Kenelm kääntyi pois Punch'in ja Punch'in koiran katselemisesta, kun
hänen palvelijansa astui sisään, sanoen: "Eräs mies maalta, joka ei
tahdo nimeänsä sanoa, pyytää saada teitä puhutella."
Ajatellen sen kenties olevan jonkun hänen isänsä lähettämän
sanantuojan, käski Kenelm että tuntematon laskettaisiin sisään, ja
seuraavassa minuutissa astui sisään kaunis ja roteva nuori mies, jonka
Kenelm, ensin hämmästyksellä häntä katseltuansa, tunsi Tom Bowles'iksi.
Olisi ollut vaikea vähemmän terävämieliselle katsojalle tuntea häntä:
raa'asta tappelijasta tai kylän hevossepästä ei ollut merkkiäkään
jälellä; kasvot olivat lempeän ja älyllisen näköiset, ja osoittivat
enemmän ujoutta kuin rohkeutta; hänen jykevä vartalonsa oli kadottanut
entisen kömpelyytensä, yksinkertainen puku oli niinkuin herrasmiehen --
käyttääksemme selvästi kuvailevaa lausetapaa, koko mies oli
ihmeellisesti "virittänyt säveltä alas."
"Minä pelkään, sir, että olen liian rohkea," sanoi Tom hiukan
sammaltaen ja käännellen hattua sormillaan.
"Minä olisin suurempi vapauden ystävä, kuin olen, jos minua aina
kohdeltaisiin tällä tavalla," sanoi Kenelm, huonolla tuulella ollen;
mutta hänen luonteensa jalompi puoli pääsi kohdakkoin voitolle, ja hän
tarttui vanhan vastustajansa käteen ja huudahti: "Tom hyvä, te olette
hyvin tervetullut. Minä olen erittäin iloinen nähdessäni teitä.
Istukaa, mies; istukaa -- olkaa niinkuin kotonanne."
"Minä en tiennyt että olitte palannut Englantiin, sir, ennenkuin näinä
päivinä vasta; sillä te sanoitte että kun tulette takaisin, niin saisin
nähdä teitä tai kuulla teistä." Nämä viimeiset sanat lausuttiin hiukan
soimaavaisella äänellä.
"Minä ansaitsen moitetta, suokaa anteeksi," sanoi Kenelm katumaisesti.
"Mutta miten te minun löysitte? Ettehän edes nimeäni tuntenut? Siitä
oli kuitenkin helppo selkoa saada; mutta kuka teille antoi adressini?"
"Sen teki Miss Travers, sir; ja hän käski minun käydä teidän luonanne.
Muutenhan minun ei olisi sopinut kutsumatta tulla, koska ette
lähettänyt minua hakemaan."
"Mutta, Tom hyvä, minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, että te
Londonissa olitte. Eihän kutsuta ihmistä, jonka luullaan olevan enemmän
kuin sadan penikulman päässä, luokseen iltapäivällä. Minä otaksun että
vielä olette setänne luona? Ja minun ei tarvitse kysyä miten te
viihdytte -- jok'ainoa tuuma teissä, kiireestä kantapäähän, ilmoittaa
että olette hyvin-voipa mies."
"Niin," sanoi Tom; "paljon kiitoksia, sir, minulla on varsin hyvä
toimeeni katsoen, ja setäni aikoo jättää koko toimen minulle
joulun-aikana."
Tällä aikaa Kenelm oli soittanut palvelijaansa ja käskenyt hänen
tuomaan sellaisia virvokkeita sisään, joita voi löytyä hyyryllä asuvan
nuoren miehen varastossa. "Ja minkätähden olette kaupunkiin tullut,
Tom?"
"Miss Travers kirjoitti minulle pienestä seikasta, jonka hän
hyväntahtoisesti on minulle toimittanut, ja hän sanoi että te tahdoitte
tietoja siitä; ja mietittyäni muutamia päiviä asiata, päätin tulla
kaupunkiin: toden perään," lisäsi Tom sydämellisesti; "minun teki mieli
jälleen nähdä teidän kasvojanne."
