EERO (rykäisee jälleen). H-öm!
KALPA (nopeasti). Kaupunginvaltuustolla tulee olemaan kova työ edessä
löytääkseen sopivan paikan muistopatsaallesi, jota varten yli maan
ulottuva kansalliskeräys viipymättä pannaan toimeen.
ARMI. Minä kiellän herra Kalvalta puheenvuoron. Te sitä väärinkäytätte.
KALPA. Minä olen vaiti. Olen puhunut.
ARMI. Minä jatkan. — "Kaikkia suuren vainajan teoksia on tässä mahdoton
luetella, niin pitkä on niiden sarja: mainitsemme kuitenkin todellisina
mestariluomina, 'standard works'."
EERO. Sitä vastasi ennen sana: "diletanttitekele".
KALPA. Juu!
ARMI. "... romaanit 'Kädestä kärsään' ja 'Suu säkkiä myöten' sekä
viimeisen näytelmän 'Kuperkeikka', joka valitettavasti..."
EERO. Juuri arvostelijain armosta teki kuperkeikan.
ARMI. "... yleisön puolesta ei saanut osakseen sitä ymmärtymystä, jonka
se olisi ansainnut..."
KALPA. Jesuiitta!
ARMI. "... mihin osaksi lienee ollut syynä myöskin se, vastoin
tavallisuutta, puutteellinen esitys, jonka todistajina me, ikävä kyllä,
Kansallisteatterissa saimme olla."
EERO. Voiko loistavammalla tavalla kumota kaikki, mitä ennen on sanonut?
ARMI. "Toivottavasti on jälkimaailma korjaava tämänkin vainajaa
kohdanneen vääryyden".
KALPA. Siitä olen jo vakuutettu.
ARMI. "Eläessään harvoin oikein ymmärretään suuret nerot".
EERO. Joko taas?!
KALPA. Nyt se taitaa vähän liioitella.
ARMI. "Ei kukaan ole ennen kuolemaansa onnellinen. -ö -nen".
KALPA. Se on niin paljon kuin: Väinö Turpainen.
EERO. Tuo viimeinen lause ainakin sisälsi äärettömän totuuden.
ARMI. Mutta viimeisen edellisessä hän todellakin ampui hiukan yli
maalin. Se tekee kiusallisen vaikutuksen.
KALPA. Se voi vaikuttaa, että yleisö alkaa epäillä koiruutta tämän
takana.
ARMI. Sen johdosta olisin valmis antamaan Turpaiselle rukkaset.
EERO. Mitä sanoit?
ARMI. Eikös herra Kalpa ole sinulle puhunut, miten olen saanut
Turpaisen kirjoittamaan sinusta nämä muistosanat?
EERO. Ei.
KALPA. Minä olen noissa asioissa kovin varovainen.
ARMI. Kun olit kuollut, kosi Turpainen minua silmänräpäyksessä ja minä
lupauduin...
EERO. Myöskin silmänräpäyksessä?
ARMI. Kun asia ei sietänyt lykkäystä. Ehdolla, että hän asettaa nimesi
ja maineesi oikeaan arvoonsa.
KALPA. Mikä on nyt tavallaan tehty.
EERO. Mutta kuitenkin niin, että hänen täytyy saada rukkaset.
ARMI. Siihenhän on kaksinkertainen syy. Kuolleista heräämisesi
ensimäinen.
KALPA. Se kai hyvinkin pian jo tulee yleisön tietoon?
ARMI. Nokkonen onkin jo käynyt tänään täällä lehtensä uutista
tarkistamassa. Oli kuin tulisilla kekäleillä, kun oli syytä epäillä,
että oletkin vielä elävitten joukossa.
EERO. Sitte kai on Turpainenkin kohta täällä.
ARMI. On jo kerran soittanut ja pyytänyt päästä morsiamensa puheille.
Hän tulee.
EERO. No, Armi, nyt en minä tahtoisi olla sinun housuissasi!
KALPA. Enkä minä!
ARMI. Olkaa huoleti, kyllä tästä selviydymme. Ensimäiseksi on kuitenkin
rouva Nemlanderille selvitettävä, ettet olekaan kuollut.
EERO. Joudu, joudu sitte!
ARMI. Sen saat itse tehdä. Minä pyydän hänet tänne.
EERO. Hulluko sinä olet?! Hänhän säikähtyy niin, että kuolee minun
sijassani.
KALPA. Sen minäkin uskosin.
ARMI. Kuule nyt, Eero! Sinähän et olekaan sinä, vaan oma fasterisi tahi
musterisi niinkuin matkalla olit herra Kalvan.
EERO. Voi, sun ilvettäsi!
ARMI. Harso silmillesi vain! Rouva Nemlanderhan lisäksi on hiukan
heikkosilmäinen. Hän kai on jo torilta palannut. (Avaa vasemmalle
vievän oven.) Me tulemme heti. (Menee vasemmalle.)
EERO (valmistaikse). Tämmöistä ilveilyä minä en ole koskaan vielä
nähnyt!
KALPA. Saatikka semmoista itse näytellyt!
EERO (istuutuu vakavasti). Olla noiden naisten kanssa tekemisissä!
KALPA. Jopa narrattavana! — Taitavat tulla. Istu paikoillasi nyt.
EERO. Istunhan minä.
KALPA. Ja koeta, osaatko vanhaa tätiä niin näytellä, että saat hyvän
arvostelun huomisissa lehdissä!
ARMI (palaa, vetäen rouva Nemlanderia kädestä perässään). Tulkaa,
tulkaa, rouva Nemlander! Herra Kalpa on jo palannut.
EMMA (tullen sisään). Hyvää huomenta, Herra Kalpa!
KALPA (tervehtien). Huomenta, rouva Nemlander! Ja terveisiä paljon!
ARMI. Ja tässä pyydän saada esittää herra Lehmuksen tädin, joka tuli
herra Kalvan kanssa. (Esittää). Neiti Hyppönen — Rouva Nemlander.