on v. 1876 niin Kiinan, kuin lähetyksenkin historiassa. Pehkingin
rauhassa tehdyistä sopimuksista huolimatta Kiinalaiset virkamiehet
surmauttivat Englannin lähettilään, herra Margaryn ja nyt joutui
hallitus tekemiseen Englannin kanssa. Kiinan hallitus venytti
keskustelua, ja 18 kuukauden kuluttua ei asia vieläkään ollut selvillä.
Silloin Sir Thomas Wade laski alas Englannin lipun. Sota uhkasi syttyä
ja varmaan olisikin syttynyt, jollei Kiinan hallitus olisi tehnyt
myönnytyksiä. Tshiifoossa tehtiin Syyskuun 13 p. sopimus, jonka mukaan
Kiina oli avoinna muukalaisille.
Kiina avoinna! Kuka uskoi sen todeksi? Noin 40 vuotta sitten olivat
ulkomaalaiset olleet ahdistetut heille avoimissa rajakaupungeissakin ja
nyt oli heille annettu vapaus liikkua kaikkialla.
"Oi, kallio! kallio! Etkös tahdo aueta!" kerrotaan hurskaan
katolilaisen lähetyssaarnaajan F. Xavierin huudahtaneen, kun hän tuli
Kiinan 16 vuosisadalla. Nyt oli kallio auennut ja heti tunkeutui sen
halkeamiin kiiloja.
Ensimäinen oli _Jobn Mc Carthy_ ja hänen rohkea, uskollinen Kiinalainen
toverinsa, _Tshuen Ling_. He kulkivat halki Kiinan, idästä länteen.
Kaikkialla kohdeltiin heitä hyvin. Aina Tiibetin rajoille kulki _James
Cameron_.
Jo v. 1874 matkusti herra _Budd Huupeh_ maakunnassa ja seuraavana
_Huunaanissa_ ja _Henry Taylor Hoonaanissa_. V. 1876 lähtivät herrat
_Baller ja King Shensiin_. Kaksi lähti _Kueitsheo_ ja _Kaansuh_
maakuntaan ja kolme _Kuangsiin_.
Nälkävuosi Shaansiissa.
V. 1877 tulivat herrat James ja Turner toisen kerran Shaansii
maakuntaan, pohjois-Kiinassa. Heidän matkansa oli surullinen matka.
Pariin, kolmeen vuoteen ei ollut sadetta niillä tienoilla, joiden
kautta kulkivat. Ruoho oli kuivettunut, hiekka muuttunut tomuksi, joka
sakeana pilvenä kiiti tuulen muassa. Hartaasti rukoilivat ihmiset
"puusiaan", mutta ne eivät auttaneet. Nälkäkuume alkoi raivota. Sadat
surmasivat itsensä välttääkseen nälkään kuolemista.
Herra James sairastui kuumeeseen ja heidän täytyi lähteä paluumatkalle.
Siitä kertoo herra Turner näin:
"Valtateillä, joilla aina keväisin on suuri liike, oli nyt hiljaista,
tyhjää. Pellot olivat kulona. Ei missään näkynyt ruohoa, ei viheriäistä
heinänkortta. Monena vuotena perättäin olivat kylvyt menneet hukkaan.
Ne, joilla vielä oli siementä, eivät uskaltaneet niitä panna maahan.
Monet puut olivat kuoritut nälän sammuttamiseksi.
"Teillä ihmiset kiemurtelivat kuoleman tuskissa. Heitä ei kukaan
säälinyt, eikä kukaan välittänyt heistä, sillä kuolemisen näkemiseen
oli totuttu. Sadottain makasi ruumiita teillä. Me näimme ne. Muutamista
juuri oli henki lähtenyt ja toiset olivat jo aikasemmin kuolleet.
Nälkäiset koiralaumat hiipivät niiden ympärillä odottaen siksi, kunnes
joku joukosta ensin ryntäsi kuolleiden kimppuun. Monet ruumiit olivat
hirmuisen näköiset.