"Mutta minä en teitä käsitä. Mistä teidän toimistanne Miss Travers
luulee minun tahtovan saada selkoa?"
Tom punastui kovin ja näytti hämmästyneeltä. Onneksi palvelija samassa
tuli sisään virvoitus-tarjotin kädessä, niin että hän sai aikaa
jälleen tointua. Kenelm pani hänen eteensä ison palasen kylmää
kyyhkyis-piirakkaa, kaatoi hänelle viiniä, eikä ottanut asiaa puheeksi
ennenkuin hän luuli vieraansa kielen olevan sujuvampi puhumaan; silloin
hän sanoi, laskien kätensä ystävällisesti Tom'in olkapäälle: "Minä olen
ajatellut sitä, mitä Miss Travers'in ja minun välilläni on tapahtunut.
Minä toivoin saada Will Somers'in uuden adressin; hän lupasi kirjoittaa
tämän hyväntekijälle ja pyytää lupaa sitä minulle antaa. Tehän olette
tämä hyväntekijä?"
"Älkää sanoko hyväntekijä, sir. Jos sallitte, niin kerron teille miten
se tapahtui. Katsokaa, minä möin pienen tilani Graveleigh'issa sen
uudelle omistajalle, ja kun äiti muutti Luscombee'n, ollaksensa
lähempänä minua, kertoi hän minulle kuinka kapteeni Stavers kiusasi
Jessie parkaa, sillä kapteeni näytti katsovan nuoria naisia tilalla
samoin kuin kasvavia puita kauppaan kuuluviksi; ja minä pelkäsin osaksi
että Jessie oli antanut jotakin syytä hänen vainoonsa, sillä
tiedättehän että hänen suloisissa silmissään on katse semmoinen, joka
voisi lumota viisaan miehen vallan mieleltään ja tehdä hänestä hullun."
"Mutta minä toivon että hän on lakannut sellaisia katseita luomasta
siitä kun hän meni naimiseen."
"Minäkin luulen hänen tehneen sen. Se on varmaa, ett'ei hän kapteeni
Stavers'ille yhtään kehoitusta antanut, sillä minä menin itse
salaisesti Graveleigh'iin ja olin piilossa erään mökkiläisen luona,
joka oli minulle kiitollisuuden velassa; ja yhtenä päivänä, kun olin
väijyksissä, näin kapteenin tulla hiipivän porraspuita myöten, jotka
eroittavat Holm-metsän pappilasta -- muistattehan Holm-metsän?"
"En oikein sitä muista."
"Polku kylästä Squire Travers'in tilaan vie tämän metsän halki, joka on
moniaan sadan kyynärän päässä Will Somers'in puutarhasta. Kapteeni
äkkiä kääntyi takaisin porraspuista ja katosi puiden väliin, ja sitten
nä'in Jessie'n tulevan puutarhasta kori kädessä, kiiruhtaen nopein
askelin metsää kohti. Silloin mieleni masentui, sir. Minä olin
varma siitä, että hän meni kapteenia tapaamaan. Kuitenkin hiivin
pensas-aitaa pitkin, piiloitellen itseäni, ja saavuin metsään melkein
yhteen aikaan kuin Jessie, vaikka toista tietä. Pensaston suojassa
hiivin eteenpäin kunnes nä'in kapteenin tulevan esille toisella
puolella tietä olevasta pensastosta ja asettavan itsensä suoraan
Jessie'n eteen. Silloin kohta huomasin että olin tehnyt väärin
Jessie'lle. Hän ei ollut odottanut kapteenia tapaavansa, sillä hän
äkkiä kääntyi ja alkoi juosta kotiapäin; mutta kapteeni saavutti hänen
ja tarttui hänen käsivarteensa. Minä en kuullut mitä hän sanoi, mutta
minä kuulin Jessien äänen, joka ilmoitti pelkoa ja vihaa. Ja silloin
kapteeni äkkiä otti hänen vyötäisistä, hän huusi, ja minä juoksin
esiin --"
"Ja annoitte kapteenille aika selkäsaunan?"
