On noin kolme viikkoa siitä kuin Sir Peterin ja Lady Chillinglyn
kutsumat vieraat kokoontuivat Exmundhamiin, ja he ovat vielä siellä,
vaikka maatilalle kutsuttujen ihmisten harvoin on kylläksi sääli sen
omistajan ikävyyttä, viipyäksensä siellä enemmän kuin kolme päivää. Mr
Chillingly Mivers tosin ei ollut tämän tavallisen rajan yli mennyt. Hän
oli siellä ollessaan huomaamatta pitänyt silmällä nuoren Gordonin
käytöstä Ceciliaa kohtaan, ja Cecilian käytöstä häntä kohtaan, ja
tullut siihen päätökseen ettei ollut mitään syytä peloittaa Sir Peteriä
tahi saattaa tätä arvoisaa baronetia katumaan että hän oli kutsunut
tämän taitavan sukulaisen tykönsä.
Exmundhamilla oli kaikille sinne jääville vieraille erityinen
viehätyksensä: Lady Glenalvonille, sentähden että emäntä oli hänen
paras ystävänsä nuoruuden ajoilta ja senkintähden että häntä huvitti
huomata sitä mieltymystä, jota Cecilia Travers osoitti siihen paikkaan,
joka oli niin likeisessä yhteydessä sen miehen muiston kanssa, jonka
vaimoksi Lady Glenalvon toivoi hänen tulevan; Gordon Chillinglylle,
syystä ettei mikään tilaisuus voinut olla soveliaampi hänen omille
hyvin kätketyille tuumilleen voittaa Cecilian sydäntä ja saada häntä
vaimoksensa. Mitä Ceciliaan itseen tulee, niin tämä viehätys häneen
katsoen ei tarvitse mitään selitystä.
Leopold Traversille tämä Exmundhamin vetovoima ei ollut niin
voimallinen. Mutta kuitenkin hänkin mielellään viipyi siellä. Hänen
toimelias luonteensa oli huvitettu kuljeksimisesta tiluksen poikki,
jonka pinta-alan olisi pitänyt tuottaa paljoa suuremman sadon, ja
myöskin häntä huvitti soimata Sir Peteriä siitä vanhanaikaisesta
järjestyksestä, jota tämä hyvänluontoinen tilanomistaja salli
vuokramiehensä noudattaa, sekä siitä että hän käytti niin paljon
liikanaista väkeä työskentelemässä puutarhoissa ja puistoissa, jotka
olivat olemassa vaan huvin vuoksi, ja yleensä tilan hoidossa, niinkuin
puuseppiä, puunsahaajia, muurareja ja seppiä.
Kun squire sanoi: "Te voisitte vallan hyvin tulla aikaan kolmannella
osalla tuosta kalliista työväestä," niin Sir Peter vastasi,
tietämättänsä lainaten vanhan franskalaisen grandseigneurin vastauksen:
"Se on hyvin mahdollista. Mutta kysymys on, voisivatko ne yhtä hyvin
tulla aikaan ilman minua?"
Exmundham oli kuitenkin hyvin kallis paikka ylläpitää. Itse
päärakennus, jonka joku kunnianhimoinen Chillingly kolmesataa vuotta
takaperin oli rakennuttanut, olisi ollut kyllin iso omistajalle, jolla
olisi ollut kolme kertaa suuremmat tulot; ja vaikka kukkatarha oli
pienempi kuin Braefieldvillen, niin oli siellä kumminkin käytäviä ja
polkuja, jotka ulottuivat peninkulmia nuorien istutuksien ja vanhain
metsikkojen poikki, joissa suuri joukko laiskoja työmiehiä työskenteli.
