keittävän puuroa vuoressa.
-- Mikä sinä olet? sanoi kääpiö.
-- Minä olen sieltä maalta, mutta mistä sinä olet?
-- Vuoresta minä olen.
-- Vai sieltä, sanoi sotilas ja kaatoi puuron tuleen.
-- Katsotaanhan vuoren väkeä, sanoi hän ja meni vuoreen.
Siellä istui jättiläinen suuren tulen ääressä ja kuumensi rautakankea.
-- Päivää, sanoi sotilas ja ojensi kättään.
-- Päivää vaan! sanoi jättiläinen ja ojensi punasta rautakankea.
Kaski otti tarjotun vastaan ja puristi rautaa, niin että kihisi.
-- Sinulla on lämpöset kädet! Mikä on nimesi?
-- Nimeni on Ruotsalainen, sanoi peikko.
-- Sepä oli ruotsalainen kädenlyönti, ja nyt uskon olevani Vuoressa.
Kai Kultakypärät nukkuvat vielä?
-- Hiljaa, hiljaa! sanoi jättiläinen ja heristi tulisauvalla. -- Sinä
saat nähdä ne, kun olet maalta; mutta ensin täytyy sinun selittää
arvotukseni, arveli jättiläinen.
-- No jos tahdot rettelöidä oman kansalaisen kanssa, niin olkoon
menneeksi. Mutta pane tulihanko pois!
-- Niin, Kaski, sinun pitää kertoa Ruotsin historia sinä aikana kuin
minä poltan piipullisen; sitten saat nähdä Kultakypärät; koko historia!
-- No oli menneeksi, vaikken minä ollut mikään tietoniekka
korpraalikoulussa. -- Mutta annahan, kun mietin ensin.
-- Mutta yksi ehto on: sinä et saa mainita yhdenkään kuninkaan nimeä,
sillä silloin suuttuvat ukot tuolla sisällä; _ja kun ne suuttuvat_,
silloin tiedät...
-- Se on pahuksen vaikeata; mutta sytytä nysäsi sinä, niin minä alan.
Täss' on tulta!
Sotamies puristi kämmenin päätään hetkisen; sitten alkoi hän:
-- Yks, kaks, kolme! Vuonna 1161 ja sen vaiheilla syntyi Ruotsi; yksi
valtakunta, yksi kuningas ja yksi arkkipiispa -- riittääkö?
-- Ei, sanoi Ruotsalainen, liian vähän. Vielä kerta!
-- Näin! -- Vuonna 1359 oli Ruotsin kansa valmis, sillä silloin
kokoontuivat nelisäätyiset valtiopäivät ja sitä kesti yhtä menoa
vuoteen 1866.
-- Sinä, sotilas, voisit puhua vähän sodasta.
-- On ollut vain kaksi sotaa, joista maksaa puhua: ja ne loppuivat
kahteen rauhaan, Brötnsebossa 1645 saimme Herjedalin, Jämtlannin ja
Gottlannin; Roeskildessä 1658 saimme Skoonen, Hallannin, Blekingin ja
Bohusläänin. Ja sillä on Ruotsin historia valmis.
-- No mutta perustuslait?
-- Niin, me saimme itsevaltiuden 1680 ja sitä kesti 1718; sitten oli
vapauden aikaa vuoteen 1789, jolloin taas tuli yksinvaltius. Ja sitten
teki Adlersparre vallankumouksen 1809 ja antoi Hans Järtan kirjottaa
nykyisen valtiojärjestyksen. Nyt ei sinun tarvitse enempää tietää --
oletko polttanut jo?
-- Tja! sanoi jättiläinen. Tasapeli. Ja nyt saat nähdä kultakypärät.
Vanhus nousi vaivalla ja meni vuoreen, sotilas perässä.
-- Kulje hiljaa! sanoi jättiläinen ja osotti kultakypäröistä ritaria,
joka nukkui kallio-oven luona. Mutta samassa kompastui Kaski ja
kantaraudat kolahtivat kallioon, niin että tulta iski. Silloin heräsi
Kultakypärä heti; ja kiireesti kuin vahtimies huusi hän:
-- Joko on aika?