"En, sitä en tehnyt," sanoi Tom; "minä olin tehnyt itselleni sen
lupauksen, ett'en milloinkaan enää käyttäisi väkivaltaa, jos voisin
sitä välttää. Minä otin häntä toisella kädellä kauluksesta kiinni ja
toisella vyöstä, ja viskasin hänen pensaasen -- aivan hiljaa. Hän kömpi
pian siitä ylös, sillä hän on notkea pieni veitikka, ja alkoi haukkua
ja pauhata. Mutta minä hillitsin itseäni ja sanoin kohteliaasti: 'Pikku
herraseni, suuret sanat eivät luita muserra; mutta jos te vielä
milloinkaan Mrs Somers'ia kiusaatte, niin minä kannan teidät hänen
puutarhaansa ja pistän teidät lammikkoon ja kutsun kokoon koko kylän
väen katsomaan teidän kömpivän siitä ylös; ja minä te'en sen nyt,
joll'ette pötki tiehenne. Minä otaksun että olette kuullut nimeni --
minä olen Tom Bowles.' Tätä sanoessani kävivät hänen kasvonsa, jotka
ennen olivat olleet hyvin punaiset, vallan vaaleiksi, ja jupisten
jotain, jota en kuullut, lähti hän tiehensä.
"Jessie -- minä tarkoitan Mrs Somers -- näytti ensimältä pelkäävän
minua yhtä paljon kuin hän oli pelännyt kapteenia; ja vaikka minä
tarjousin saattamaan häntä Miss Travers'in tykö, johon hän oli matkalla
viemään koria, jota nuori lady oli tilannut, niin hän ei suostunut
siihen, vaan lähti kotia. Se loukkasi minua, ja minä palasin samana
iltana setäni luo; ja ei viipynyt monta kuukautta ennenkuin kuulin että
kapteeni oli ollut kylläksi ilkeä asettamaan kilpailevan puodin kylään,
ja että Will parka oli sairastunut ja että hänen vaimonsa samaan aikaan
oli vähävoimainen, ja kerrottiin heidän olevan suuressa puutteessa ja
kenties täytyisi myydä kaikki mitä heillä oli.
"Kun tämän kuulin, luulin että minun raaka puheeni oikeastaan oli niin
kovin kapteenia suututtanut ja herättänyt hänen vihaansa, ja sentähden
oli minun velvollisuuteni pitää huolta Will-parasta ja hänen
vaimostaan. Minä en tiennyt miten voisin asiaa parantaa, mutta päätin
kääntyä Miss Travers'in puoleen; ja jos milloinkaan on löytynyt hyvä
sydän tytön rinnassa, on hänen sellainen."
"Siinä luulen teidän olevan oikeassa. Mitä Miss Travers sanoi?"
"Niin, tuskinpa tiedän mitä hän sanoi, mutta hän saattoi minun
ajattelemaan, ja minä tulin miettineeksi että Jessie'lle -- Mrs
Somers'ille -- olisi parempi muuttaa kauas pois kapteenin
saavuttamista, ja että Will'ille olisi edullisempaa asua paikalla, joka
olisi vähemmän erillään muusta maailmasta. Ja sitte minä kaikeksi
onneksi sanomalehdessä lu'in että paperikauppa ynnä lainakirjasto oli
myytävänä helppoon hintaan Moleswich'issa, Londonin toisella puolella.