Ei siis ollut kumma ettei Sir Peter ollut ensinkään rikas, vaikka
hänellä oli kymmenen tuhatta puntaa tuloja vuodessa. Leopold Traversin
toimelias henki myöskin löysi hyvän tilaisuuden työhön isäntänsä
suuressa kirjastossa. Travers, joka ei milloinkaan paljon lukenut, ei
suinkaan halveksinut oppimista, ja hän rupesi tutkimaan historiallisia
ja muinaistieteellisiä kirjoja semmoisella innolla, kuin henkilö
ainakin osoittaa, joka pontevuudella toimittaa jokaisen asian, mikä
antaa hänelle tilaisuuden vapauttaa itseänsä haluttomuudesta. Haluton ei
Leopold Travers milloinkaan voinut olla. Mutta Chillingly Gordonin
seura miellytti häntä enemmän kuin mikään näistä toiminnan
välikappaleista, Ja pani hänen ajatuksensa virran nopeampaan
liikkeesen. Hän oli aina iloinen kun hän sai ikäänkuin uudistaa omaa
nuoruuttansa nuorien seurassa ja oli luonteeltansa sympaatinen,
niinkuin sydämelliset ihmiset yleensä ovat; sentähden hän oli, kuten
olemme nähneet, innokkaasti ottanut osaa George Belvoirin
kunnianhimoisiin rientoihin ja hyvin taipuvaisesti mukauntunut Kenelm
Chillinglyn omituisuuksiin. Mutta edellinen näistä kahdesta oli vähän
liiaksi jokapäiväinen, toinen vähän liiaksi haaveksivainen, voidaksensa
tulla sille täydelliselle kumppanuuden kannalle Leopold Traversin
kanssa, kuin Chillingly Gordon, tuo taitava ja käytöllinen uuden
sukupolven edustaja. Heidän välillänsä oli se valtiollinen ja
yhteiskunnallinen yhtäpitäväisyys että he molemmat halveksivat
viattomia ja vanhanaikuisia mielipiteitä, johon Leopold Traversiin
nähden tuli lisäksi uudenaikaisten, kaikkea muuta kuin viattomien,
mielipiteiden halveksiminen, jotka mielipiteet hänen luullaksensa
uhkasivat hänen maatansa hävittää. Mielipiteet, joita Chillingly
Gordonin paljoa enemmän kehittynyt ymmärrys ja enemmän eteenpäin
pyrkivä kunnianhimo arvosteli näin: "Voisinko hyväksyä näitä oppeja?
Minä en voi käsittää kuinka voin päästä ensimmäiseksi ministeriksi
maassa, jossa uskonto ja raha vielä ovat voimia, joilta täytyy neuvoa
kysyä. Ja, uskonnosta ja rahasta lukua pitämättä, en käsitä kuinka
voisin, jos nämä opit tulevat laeiksi, ehyt takki ylläni, välttää
tappiolle joutumasta. Jos minulla olisi eheä takki päällä, niin joko se
revittäisiin päältäni, kun muka olisin rahamies, tai, jos tekisin
vastarintaa siveellisen kunnian nimessä, niin minua surmattaisiin
uskonnon ystävänä."
Sentähden, kun Leopold Travers sanoi: "Tietysti meidän täytyy mennä
eteenpäin," hymyili Chillingly Gordon ja vastasi: "Tietysti, mennä
eteenpäin." Ja kun Leopold Travers lisäsi: "Mutta me voimme mennä liian
pitkälle," pudisti Chillingly Gordon päätänsä ja vastasi: "Kuinka totta
te puhutte! Tietysti, liian pitkälle."
Paitsi tätä yksimielisyyttä valtiollisissa asioissa, oli muitakin
ystävällisiä yhteiskohtia vanhemman ja nuoremman miehen välillä. He
olivat molemmat erittäin hauskoja seuraihmisiä; ja vaikka Leopold
Travers ei olisi voinut tutkia eräitä syvyyksiä Chillingly Gordonin
luonteessa -- jokaisen ihmisen luonteessa on syvyyksiä, joita hänen
taitavin tutkijansakaan ei voi mitata -- niin hän ei kuitenkaan ollut
väärässä, kun hän sanoi itselleen: "Gordon on täydellinen herrasmies."
