Soinen tasanko, minkä kautta tie kulki, oli tyhjyyden ja
suoramielisyyden surkea kuva -- vallankin pilvisenä syyspäivänä. Se oli
siinä milloin minkäkin värisenä; viheriänkeltaisena, harmaanruskeana
ja mustana. Iso honkapuu seisoi toisessa syrjässä, muuten löytyi tien
reunassa vain muutamia vaivaiskasvuisia kiulakka pensaita, joissa ei
ollut kukkia eikä hedelmiä.
Tästä autiudesta pitivät kurjet. Niitä seisoi hajallaan parvissa siellä
ja täällä. Silloin tällöin huudahti joku niistä.
Kun sattui muutamia myöhästyneitä muuttolintuja suurimmassa kiireessä
lentämään paikkakunnan ylitse etelään päin, niin käännähtivät useimmat
linnut suolla, kallistivat päätänsä ja kuhersivat ääneensä. Pari niistä
kievahti ilmaan, edestakaisin lentäen ja käheästi huutaen.
Se oli oleva kiusantekoa muuttolinnuille, koska ne tuossa noin pitivät
kiirettä.