DAGNY. Gunnar on sinun kasvin-veljesi; minä tuntisin sinut todella
huonosti, jos kieltäisit hänen pyyntöään.
GUNNAR (_Sigurdille_). Ystävyyttä olet mulle osoittanut kaikkialla;
ethän tälläkään kertaa vastustane toivoani!
DAGNY. Etkä lähde maasta, kun Hjördis kotonaan vihaansa keittää; -- --
ällös, ällös tehkö niin!
GUNNAR. Suuresti olen tehnyt vääryyttä Örnulf'ille; ennenkuin sen olen
parantanut, en tunne mielessäni rauhaa.
SIGURD (_innolla_). Kaikki mitä tahdot voin tehdä, Gunnar, pait jäädä
tänne! (_malttaa_). Minä olen Aedhelstan-kuuinkaan uskottuja miehiä, ja
minun täytyy vielä tänä talvena päästä hänen luokseen Englantiin.
DAGNY. Mutta ehdithän sinne kuitenkin!
GUNNAR. Kenkään ei edeltäpäin tunne kohtaloaan; kenties, Sigurd, kenties
nyt tapaamme toisemme viimeisen kerran, ja jos niin olisi, katuisit sinä
vielä, ett'et ollut minulle avulias viimeiseen asti.
DAGNY. Et pitkään aikaan näe minuakaan iloisena, jos tänään jo purjehdit
täältä.
SIGURD (_päättävästi_). Hyvä, olkoon niin! Tapahtukoon teidän tahtonne,
vaikka -- toki, päätetty; tuossa käteni; minä jään, ja tulen sinun ja
Hjördis'in vieraaksi.
GUNNAR (_puristaen hänen kättään_). Kiitos, Sigurd, sen tiesinkin.-- Ja
sinä, Örnulf, sanot samoin, kuin Sigurd'kin?
ÖRNULF (_jörönä_). Sitä saadaan mietiskellä; katkerasti on Hjördis mua
loukannut; -- tänään en voi varmaa vastausta antaa.
GUNNAR. Niin, niin, vanha uros, Sigurd ja Dagny saavat kyllä kurttuisen
otsasi sileäksi jälleen, Nyt menen minä juhlaa valmistamaan; jääkää
hyvästi siksi, ja tervetuloa talooni! (_menee oikealle_).
SIGURD. Hjördis'in mieli on muuttunut, sanoi hän! Siis ei Gunnar tunne
häntä ollenkaan; -- ennemmin uskon Hjördis'in aikovan -- (_keskeyttää,
kääntyen miehiin_). Nyt, kaikki seuratkaa mua laivoihin; kelpo lahjoja
valitsen Gunnar'ille ja hänen väelleen.
DAGNY. Lahjoja parhaita, mitä meillä on. Ja sinä isäni, -- niin, sinua
en jätä rauhaan, ennenkuin myönnyt seuraamaan meitä Gunnar'in luo.
(_Menee Sigurdin ja miesten kanssa rantaan, perälle_).
ÖRNULF. Myönnyn? Niin, ellei Gunnar'illa olisi naisväkeä talossaan, niin
-- haa, jos oikein mahdikkaasti voisin masentaa Hjördis'iä! -- Thorolf,
tuletko sinä tänne!
THOROLF (_on reippaasti astunut esiin_). Kuten näet! -- Onko totta mitä
sanotaan, oletko sinä ollut keskustelossa Gunnar Hersen kanssa?
ÖRNULF. Olen!
THOROLF. Ja olet nyt riidassa hänen kanssaan?
ÖRNULF. Hm, ainakin Hjördis'in kanssa.
THOROLF. Ole huoletta; nyt saat tilaisuuden kostaa!
ÖRNULF. Kostaa? Kenen kautta?
THOROLF. Kuulehan; minä seisoin äsken laivalla, eräs mies juoksi sauva
kädessä ohitse, huutaen: "Jos kuulut Örnulf'in miehistöön, niin sano
hälle terveisiä Kåre-talonpojalta, nyt minä kostan meidän kummankin
puolesta." Sen sanottuaan hyppäsi hän veneesen, alkoi soutaa, lausuen:
"Kaksikymmentä henkipattoa on nyt vuonossa; niiden kanssa menen minä
eteläpuolelle ja tänä iltana ei Hjördis'in enää tarvitse ylpeillä
perillisestään."
ÖRNULF. Niinkö hän lausui! Haa, haa, nyt älyän minä; Gunnar on
lähettänyt poikansa pois, Kåre on riidassa hänen kanssaan -- --.
THOROLF. Ja nyt soutaa hän sinne -- ja surmaa poikosen!
ÖRNULF (_ripeä päätös_). Eespäin kaikki, Kåre! Siitä saaliista
taistellaan!
THOROLF. Mitä ai'ot?
ÖRNULF. Älähän huoli; ei Kåre, vaan minä, kostan.
THOROLF. Minä seuraan sua!
ÖRNULF. Et, sinä seuraat Sigurd'ia ja siskoasi Gunnar'in taloon.
THOROLF. Sigurd'ia? Onko hän täällä?
ÖRNULF. Tuolla ovat hänen laivansa; me olemme nyt sovussa; -- sinä
seuraat häntä.
THOROLF. Sinun vihamiestesi luo?
ÖRNULF. Mene sinä vain juhlalle. Nyt saa Hjördis oppia tuntemaan
Örnulf-vanhusta! Vaan kuule, Thorolf, sinä et mainitse kellekkään, mitä
minä nyt ai'on tehdä; kuuletkos, et kellekkään!
THOROLF. Sen lupaan.
ÖRNULF (_tarttuu hänen käteensä, katsoen häneen lempeästi_). Jää hyvästi
siis, uljas poikoseni; käytä itseäsi miehekkäästi juhlalla, jotta saan
sinusta kunniaa. Turhia ei sinun puhuman pidä; mutta se, mitä lausut,
olkoon terävää, kuin miekan kärki. Ole ystävällinen niin kauvan, kuin
sinulle hyvyyttä osoitetaan; mutta jos sua kiihoitetaan, älä vaikene.
Älä juo enemmän, kuin siedät, mutta älä myöskään osoita juomasarvea
ohitsesi, kun sitä kohtuudella tarjotaan, ett'eivät pitäisi sinua
naismaisena.
THOROLF. En, ole huoletta!
ÖRNULF. No, mene nyt juhlalle Gunnar'in luo. Minä tulen sinne myöskin,
tulen siten, kuin vähimmiten odotetaan (_iloisesti toisille_). Eespäin,
suden-pennut; hiokaa hampaitanne, nyt saatte kylliksi verta juoda!
(_Menee vanhempien poikiensa kanssa oikealle, perälle_).
(SIGURD _ja_ DAGNY _tulevat loistavissa juhlapuvuissa rannalla, heitä
seuraa kaksi miestä kantaen arkkua; miehet menevät heti rantaan
jälleen_).
THOROLF (_katselee isänsä jälkeen_). Nyt menevät he kaikki taistelemaan,
vaan min'en saa seurata heitä; raskasta on olla suvusta nuorin. --
Dagny, terve, terve, sisarein!
DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, -- suureksihan sinä olet kasvanutkin!