"Kaupunkien ulkopuolella oli kasoittain pääkalloja, luita, ja ihmisen
lihan kappaleita. Kylissä makasivat kuolleet läjissä. Perheet olivat
hajoitetut, vaimot myydyt, lapset joko myydyt tai heitetyt vuorten
rinteille kuolemaan ja miehet olivat lähteneet elatusta muualta
etsimään." -- -- --
Silloin maakunnan maaherra, jalomielinen, hyväätekeväinen Tseng,
ilmoitti hallitukselle siellä kuolevan 1,000 päivässä. Ennen Kesäkuuta
v. 1878 arvellaan vähintäin 5 miljoonaa ihmistä kuolleen. Englannista
tuli 40 tuhatta puntaa hädänalaisille jaettavaksi. K.S.L--s jakoi
enemmät kuin puolet näistä rahoista. Hädän lieventämisen kautta aukeni
maakunta evankeliumille.
"Anokaa niin teille annetaan."
Ne miehet, jotka matkustelivat halki Kiinan, olivat tavallaan vakoojia,
sillä he ottivat selkoa paikoista, joihin olisi sopiva asettua asumaan.
Monet niistä kaupungeista, joissa he kävivät, ovat nyt lähetystyön
keskustana. He siroittelivat siemeniä, jotka itivät ihmissydämissä,
antaen kerran kauniin sadon. Työvoimista vaan oli puute. Monet
lähetyksen jäsenistä kokoontuivat v. 1881 Uutshangiin keskustelemaan
lähetystä koskevista asioista ja pyytämään Jumalalta uusia apulaisia.
Tarvittiin ainakin _seitsemänkymmentä_. Kun oli rukoiltu, niin heti
kiitettiin heistä, sillä oltiin varmat rukouksen kuulemisesta. Kohta
saapuikin yhdeksän ja ennen v. 1884 loppua olivat kaikki 70 Kiinassa.
Työ laajentui niin, ettei herra Taylor enään yksin jaksanut toimia,
sentähden muodostettiin johtokunta johon kuului 10 Kiinassa kauvemmin
ollutta lähetyssaarnaajaa. V. 1886 kokoontui tämä johtokunta Ankingissa
ja silloin pyydettiin vuoden kuluessa, _sata uutta työmiestä_ ja
alettiin heti valmistautua heitä vastaanottamaan. Uusia tulokkaita
varten perustettua kaksi kotia, joissa he saavat opiskella kieltä.
Kiinassa kauvan ollut ja kieleen perehtynyt herra Baller etevien
apulaisten kanssa alkoi järjestää oppikirjain kirjoittamista.
Rukous tuli kuulluksi ja ennenkun vuosi oli päättynyt, olivat viimeiset
tästä sadasta jo matkalla Kiinaan.
Lähetyksellä on nykyään 870 työmiestä. Sillä on Shanghaissa kaunis,
mukava koti, joka on avoinna muillekin, eikä vaan sen omille jäsenille.
Se on iso perhe, jossa koetetaan katsoa jokaisen parasta. Tämän suuren
perheen tarpeista puhutaan taivaalliselle Isälle ja Hän ei ole antanut
siltä mitään puuttua. Sillä on asemia 14 maakunnassa.
"Jos ei Herra huonetta rakenna, niin he hukkaan työtä tekevät, jotka
sitä rakentavat. Jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartijat hukkaan
valvovat." (Ps. 127).
VI:des Luku.
Sananen meidän pienestä lähetyksestämme.
Oltuaan toista vuotta Kiangsiissa, muutti Agnes Meijer luoksemme
Tshenkiangiin Kiangsuussa. Keväällä v. 1896 tuli hän kotimaahan, aikoen
seuraavana vuotena palata Kiinaan, mutta salainen, hänelle itselleenkin
tietämätön sairaus ehkäisi siitä. Lääkärin kehoituksesta hän antautui
leikattavaksi ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Hän sai mennä ijäiseen
kotiin, jossa tapaamme toisemme ja kotimaan multaan kätkettiin hänen
maallinen majansa odottamaan Jeesuksen tuloa.
Keväällä v. 1898 saimme kotimaasta uusia tovereita, sillä neidet Sofia
Lagerstam ja Eelin Cajander sekä herra V. Grönlund saapuivat melkein
yksinajoin Kiinaan.
Sisämaahan pääsemisen toive eli sydämissämme. Kesän kuluttua
matkustimme Shanghaihen passin saamisen toivossa ja suureksi iloksemme
olikin tie nyt auki. Sirtshuen, Huupeh, Huunaan ja Kiangsii olivat ne
maakunnat, joissa saimme asustaa. Jätimme paikan valinnan Lähetyksen
johtokunnalle ja Marraskuun 5 p. tuli tieto, että