Lukijani erehtyisivät suuresti tämän taitavan nuoren miehen suhteen,
jos he katsoisivat häntä viekastelijaksi niinkuin Blifil tahi Joseph
Surface olivat. Chillingly Gordon oli sanan täydellisessä merkityksessä
herrasmies. Jos hän olisi pannut koko omaisuutensa rubber whist'iin ja
huomaamaton katse hänen vastustajansa käteen olisi päättänyt tappiosta
tai voitosta, niin hän olisi kääntänyt päänsä pois ja sanonut: "Pitäkää
korttianne silmällä." Eikä myöskään, niinkuin minulla on ollut
tilaisuutta selittää, sellaiset syyt, jotka ovat tavalliset
onnentavoittelijoissa yleensä, vaikuttaneet hänen salaiseen
päätökseensä koettaa saada Ceciliaa vaimoksensa. Hän ei myöntänyt
olevan mitään eroitusta heidän välillänsä. Hän sanoi itsellensä: "Mitä
hän antaa minulle rahassa, sen minä runsaassa määrässä maksan
yhteiskunnallisen aseman kautta, jos onnistun, ja varmaan minä
onnistun. Jos minä olisin niin rikas kuin Lord Westminster, ja
kuitenkin viitsisin pääministeriksi ruveta, niin valitsisin hänen
soveliaimpana naisena, minkä olen nähnyt, pääministerin vaimoksi."
Mutta myöntää täytyy, että tänkaltainen monoloogi, vaikk'ei se ollut
innokkaan rakastajan, kuitenkin oli ymmärtäväisen miehen, joka pitää
itseänsä suuressa arvossa, päättää hankkia itselleen korkean aseman
yhteiskunnassa ja tahtoo vaimoksensa naisen, joka tulisi sen aseman
koristeeksi, johon hän varmaan toivoo pääsevänsä. Toden perään ei
kukaan niin taitava mies kuin Chillingly Gordon milloinkaan olisi
saanut päähänsä kunnianhimon tulla Englannin ministeriksi, jos hän
kaikessa, mikä yksityisessä elämässä on englantilaisen herrasmiehen
tuntomerkkinä, voisi syyllä joutua moitteen alaiseksi.
Hän oli ainoastaan julkisessa elämässä, mitä moni yksityisessä elämässä
kunniallinen herrasmies ennen häntä oli ollut, kunnianhimoinen,
uskalias oman voiton pyytäjä, joka ei suinkaan ollut ilman
personallisia tunteita, mutta joka alisti ne kaikki personallisen
kunnianhimon tarkoituksien alle, ja jolla ei ollut muita mielipiteitä
kuin halu taitavuudella päästä korkeaan asemaan. Ja taitavuutta itseä
hän katsoi valtiomiehen ainoaksi järjelliseksi periaatteeksi. Sitä
paitsi hänellä oli jotenkin hyvä ymmärrys, joka taisi päättää
puolustiko vapaan ja valistuneen kansan yleinen mielipide Pyh. Paavalin
katedraalin muuttamista Agapemoneksi, vai ei.
Leopold Travers ei ollut ainoa, jonka suosiota Chillingly Gordon oli
saavuttanut niinä viikkoina, joita hän tällä tavoin oli omistanut
Exmundhamin niituille ja lehdoille. Hän oli päässyt Mrs Campionin
suosioon. Hänen puheensa muistutti tätä rouvaa hänen miesvainajastaan.
Kun Mrs Campion puhui Cecilian kanssa, niin hän mielellään vertasi
Chillingly Gordonia Kenelmiin, joka ei ollut jälkimäisen eduksi, sillä
Mrs Campion ei käsittänyt tämän humoria, vaan väitti että hän oli
'teeskennelty.' "Erinomaisen etevä nuori mies, tuo Mr Gordon, niin
sivistynyt, niin viisas, ja ennen kaikkea niin luonnollinen." Sellainen
oli hänen arvostelunsa tästä Cecilian salaisesta kosijasta; ja Mrs
Campion ei tarvinnut mitään suoraa ilmoitusta arvataksensa tätä. Lady
Glenalvonkin oli alkanut mieltyä tähän lahjakkaasen nuoreen mieheen.
