DAGNY. Mitä tarkoitat?
HJÖRDIS. Noo, enpä juuri erinomaista; puhukaamme muista asioista.
DAGNY. Ei, ei, Hjördis, sanohan -- --!
HJÖRDIS. Se ei sua hyödytä; kuitenkin, koska niin tahdot --
(_ilkeästi_). Muistatko kerran, tuolla Islannissa; -- me olimme yhdessä,
käräjissä isäsi Örnulf'in kanssa, ja istuimme leikki-siskojemme seurassa
käräjätuvassa, niinkuin naisten tapa on; silloin astui kaksi outoa
miestä käräjätupaan.
DAGNY. Sigurd ja Gunnar.
HJÖRDIS. Ne tervehtivät meitä säädyllisesti, istuivat penkille lähelle
meitä, ja laskivat leikkiä kanssamme. Muutamat tahtoivat tietää,
minkätähden nuo kaksi retkeiliää sinne tulivat, ja arvelivat eiköhän ne
tulleet saarellemme valitsemaan itselleen vaimoa. Silloin sanoi Sigurd:
"Vaikeaksi käypi mulle löytää nainen, johon mieltyä voisin." Örnulf
hymyili, arvellen, ett'ei Islannissa ollut puute ylhäisistä naisista
eikä rikkaistakaan; mutta Sigurd vastasi: "Urhea nainen sankarille
sopii. Sen, jonka minä valitsen, ei pidä viihtyä alhaisissa vaiheissa;
hänen mielestään ei saa mikään olla liian suuri; viikinki-retkille pitää
hänen mielellään seurata minua; sota-asussa pitää hänen käydä; hänen
pitää kiihoittaa minua taisteloon eikä räpyttää silmiään, kun kalpamme
välkkyvät; sillä jos hän on pelkurimainen, en minä hänestä kunniata
saa." Eikö totta, niinhän Sigurd lausui?