Minä lähdin sinne junalla ja katsoin puodin erittäin sopivaksi nuorelle
parikunnalle, eikä antavan liian paljon työtä kumpaisellekaan; sitten
menin Miss Tavers'in luokse, ja minulla oli rahasumma säästössä siitä
kuin möin vanhan pajan ja talon-aseman, jota en tiennyt mihin käyttää;
ja niin, sanalla sanoen, ostin tämän kauppaoikeuden, ja Will ja hänen
vaimonsa asuvat nyt Moleswich'issa, jossa he menestyvät ja ovat
onnelliset, toivoakseni, sir."
Tom'in ääni vapisi viimmeisiä sanoja lausuessansa, ja hän kääntyi äkkiä
syrjään, pannen kätensä silmäinsä eteen.
Kenelm oli syvästi liikutettu.
"Ja he eivät tiedä mitä te olette heille tehnyt?"
"Ei suinkaan. Minä en luule, että Will olisi tahtonut olla minulle
velkaa. Oh, sillä pojalla on oma mielensä, Jessie -- Mrs Somers --
olisi tuntenut itsensä loukatuksi ja nöyryytetyksi siitä, että olisin
edes ajatellutkaan sellaista. Miss Travers toimitti kaikki. He ottivat
vastaan rahat lainana, joka on määräajoilla maksettava. He ovat
lähettäneet Miss Travers'ille osan rahoista takaisin, jotta tiedän
heidän hyvin menestyvän."
"Oliko Miss Travers lainannut heille rahaa?"
"Ei; Miss Travers tahtoi ottaa siihen osaa, mutta minä pyysin hänen
luopumaan siitä tuumasta. Se teki minut onnelliseksi että voin aivan
yksin tehdä mitä tein, ja Miss Travers käsitti minua eikä ollut
yksipäinen. Kenties he luulevat että se on Squire Travers tai joku
toinen herrasmies, joka heitä säälii."
"Minä olen aina sanonut, että te olette jalomielinen mies, Tom. Mutta
te olette jalomielisempi kuin luulin."
"Jos minussa jotain hyvää on, niin minun on kiittäminen teitä siitä,
sir. Mikä juoppo, raju hirviö olinkaan kun ensin teidät tapasin!
Matkustukset teidän kanssanne ja myöskin tuon toisen herrasmiehen puhe
sekä tuo pitkä ystävällinen kirje, jonka teiltä sain, jossa ei teidän
nimeänne ollut, ja joka oli ulkomailla kirjoitettu -- kaikki tämä
muutti minun, niinkuin lapsi muuttuu kasvatuksen kautta."
"Olette varmaankin lukenut paljon siitä kuin erkanimme toisistamme?"
"Olen; minä kuulun nuorten miestemme lukuseuraan ja instituuttiin; ja
kuin silloin saan kirjan käteeni, etenkin hyvästi kirjoitetun
historian, en kaipaa muuta seuraa."
"Ettekö milloinkaan ole nähnyt toista tyttöä, jota voisitte lempiä ja
jonka kanssa voisitte mennä naimisiin?"
"Ah, sir", vastasi Tom, "mies ei joudu niin hulluksi tytön tähden, kuin
minä Jessie'n takia, voidaksensa, kun se on ohitse mennyt ja hän on
tullut taidollensa jälleen, uudestaan liittää sydämensä johonkin yhtä
helposti kuin se olisi ainoastaan taittunut jalka. Minä en sano ett'en
tule rakastamaan ja naimaan toista vaimoa -- päinvastoin toivoisin sitä
voivani tehdä. Mutta minä tiedän myöskin, että kuolinpäivääni saakka
tulen Jessie'ä rakastamaan; mutta ei syntisellä tavalla, sir -- ei
syntisellä. Minä en tahtoisi häntä loukata ajatuksissanikaan."
Oli pitkällinen vait'olo.
Vihdoin Kenelm sanoi: "Te lupasitte olla hyvä tuota pientä
kukkapallilla leikkivää tyttöä kohtaan; miten hänen on käynyt?"
