Ihanista ihanin prinsessa Inkeri istui tornissa ja itki. Ja kaukaisten
seutujen ritarit ja linnaherrat tulivat ratsain, tulivat välkkyvissä
vaunuissa ja kajahuttivat torviansa linnan pihalla. He polvistuivat
hänen jalkojensa juurelle ja asettivat kätensä sydämmelleen, mutta
Inkeri käänsi heistä ihanat kasvonsa, sillä hän ei löytänyt heidän
silmissänsä rakkautta. Siksi istui Inkeri tornissa ja itki, ja holvien
alta kuului kosioritarien mässäilevä nauru. Mutta päivä paistoi hänen
ruusukammioonsa, ja läpi lyijyakkunoiden kuului tarhasta
kuninkaanlinnun levoton laulu, ja Inkeri tuli kummallisen iloiseksi,
sillä hän oli nuori. Hän hymyili itseksensä, hiipi kuin varkain
kirjatun arkkunsa luo, pukeutui hohtavan valkoiseen juhlahameeseensa,
asetti pienen kruununsa kullankellertäville hiuksillensa ja hiipi
sivuportaita linnan pihalle. Ja metsästä tulvehti häntä vastaan
tuhansien kukkien tuoksu, ja suloisen suuri aavistus täytti hänen
povensa:
Ja prinsessa ihana Inkeri,
hän linnasta lehtohon astui,
ne hienot, valkoiset huntunsa päät
maan yrttikukissa kastui.
Hän istui lemmen lähteelle,
sen pohjasta kruununsa loisti.
"Missä viipyy prinssini pelvoton?"
hän itkien hiljaa toisti.
Lohikäärme mereltä yöllä käy,
päin linnaa se päänsä nostaa,
kaikki ritarit vallilla vaalenee,
ken prinsessain häpeän kostaa --?
Ja hetket lentää ja aatos käy,
suur'ritari vuorilla viihtyy,
kun on sydänyö, kun on sydänyö,
ja meri mustaksi kiihtyy. --
Tuli vuorelta Yrjänäritari nuor',
hänen silmänsä tulena säihkyi,
hän neitoa katseli, katseli vaan,
ja rintansa lemmessä läikkyi.
-- "Mitä katselet prinsessa Inkeri,
miks kruunu on päässä sulla?"
-- "Ma ootan suurta mun sulhoain,
siks kruunu on päässä mulla."
-- "Varo, ettei sun kruunusi putoa pois,
vois veteinen viedä sen sulta!"
-- "On isällä toinen tornissan,
se kirkkaampi on kuin kulta."
-- "Jos sull' olis yksi lempi vaan,
sen voisitko poijes antaa,
jos sulhos ois onneton kulkija vain,
joka harhaa meren rantaa?"
-- "Niin antaisin molemmat kruununi mun
ja mun lempeni ainoan, nuoren,
jos sydän ois hällä suuri ain,
ja hän lävistäis käärmeen kuoren.