oli muurien sisäpuolella. Se oli aikoinaan ollut johtaja Taylorin
kotina. Siinä oli muutamia pieniä, matalia huoneita, joissa oli
lasi-ikkunat. Me asuimme yläkerrassa ja alakerrassa Kiinalaiset
apulaisemme. Näköala asunnostamme ei ollut laaja. Pihamaassamme kasvoi
kaunis lehtipuu ja eräs köynnöskasvi, jonka pienet, valkoiset kukkaset
levittivät suloista tuoksua ympärilleen.
Toisella puolella kartanoa oli nelikulmainen pihamaa, jonka yhteen
nurkkaan oli upotettu iso kiviastia, jota käytettiin likakaivona. Juuri
ikkunaimme alla oli syvennys maassa, johon vaatteiden pesuvesi
kaadettiin. Tuo pihamaa oli 18 kodin käytettävänä! Likavesien
kesähelteellä siinä hapatessa, leveni sanomattoman paha haju
huoneisiimme.
Kerran olivat kodissa asuvat ulkomaalaiset kaataneet karbolihappoa
lätäkköön, mutta siitä oli tulla hirmuiset seuraukset. Kansa luuli
heidän kaataneen siihen myrkkyä!
Kerran helteisenä kesäpäivänä istuimme päivällistä syömässä. Yht'äkkiä
huutaa eräs naapurin emäntä minua. Nousin, katsoen ikkunasta
pihamaalle. Ikkunani alla seisoi vaimo hyvin vihastuneena. Kysyin:
"Mikäs on hätänä?"
"Mitä, opettaja, viskasitte silmilleni?" kysyi hän vihasesti.
"En mitään!" vastasin.
"Viskasittepas", väitti vaimo.
"En ole viskannut, sillä enhän huoneessanikaan ollut, vaan tuolla
viereisessä huoneessa söin päivällistä!" sanoin. Hän ei sitä uskonut
ennenkun palvelijattaremme todisti hänelle sanani todeksi.
Asian laita oli näin. Juuri ikkunani alla oli kaivo. Hän oli nostamassa
vettä ja vesikapasta pirskahti pisarainen hänen poskelleen. Sitä hän ei
huomannut, vaan luuli minun heittäneen pisaran myrkkyä hänen
kasvoilleen.
Kesät olivat kuumat ja kosteat. Vaatteemme ja kirjamme homehtuivat,
jollemme niitä usein tuuleuttaneet ja pyyhkineet. Rottia oli paljon. Yö
kaudet ne varsan lailla ravasivat huoneissamme, milloin tapellen,
milloin kaluten kaappeja. Ne nävertelivät leivät, kaatelivat maidon.
Niuskaen, nauskaen kaiken yötä, häiritsivät yölepomme, joka
kuumuudenkin tähden oli hyvin niukka. Saatuamme kissan talohon, saimme
rauhan.
Ruoka-aineista ei Tshenkiangissa ollut puutosta. Juurikasveja,
vihanneksia ja hedelmiä oli runsaasti saatavana. Vaikk'eivät
Kiinalaiset itse syö maitoa, eikä voita, pitivät he siellä asuvien
ulkomaalaisten tähden lehmiä. Siellä ollessamme saimme maitoa ostaa.
Ruu'an kodissamme valmistimme suomalaisella tavalla. Saimme siellä
lehmänlihaakin ostaa, jota ei sisämaassa saa. Juomavesi tuotiin
kanavasta. Keittämättömänä emme sitä juoneet. Kiehuvaa vettä sai
kaikkialla ostaa teetä varten. Polttopuina käytimme erästä, joessa
kasvavaa ruohoa, jota kuivattuna, kuvottain tuotiin kaupaksi.
Ruokasalissamme oli meillä pieni, ulkomaalainen rautauuni, jossa
poltimme hiiliä kylmän aikana.