-- Ei vielä! vastasi jättiläinen.
Kultakypärä-ritari istuutui ja nukkui heti jälleen.
Jättiläinen avasi vuoriseinän; ja sotilas näki suuren salin.
Määrättömän pitkä pöytä kulki sen läpi ja hämärissä näkyi loistava
joukko kultakypäröitä istuvan kultakruunuisilla nojatuoleilla. Päässä
istui mies, joka oli päätänsä pitempi toisia; ja hänen partansa ulottui
vyötäreille kuin Mooseksen tai Jesaian; ja hänellä oli nuija kädessä.
Kaikki näyttivät nukkuvan, muttei sitä unta, joka yöllä antaa voimia;
eikä sitäkään unta, jota ikuiseksi sanotaan.
-- Huomaapas nyt, sanoi jättiläinen, niin saat kuulla jotain.
Silloin heräsivät kultakypärät.
-- Kuka siellä? kysyi profeettapartainen mies.
-- Ruotsalainen, vastasi jättiläinen.
-- Hyvä nimi! sanoi Kustaa Eerikinpoika Vaasa, sillä hän se oli. --
Kuinka pitkälle on päästy?
-- Vuoteen Kristuksen syntymän jälkeen yksi tuhat ja yhdeksän sataa ja
kolme.
-- Aika kuluu, oletteko menneet eteenpäin? Oletteko vieläkään yhtenä
maana ja kansana?
-- Me olemme! Mutta sitten Kustaa ensimmäisen on maa kasvanut.
Jämtlanti, Herjedaali ja Gottlanti lisää.
-- Kuka otti?
-- Niin, se tapahtui Kristiina kuningattaren aikana; mutta hänen
holhojansa ottivat.
-- Ja sitten?
-- sitten saimme Skoonen, Hallannin, Blekingin ja Bohusläänin.
-- Katsopas vaan! kuka otti?
-- Kaarle kymmenes Kustaa.
-- Entä sitten?
-- Sitten ei ole muuta!
-- Kaikki siinä!
Pöytään koputettiin.
-- Eerikki pyhä pyytää puheenvuoroa! sanoi Kustaa Vaasa.
-- Eerikki Jeduarin poika on nimeni ja Pyhä en ole ollut koskaan.
Saanko kysyä Ruotsalaiselta mihin Suomeni on joutunut?
-- Suomi meni takasin Venäjälle Anjalamiesten anomuksesta, ja Haminan
rauhassa 1809, jolloin suomalaiset kunnioittivat tsaaria.
Kustaa II Adolf pyysi puheenvuoroa.
-- Missä ovat Itämerenmaakunnat? kysyi hän.
-- Omistajat ottivat takaisin, vastasi Ruotsalainen.
-- Ja keisari, onko hän jälellä?
-- On kaksi keisaria, toinen Berlinissä ja toinen Wienissä.
-- Kaksi Habsburgia?
-- Ei, toinen Habsburgein, toinen Hohenzollarein sukua.
-- Käsittämätöntä! -- Ja pohjois-Saksan katolilaiset, ovatko ne
kääntyneet?
-- Eivät! Katolilaiset ovat enemmistönä pohjois-Saksan valtiopäivillä,
ja Berliniläis-keisari vaikuttaa juuri kardinaalikollegioon
määrätäkseen paavinvaalin.
-- Onko sitten paavi jälellä?
-- Kyllä hän on jälellä, vaikka yksi äsken kuoli.
-- No mitä se Brandenburgilainen Roomasta hakee?
-- Ei tiedä; toiset sanovat, että hän pyrkii roomalais-saksalaiseksi
keisariksi evankelisena tunnustukseltaan.
-- Synkretinen keisari, jommoista Juhana Yrjö saksalainen uneksi. Nyt
en tahdo kuulla enempää. Sallimuksen tiet ovat ihmeelliset ja me
kuolevaiset, niin mitä me olemme? Tomua ja tuhkaa!
