KALPA (syrjään). Mielitietty! Tulee myötätuntoaan osoittamaan, hänkin.
ARMI (eteisessä). Häiritsenkö?
LEHMUS. Käy sisään vain! Ei täällä ole muita kuin Ilmari.
KALPA. Joka lähtee kohta pois.
ARMI (joka on riisunut päällysvaatteensa, tulee sisään ja tervehtii).
Minun puolestani on hauskempi, jos ette pidä kiirettä, ellei siihen
muuten pakkoa ole.
LEHMUS. Vapailla hengen lapsilla ei ole mitään pakkoa. — Sijoitelkaa
tomumajojanne, ellette seisoa suvaitse!
KALPA. Siinä tapauksessa saanen suitsuttaa hiukan pyhää savuakin
teille, neiti Kanerva? (Ottaa paperossin tupakkapöydältä.)
ARMI. Tehkää niin hyvin, herra Kalpa, koska minua niin jumaloitte!
— Ja minä käyn tähän (istuutuu rentonaan leposohvalle) kuuntelemaan
mielipiteitänne. Kuka haluaa ensin lausua ajatuksensa?
LEHMUS (ottaa tuolin, johon käy ratsain istumaan). Niistäkö hengen
valtakunnan teloittajista, Jumalan armosta, kirjallisuuden vainion
rikkaruohojen kitkijöistä?
ARMI. Juuri niistä... henkisesti köyhistä...
KALPA. Ja usein henkisen konkurssin tehneistä kirjailija-aluista.
LEHMUS. Hyvät ystävät, tiedättekös mitä?
ARMI ja KALPA (yht'aikaa.) No? No?
LEHMUS. Minäkin ai'on nyt ruveta arvostelijaksi.
KALPA. Niin surkeaan tilaan en luullut sinun vielä joutuneen, Eero
Lehmus.
ARMI. Pelkään, Eero, kuitenkin, että sinut hyvin vähällä riemulla
otettaisiin vastaan siihen seurakuntaan. Tuskinpa mikään sanomalehti
sinusta huolisikaan palstantäyttäjäksi — ei edes senttimetripalkalla.
LEHMUS. Millä perustelet tuomiosi?
ARMI. Et ole tarpeeksi häikäilemätön väärinkäyttääksesi julkista sanaa
pyövelin piiluna.
KALPA. Etkä osaa mahtailla tiedoillasi uhrisi kustannuksella.
ARMI. Et osaa filosofoida hänen mitättömyydestään oman suuruutesi
rinnalla niin hämärästi, ettei kukaan lukija sitä ymmärrä.
KALPA. Etkä osaa panna arvosteluusi tarpeeksi omiasi.
ARMI. Et osaa ivan nuolilla ampua uhriasi kuoliaaksi.
KALPA. Sanalla sanoen: sinulla ei ole kynsiä.
ARMI. Eikä hampaita.
KALPA. Eikä sarvia.
ARMI. Ja niin edespäin.
LEHMUS. Joka oli todistettava.
ARMI. Ja on todistettu juuri niillä arvosteluilla, jotka viimeistä
teostasi ovat kohdanneet. Eihän tuo Turpaisraukka selostele edes
rehellisesti kappaleesi sisällystä. Ja pitäisihän ainakin se tehdä.
Niin yli- ja kevytmielistä arvostelua en muista koskaan lukeneenikaan.
LEHMUS. Ja kuitenkin saa se mies vielä käydä vapaana kaduilla.
KALPA. Entäs H.H. sitte. Hänhän puhuu asioista, joita näytelmässäsi ei
ollenkaan ollutkaan. Melkein voisi vannoa, ettei hän itse ole ollut
sitä katsomassa. Ei ole vähääkään viitsinyt syventyä kappaleesesi.
Vai eikö ole ymmärtänyt? Vai onko se tahallista, persoonallista,
puolueellista?
LEHMUS. Kaikkihan on mahdollista tässä maassa.
ARMI. Ja suurien perässä juoksevat sitte pienet täällä ja pitkin
maaseutua, haukkuen samaan äänilajiin.
LEHMUS. Tuo muistuttaa vähän sitä, että kun joku koira alkaa kadulla
haukkua, niin lähtee porteista juoksemaan liuta muitakin koiria, jotka
haukkuvat vain haukkuakseen tietämättä itse mille.
KALPA. Juuri niin. Mutta semmoinen arvostelu vaikuttaa "laumaan", jolla
itsellään ei ole arvostelukykyä.
ARMI. Harva on, joka itse viitsii muodostaa mielipiteensä.
LEHMUS. Ja vielä harvempi uskaltaa lausua julki eroavan mielipiteensä.
KALPA. Siksipä moni jo sanoo ei enää viitsivänsä arvosteluja lukeakaan.
ARMI. Ja on vihdoin ostamatta kirjallisuuttakin.
LEHMUS. Ja loppujen lopuksi on kirjallisuutemme vaipuva mitä
viheliäisimpään alennuksen tilaan. Aamen. (Kaikki ovat vaiti ja
tuijottavat synkkinä eteensä.)
ARMI (hetkisen äänettömyyden jälkeen). No, miksi olette vaiti?
KALPA (nousee). Minä lähden pois.
LEHMUS. Niin. Kyllä se asia on auttamattomasti hukassa.
ARMI. Teillä siis ei ole mitään neuvoa?
KALPA. Ei minulla. Kysykää arvostelijoilta, niin ehkä saatte jonkun
neuvon.
ARMI. Heiltäkö? Joista juuri olemme sanoneet, että ovat järjettömiä
elukoita.
LEHMUS. Heidän neuvonsa tietysti on hyvin yksinkertainen. Sanovat:
kirjoittakaa paremmin, niin saatte paremmat arvostelut!
KALPA. Johon me voimme tokaista vastaan: kirjoittakaa te ja näyttäkää,
miten on hyvin kirjoitettava!
LEHMUS. Johon he tietysti sanovat: me emme yritäkkään olla
kirjailijoita. Se ei siis ole meidän asiamme.
ARMI. Osoittakoot sitte siivoissa arvosteluissa, miten heidän
mielestään olisi kirjoitettava. Opastaa kai on oikean arvostelun
tehtävä eikä mikään muu. Mutta siihenpä tarvitaan pystyviä miehiä.
Nuoret, tyhjänpäiväiset tuulenpieksijät siihen eivät kelpaa.
KALPA. Siinä se mätäpaise onkin. "Something is rotten", sanoi jo
Hamlet-vainaja.
LEHMUS. Jonka jo olemme kauan tietäneet, niinkuin senkin, ettei siitä
päästä yli eikä ympäri.
KALPA. Ja siksi minä nyt taas lähden. (Eteisen kello soi.) Kukas nyt?