Höyrylaiva "China" näkyi riistäneen herra Foggilta hänen viimeisenkin
toivonsa.
Hänen matkaansa ei sopinut yksikään niistä postilaivoista, jotka
kulkevat suoraan Amerikan ja Euroopan välillä: ei ranskalaisen
Transatlanttisen yhtiön, ei Valkoisen Tähden, ei Imman-yhtiön, ei
Hampurin linjan laivat.
"Pereire", ranskalaisen transatlanttisen yhtiön höyrylaivoja -- jotka
kulkevat yhtä nopeasti, mutta sisustukselleen ovat komeammat kuin
yksikään ainoa muu laiva -- oli lähtevä vasta ylihuomenna, joulukuun
14:ntenä. Sitäpaitsi ei se, enempää kuin Hampurinkaan linjan laivat,
mene suoraan Liverpooliin tai Lontooseen, vaan Havreen, ja kulku
Havresta Southamptoniin olisi aikaansaanut auttamattoman myöhästymisen.
Imman-linjan höyrylaivoista oli "City of Paris" lähtevä seuraavana
aamuna, mutta sillä ei ollut yrittämistäkään. Nämä laivat ovat aiotut
oikeastaan siirtolaisten kuljetusta varten; niiden koneet ovat heikot,
ja ne kulkevat yhtä paljon tuulen kuin höyrynkin avulla. New-Yorkista
Englantiin viipyvät ne kauemman aikaa kuin mitä herra Foggilla enää oli
jäljellä.
Kaiken tämän sai gentlemannimme tietää Bradshaw'in matkaoppaasta, joka
tarkalleen ilmoittaa Atlantilla kulkevain laivain lähtöajat.
Passepartout oli ihan epätoivoissaan. Myöhästyä 45 minuuttia -- tuo oli
vähällä tukehduttaa hänet! Se oli hänen vikansa, juuri hänen, joka
alinomaa vain laitteli haittoja isäntänsä tielle! Ja muistellessaan
kaikkia matkan mutkia, kaikkia rahasummia, jotka ainoastaan hänen
tähtensä oli maksettu, ajatellessaan, että tuo suuri veto ja äärettömät
matkakulungit, joista nyt ei enää ollut mitään hyötyä, saattoivat hänen
isäntänsä perikatoon, moitti hän itseänsä sanomattomasti.
Mutta Mr. Fogg ei nuhdellut häntä vähääkään, vaan virkkoi:
-- Jätetään huomiseksi. Tulkaa.
Mr. Fogg, Mrs. Auda, Fiks ja Passepartout kulkivat Hudson joen yli ja
vuokrasivat vaunut, jotka veivät heidät Saint-Nicolas hotelliin
Broadwayn varrelle. Huoneet tilattiin. Phileas Foggilta kului yö
pian, hän kun nukkui hyvin, mutta pitkä se oli muille, sillä
levottomuudeltaan he eivät saaneet unta silmiinsä.
Huomenna oli joulukuun 12 päivä. Tästä päivästä kello 7:stä aamulla
saman kuun 21 päivään kello 8.45 illalla oli yhdeksän päivää,
kolmetoista tuntia ja 45 minuuttia. Jos siis Phileas Fogg olisi päässyt
edellisenä iltana lähtemään "China'lla", joka on Cunard-linjan
nopeimpia höyrylaivoja, niin hän olisi tullut Liverpooliin ja sieltä
Lontooseen hyvissä ajoin.
Mr. Fogg läksi aamulla hotellista yksinään, käskettyään palvelijansa
odottamaan häntä ja sanomaan Mrs. Audalle, että olisi valmis lähtemään
minä hetkenä hyvänsä.
Mr. Fogg meni Hudsonin rannalle ja katseli sekä laituriin
kiinnitettyjen että joella ankkurissa olevien alusten joukosta
sellaista, joka olisi valmiina lähtöön. Useilla laivoilla oli lippu
mastossaan. Ne olivat valmiita laskemaan ulapalle nousuveden tullessa.
New-Yorkin äärettömästä satamasta näet lähtee satoja laivoja joka päivä
kaikkiin maailman ääriin. Mutta useimmat olivat purjelaivoja. Niistä ei
siis Mr. Foggille ollut mitään hyötyä.
Gentlemannimme oli jo menettää kaiken toivonsa, mutta huomasipa hän
viimeinkin ulkona satamassa ylinnä yhden kaabelin mitan (200 metrin)
päässä sorean höyrylaivan, jonka piipusta musta savu tuprueli ulos. Tuo
merkitsi sen pian lähtevän matkaan.
Phileas Fogg vuokrasi veneen, ja pian hän oli saapunut höyrylaivan
laskuportaille. "Henrietta'n" runko oli raudasta, sisustus puusta.