Enimpiä vaimoja voi nuoruuden kunnianhimo miellyttää. Chillingly Gordon
herätti Lady Glenalvonissa vakaan vakuutuksen hänen taidostansa ja
vielä suuremman kunnioituksen tämän taidon yhdistymisestä vallan ja
maineen käytöllisiin esineihin. Samoin kuin Mrs Campion alkoi Lady
Glenalvonkin verrata molempia serkuksia toisiinsa, Kenelmin vahingoksi,
sillä toinen näytti hitaisuudesta päättäneen panna kynttilänsä vakan
alle, toinen näytti rehellisesti tahtovan antaa kynttilänsä loistaa
ihmisille. Lady Glenalvon oli myöskin harmissaan siitä että Kenelm oli
lähtenyt kotoansa juuri kun hän ensi kerta kävi siellä ja jolloin
hänellä olisi ollut niin sopiva tilaisuus olla sen tytön seurassa,
jonka hän tiesi että Lady Glenalvon luuli hänen voivan saada
vaimokseen, jos hän tahtoisi. Kun sentähden Mrs Campion eräänä päivänä
käveli puutarhassa Lady Glenalvonin kanssa, juuri kun Chillingly Gordon
tuli käyden käsi kädessä Leopold Traversin kanssa puutarhasta puistoon,
niin edellinen äkisti kysyi: "Ettekö usko että Mr Gordon on Ceciliaan
rakastunut, vaikka hän, köyhä kun on, ei uskalla sitä tunnustaa? Ja
ettekö usko että mikä tyttö tahansa, jos hän olisi niin rikas kuin
Cecilia on, enemmän ylpeili sellaisesta miehestä kuin Chillingly
Gordon, kuin jostakin typerästä kreivistä?"
Lady Glenalvon vastasi lyhyesti, mutta hiukan suruisesti:
"Kyllä."
Hetken aikaa vaiti oltuansa hän lisäsi: "On yksi mies, jonka kanssa
kerta luulin että Cecilia voisi tulla onnellisemmaksi kuin kenenkään
muun kanssa. Mies, jonka pitäisi olla minulle rakkaampi kuin Mr Gordon,
sillä hän pelasti poikani hengen, ja jolla, vaikka hän kenties on
vähemmän lahjakas kuin Mr Gordon, kuitenkin on taitoa, joka voisi tulla
esiin ja tehdä hänestä -- mitä minä sanon? -- hyödylliseksi ja eteväksi
yhteiskunnan jäseneksi, jos hän naisi tytön, joka niin varmaan
kohoittaisi sitä miestä, jonka kanssa hän menisi naimisiin, kuin
Cecilia Travers. Mutta jos minun täytyy luopua tästä toivosta ja
likemmin katsella niitä nuoria miehiä, joita tunnen, niin minä,
säädystä ja omaisuudesta lukua pitämättä, en tunne ketään, jota
katsoisin muita paremmaksi runsaslahjaiselle tyttärelle, joka kaikesta
sydämestään ja mielestään edistäisi taitavan aviomiehen kunnianhimoa.
Mutta, Mrs Campion, minä en vielä ole kokonaan lakannut toivomasta; ja,
vaikk'en ole sitä tehnyt, luulen kuitenkin että löytyy mies, jolle minä
antaisin Cecilian, jos hän olisi minun tyttäreni."
Lady Glenalvon keskeytti tämän kautta niin jyrkästi puheen aineen,
ett'ei Mrs Campion olisi voinut uudestaan ottaa sitä puheeksi
rikkomatta naisellista säädyllisyyttä vastaan, ja sitä Mrs Campion oli
viimeinen ihminen maailmassa tekemään.
Lady Chillingly ei voinut olla mieltymättä Gordoniin. Tämä
viimeksi-mainittu oli niin avulias, huvitti hänen vieraitansa ja taisi,
jos niin tarvittiin, ottaa osaa rubber whistiin.
Oli kuitenkin kaksi henkilöä, joita Gordon ei miellyttänyt, nimittäin
John pastori ja Sir Peter. Kun Travers eräänä päivänä kiitti häntä
hänen vakaiden tietojensa ja arvostelukykynsä puolesta, niin pappi
vastasi pistelevästi: "Niin, yhtä vakaat ja terveet kuin pöytä, joka
ostetaan välikaupittelijaalta; vernissan paksuus peittää rakoja; koko
alivärkki horjuu." Mutta kun pastoria kehoitettiin ilmoittamaan syyt
ankaraan päätökseensä, taisi hän vaan vastata väitöksellä, joka kysyjän
mielestä tuntui olevan papillisen suvaitsemattomuuden osoitus.
"Sentähden," sanoi John pastori, "että hän ei rakasta ihmisiä, eikä
kunnioita Jumalaa. Eikä mikään luonne ole vakainen ja terve, joka
laajentaa pintaansa sen nojan kustannuksella."
