ja kaikki oli yhtä rauhallista kuin
ennenkin, joka vaan huudahti; ja se kuului pitkän matkan päähän, sillä
täällä oli niin hiljaista.
Vanhat linnut jäivät seisomaan, sillä ne tunsivat miehen tavallaan. Ne
olivat nähneet hänet siitä alkaen, kun ne olivat ihan pieniä, ja ne
tiesivät, ettei hän niille mitään tee.
Hän meni vaan taloon suon toiselle puolen.