"Hän voi vallan hyvin, sir, kiitoksia kysymästänne. Minun tätini on
suuresti mieltynyt häneen, ja samoin äitinikin. Hän käy usein heidän
luonansa illoin ja hänellä on silloin työ mukana. Vikkelä, älykäs pieni
olento, rikas kauniista ajatuksista. Pyhäpäivinä, kun on kaunis ilma,
kuljemme yhdessä vainiolla."
"Hän on ollut teille lohdutukseksi, Tom."
"On kyllä."
"Hän rakastaa teitä?"
"Siitä olen varma; hän on tunnokas, kiitollinen lapsi."
"Hänestä tulee piakkoin nainen, Tom, ja silloin hän voi rakastaa teitä
niinkuin nainen."
Tom näytti loukatulta ja melkein suuttuneelta tästä ehdoittelemisesta
ja kiiruhti taas siihen aineesen, joka koski häntä likemmältä.
"Miss Travers sanoi että te mielellänne kävisitte Will Somers'in ja
hänen vaimonsa luona; onko se totta? Moleswich ei ole kaukana
Londonista niinkuin tiedätte."
"Tietysti minä tahdon."
"Minä toivon että tapaatte heidät onnellisina; ja jos niin on, kenties
olette hyvä ja annatte minulle siitä tiedon; ja -- -- ja -- tekisi
mieleni saada tietää onko Jessie'n lapsi hänen näköisensä. Onko se
poika -- minä olisin ennen toivonut sen olleen tytön."
"Minä kirjoitan teille kaikesta. Mutta miks'ette tule kanssani?"
"Ei, minä en usko että voisin tehdä sitä juuri nyt. Minä olin kovin
liikutettu, kun viimein nä'in hänen kauniit kasvonsa Graveleigh'issa,
ja hän pelkäsi minua vielä! -- se oli kova kohtaus."
"Hänen pitäisi saada tietää mitä te olette hänen hyväksensä tehnyt ja
aiotte tehdä."
"Ei millään muotoa, sir; luvatkaa se minulle. Minä halveksisin itseäni,
jos nöyryyttäisin heitä -- sillä tavoin."
"Minä ymmärrän, mutta minä en lupaa teille mitään varmaa. Niin kauvan
kuin kaupungissa viivytte, asutte minun luonani; emäntäni kyllä hankkii
teille huoneen."
"Paljon kiitoksia, sir, mutta minä lähden takaisin iltajunalla; Herra
siunatkoon, kuinka myöhäinen jo on! Minun täytyy sanoa teille
jäähyväiset. Minulla on muutamia asioita toimitettavina tädilleni, ja
minun pitää ostaa uusi nukki Susey'lle."
"Susey on siis tuon pienen kukkapallolla leikkivän tytön nimi?"
"Niin. Minun täytyy joutua matkalle; tuntuu oikein hauskalta, kun olen
saanut teitä jälleen nähdä ja olen huomannut että vielä vastaanotatte
minua yhtä suurella hyvyydellä, ikäänkuin olisimme vertaisia."
"Ah, Tom, toivoisin olevani teidän vertaisenne -- ei, vaan puoleksi
niin jalo kuin taivas on teidät tehnyt."
Tom hymyili epäileväisesti ja lähti pois.
"Tuolla onnettomalla rakkauden kiihkolla," sanoi Kenelm itsekseen,
"näyttää kuitenkin, kun asiaa oikein miettii, olevan hyvätkin puolensa.
Jos se oli vähällä tehdä peto tästä kunnon miehestä -- niin, petoakin
pahempaa, hirsipuuhun tuomittua murhaajaa -- niin se toiselta puolen on
tehnyt hienon, hellätuntoisen, ritarillisen herrasmies-luonteen sen
ensimmäisen hulluuden rajuista aineista. Niin, minä lähden vastanaineen
parikunnan luona käymään. Minä olen melkein varma siitä että ne nyt jo
äräjävät ja sylkevät toinen toisillensa kuin koira ja kissa.
Moleswich'iin on kohkalainen kävelymatka."