Kaarle XII pyytää puheenvuoroa.
-- Voiko Ruotsalainen sanoa minulle, mitä Puola nyt on?
-- Puolaa ei ole enää. Se on jaettu!
-- Jaettu? Entä Venäjä?
-- Venäjä vietti äskettäin Pietarin perustamisen muistojuhlaa, ja
Tukholman pormestari oli mukana juhlakulkueessa.
-- Vankina?
-- Ei, kutsuvieraana. Kaikki kansakunnat ovat nyttemmin hiukan ystäviä,
ja Kiinassa on ranskalainen armeijaosasto vapaaehtoisesti ollut
saksalaisen marsalkan komennuksen alaisena.
-- Sepä oli! Ollaanko nyt vihollisenkin ystäviä?
-- Kyllä, kristinuskon henki on tunkeutunut esiin, ja Haagissa on
pysyvä sovinto-oikeus.
-- Mitä on?
-- Sovinto-oikeus.
-- Sitten on minun aikani mennyt! Tapahtukoon Jumalan tahto!
Kuningas laski kypäränsä silmikon, eikä enää puhunut.
Kaarle XI pyytää puheenvuoron.
-- No, Ruotsalainen, kuinka on vanhan Ruotsin raha-asiain laita?
-- Vaikea sanoa, sillä en usko niiden osaavan kirjanpitoa. Mutta varmaa
on, että puolet Ruotsin maata on pantattu ulkomaille, lainaa on otettu
lähes 300 miljoonaa.
-- Herra Jumala!
-- Ja kuntien velat nousevat lähes 200 miljoonaan.
-- 200?
-- Ja vuosina 1881-1885 siirtyi maasta 146 tuhatta ruotsalaista.
-- En tahdo kuulla enempää!
Kustaa Vaasa löi nuijan pöytään.
-- Kaikesta päättäen eivät maan asiat ole hyvällä kannalla. Kuhnureita
olette te, laiskoja, kateellisia, huolettomia; hitaita tekemään mitään,
nopeita estämään. Mutta kuules, Ruotsalainen, kuinka on kirkkoni laita,
ja pappini?
-- Kirkon papit ovat maanviljelijöitä ja meijerinhoitajia; piispoilla
on tulot 30 tuhanteen ja he kokoavat rahoja aivan kuin Westeråsin
resessin edellä; muuten ovat ne kerettiläisiä kaikki, tai kuten me
kutsumme vapaa-ajattelijoita. Odotetaan taaskin jonkunmoista
uskonpuhdistusta, mitä tulleekin.
-- Vai niin? Mutta mikä soitto ja laulu ylhäältä kuuluu?
-- Siellä on Skansen! Vuori, jolle on koottu kaikki isänmaalliset
muistot, niinkuin loppua aavistettaessa tehdään testamentti ja
poimitetaan kokoon muistoesineitä menneisyydestä. Se osottaa
kunnioitusta isien muistolle, muuta se ei ole.
-- Esi-isien työt ja teot on ajan virta niellyt; toiset kelluvat
pinnalla, toiset painuvat pohjaan. Täällä istumme varjoina vain ja
teille eläville ei meidän tarvitse olla muuta... Sammuta tulet!
Jättiläinen sammutti tulet ja meni ulos kintereillä sotilas, jonka hän
käski astumaan jonkunmoiseen häkkiin.
-- Jos nyt puhut tässä, sanoi jättiläinen niin olet onneton.
-- Ymmärrän, vastasi Kaski. Mutta mieleeni sen panen! Ajatteles
sentään: kun ovat juoneet suuhunsa vanhan Ruotsin ja pantanneet sen
ulkomaille!
-- Sehän on hirmuista, jos se on totta!
Naps! kuului turbiinista; hissi meni ylös ja vei sotilaan Skansenille.
Ja siinä katseli hän auringonlaskua, juuri kun kello soi vanhassa
tapulissa, ja pukukulkueessa Kustaa Vaasa taalalaisineen marssi
Tukholmaan.