taivaaseen lähettäminen. Se tapahtuu paria viikkoa ennen. Tämä jumala
on paperille maalattu ja liistaroitu keittiön uuninrintaan. Siinähän
sillä onkin mainio tilaisuus katsella talon naisten pahoja tekoja,
kuulla heidän kaikki riidat ja panetukset. Ennenkun "laojee" taivaaseen
lähtee talon pahoista pakisemaan, pidetään sille pidot, jottei siellä
kovin kantelisi! Taritaan sille kanan ja sian lihat, makeiset,
hedelmätkin, tietysti aina varojen mukaan. Kun "puusaa" on syötetty,
juotettu, poltetaan se. Kuukauden kuluttua ostetaan uusi ja sanotaan
sen taivaasta palanneen. Kolmas tärkeä tehtävä on
Huoneiden puhdistus.
Vuotuiset no'et ja pölyt karistellaan ja pyyhitään pois. Pihamaat
raivataan, ainakin oven alta, jos ei kaikkialta. Työt lopetetaan.
Koulut ja kaupat suletaan.
Koittaa tuo ikävöity, toivottu ilta. Myöhään yöhön kuuluu kaduilta
tr- tr- tr- ääni ja vasta puoliyön aikaan tyhjentyvät ne ihmisistä.
Elämä poistuu ovien taakse. Haudan hiljaisuus vallitsee kaikkialla.
Koittaa aamu.
Uusi vuosi on tullut!
Öinen hiljaisuus jatkuu. Kaduilla liikkuvat ainoastaan kerjäläiset ja
kodittomat koirat. Miehet rientävät tervehtimään esi-isien henkiä.
Hiljaista on kodissa. Pahin riitapukarikin hillitsee silloin kielensä
ja tuskin kuuluu pahaa sanaa koko maassa -- tänä ilonpäivänä!
Iltapäivällä lähtevät miehet kyläilemään, mutta naiset pysyvät
kotosalla toiseen tai kolmanteenkin päivään asti.
Iloisia, hymyileviä ihmisiä tulvehtii kaduilla. "Konghsi! konghsi!"
sanoen tuttavat onnittelevat toisiaan, kumartelevat, puristelevat omia
käsiään. Taivaan kaaren kaikki värit loistelevat mitä miellyttävimmässä
sekasotkussa kaupunkien kaduilla ja kylien kujilla! Silkkiset puvut,
maalatut posket, kukitetut päät, naureskelevat ihmiset -- kaikki tuo
saattaa leikilliselle tuulelle muukalaisenkin.
Vieraillaan ensin omassa ja sitten naapurikylissä. Vieraita tulee ja
menee. On niin kovin hauskaa! Kiirettä ei ole kellään. Teetä juodaan,
makeisia ja hedelmiä syödään, tupakoidaan ja jutellaan tuntikausia
sitten, kun ensimäinen ilonkuohu on ohitse. Iloa, iloa, iloa on
kaikkialla. Murheita ei muisteta, sillä onhan nyt "koo nien!"
Katsoi, minne katsoi, kaikkialla näkee punaisia paperilevyjä. Niitä on
ovilla, seinillä, patsaissa, kantotuoleissa, kärreissä, veneissä. Mihin
on kirjoitettu jonkun viisaan miehen lauselma, kuhun taas joku
toivotus, esim. kaikki asiat menköön mieleni mukaan.
Viikon, kahden kuluttua ei ilojuhlasta ole muuta muistoa kuin puhtaat
seinät ja punaisella paperilla olevat kirjoitukset. Elämä on vajonnut
entiseen uraansa. Monet loistavat puvut lasketut lainaajan arkkuun tai
panttilaitoksen säilytyspaikkaan odottamaan "uuttavuotta". Juhlatunne
on mielestä kadonnut, naamarit kasvoilta ja kielen kahleet katkenneet.