Toiselta puolen katosi vähitellen se mieltymys, jota Gordon alussa oli
Sir Peterissä herättänyt, sen mukaan kuin jälkimäinen, Miversin
viittauksen johdosta, huomasi kuinka nuori mies hartaasti koetti päästä
Mrs Campionin suosioon ja saman nuoren miehen viekasta ja puoleksi
kätkettyä kohteliaisuutta Ceciliaa kohtaan.
Ehkä Gordon ei ollut uskaltanut näin "tunnustella" oloja
ennenkuin Mivers oli lähtenyt; tahi kenties Sir Peterin isällinen
levottomuus tässä kohdassa teki hänen terävämmäksi vaarinottajaksi
kuin maailman mies oli, jonka luonnollista terävämielisyyttä
tunteita koskevissa asioissa usein tylsytti hänen saavutettu
välinpitämättömyys-filosofiiansa.
Cecilia tuli päivä päivältä, tunti tunnilta, minkä hän vielä viipyi
hänen kattonsa alla, yhä rakkaammaksi Sir Peterille, ja yhä
palavammaksi tuli hänen toivonsa saada tämä tyttö miniäksi. Hän oli
hyvin mielissään siitä että Cecilia mieluisimmin oli hänen seurassaan;
tyttö oli aina saapuvilla tulemaan hänen kanssaan hänen tavallisille
kävelymatkoilleen, kävi hänen kanssaan talonpoikien tuvissa, tai
torpparien majoissa, joissa aina saivat kuulla kertomuksia Master
Kenelmistä hänen lapsuutensa ajoilta, kertomuksia, jotka osoittivat
sukkeluutta tai hyväluontoisuutta, sääliväisyyttä tai hurjaa
uskaliaisuutta.
Koko tällä ajalla Lady Chillingly pysyi tyynenä, niin kuin hänen
arvoisa asemansa vaati häntä olemaan. Hän oli hyvin hyvä nainen ja
hänen käytöksensä oli kaikin puolin ladyn kaltainen. Ei kukaan olisi
voinut huomata tahraa hänen luonteessansa, eikä vinoa poimetta hänen
leninginreunuksessaan. Hän oli, niinkuin Epikuron jumalat, liian hyvä
hämmentämään puhdasta ja kirkasta olemistansa sellaisilla huolilla,
jotka ovat tavalliset meissä poloisissa kuolevaisissa. Hän oli tosin
tyytyväinen siihen tribuutiin, jonka maailma hänen alttarilleen pani;
mutta hän ei ollut niin järin jumalattaren kaltainen, että hän olisi
kohonnut niitä perhe-tunteita ylemmäksi, joita ihmiskunta antaa
perinnöksi maan asujamille. Hän rakasti miestänsä niin paljon kuin
enimmät vanhanpuoleiset vaimot rakastavat vanhanpuoleisia miehiänsä.
Hänen rakkautensa Kenelmiin oli hellempi, ja siihen oli yhdistynyt
sääliväisyys. Kenelmin omituisuudet olisivat saattaneet häntä hämille,
jos hän milloinkaan olisi sallinut itsensä hämille joutua; hänestä oli
mukavampi sääliä niitä. Hän ei toivonut Ceciliaa Kenelmin vaimoksi,
niinkuin hänen miehensä. Hänen mielestänsä hänen poikansa saisi
korkeamman aseman kreivikunnassa, jos hän naisi Lady Janen, Clanvillen
herttuan tyttären, ja se "hänen tuli tehdä," sanoi Lady Chillingly
itsekseen. Hän ei kenellekään puhunut siitä pelosta, joka oli saattanut
Sir Peteriä vaatimaan Kenelmiltä sen lupauksen, ettei hän pyytäisi
ketään naista vaimoksensa, ennenkuin hän oli saanut isänsä suostumusta
siihen. Se ajatus, että Lady Chillinglyn poika naisi säätyänsä alempaa,
vaikka hän muuten olikin kummallinen, olisi niin suuressa määrässä
hänen tasapainoansa häirinnyt, ettei hän voinut sitä käsittää.
Tällainen oli tila Exmundhamissa kun Kenelmin pitkä kirje tuli Sir
Peterille.