"Henrietta'n" kapteeni oli laivalla. Phileas Fogg nousi kannelle ja
pyysi saada puhutella häntä. Pian kapteeni tulikin esille.
Kapteeni oli viidenkymmenen vuoden iässä, oikea merikarhu. Hän oli
järeäruumiinen, punatukkainen, ilman vähintäkään hienoutta.
-- Kapteeniko? -- kysyi herra Fogg.
-- Niin kyllä.
-- Minä olen Phileas Fogg, Lontoosta.
-- Ja minä Andrew Speedy, Cardiffista.
-- Milloin lähdette?
-- Tunnin päästä.
-- Ja minne?
-- Bordeaux'hin.
-- Lastinne?
-- Pelkkiä kiviä vain, lastia ei mitään. Lähden painolastissa.
-- Onko matkustajia?
-- Ei ainoatakaan. Minulla ei ole matkustajia milloinkaan; semmoisesta
viisastelevasta tavarasta ei ole muuta kuin vastusta.
-- Kulkeeko laiva hyvin?
-- Noin 11 tai 12 solmua. Niin, "Henrietta" on kuulu kalu.
-- Mieleni on varsin hyvä, kapteeni Speedy.
-- Mutta mitä nämä kysymykset tarkoittavat? -- kysyi kapteeni.
-- Otatteko viedäksenne minut ja kolme muuta henkeä Liverpooliin?
-- Liverpooliinko? Miksei Kiinaan?
-- Liverpooliin, sanon minä.
-- En.
-- Ettekö?
-- En. Olen lähtemässä Bordeaux'hin, ja sinne minä menen.
-- Liverpoolista saatatte mennä Bordeaux'hin; ette siinä kovin suurta
mutkaa tee.
-- En.
-- Mutta jos teille tarjottaisiin kelpo maksu?
-- En, vaikka maksaisitte kaksisataa dollaria hengeltä...
-- Minä maksan kaksituhatta.
-- Joka hengeltä?
-- Niin.
-- Ja niitä on neljä?
-- Neljä.
Kapteeni Speedy miettimään otsa kurtussa.
-- Ettehän laske leikkiä? -- kysäisi hän sitten.
-- En suinkaan. Minun pitää olla Lontoossa tämän kuun 21 p:nä ennen
kello 8.45 illalla, ja jos pääsen perille ajoissa, niin saatte 2,000
dollaria yli määrän.
-- Yhteensä siis kymmenentuhatta?
-- Niin juuri.
-- Pitää sitten mennä puhumaan isännille, -- sanoi kapteeni.
Olihan melkoinen makupala tarjona isännille sekä kapteenille, jolla oli
kaksi viidennestä "Henrietta'ssa". Kymmenentuhatta dollaria
vähäpätöisestä kierroksesta, vaikkei laivassa ollut lastiakaan.
Neljänneksen kuluttua tulivat Mr. Fogg ja kapteeni Speedy isäntäin,
Messrs. Formanby ja Co:n konttoriin; kymmenen minuutin kuluttua
astuivat he jälleen ulos. Asia oli päätetty.
Mr. Fogg oli Messrs. Formanby ja Co:lle maksanut 8,000 dollaria;
palkinto oli maksettava vasta siinä tapauksessa, että tultaisiin
oikeaan aikaan perille. Messrs. Formanby ja Co puolestaan antoivat
laillisen sitoumuksen, jonka mukaan kolmimastoinen höyrylaiva
"Henrietta" New-Yorkista annettiin Mr. Phileas Foggin käytettäväksi
Liverpooliin saakka.
-- Minä palajan nyt laivalle, -- sanoi Speedy.
-- Ja minä hotelliin, --- sanoi Mr. Fogg.
-- Kello on nyt 8. Täytyy kiirehtiä.
-- Kello 9 olemme laivalla,-- vastasi Mr. Fogg.
Määrättynä aikana olivat Mr. Fogg, Mrs. Auda, Passepartout ja Fiks --
jolle gentlemanni kohteliaasti oli tarjonnut sijan laivalla --
"Henrietta'n" kannella.
Kuultuansa, mitä tämäkin matka taas maksaa, hämmästyi Passepartout
niin, ettei sanonut muuta kuin:
-- Nyt en enää puhu mitään.
Fiks puolestaan arveli itsekseen:
-- Ei maar Bank of England asiasta sanottavasti hyödy. Jos Fogg
Liverpooliin tultuansa ei viskaa muutamia kourallisia seteleitä suoraa
päätä veteen, niin puuttuu sittenkin yhdeksättä tuhatta puntaa
summasta!